Siltä varalta, että joku luulee minun kuolleen vanhuuttani, kun en ole päivittänyt blogiani, ilmoitetakoon täten, että ensinnäkin nyt on pihatyösesonki, ja toiseksi sukututkimus on taas valannut meleni aika yllättävästä suunnasta. Ei ole kerennyt...

Kiinnitän huomiota sanaan pihatyö – olen vihdoin ja viimein kymmenen vuoden aktiivisen yrityksen jälkeen onnistumassa puutarhuroinnin lopettamisessa. Puutarhurointi oli kyllä ihan hyvä kesäinen ulkoliikuntaharrastus, mutta esimerkiksi nyt tomaatit vaativat aika paljon paimentamista, enkä minä aio tänä kesänä paimentaa ketään. Pihatyöt ovat vaatimattomampi sovellus puutarhanhoidosta.

Käsityöläisyyden punainen lanka suvussamme on paljastunut useampisäikeiseksi kuin olin tiennyt. Muutakin upouutta on ilmaantunut. Kuten yksi serkkuni kerran totesi, meidän suvussa ei tarvitse lukea Enni Mustosta – sen kun lukee vain omaa sukua koskevia dokumentteja, mistä niitä nyt kulloinkin sattuu esiin pullahtamaan.

Nyt on todella kolea keli ja hyvä siis hyvä sää skannata uusia dokumentteja toimittaneelle harrastelijasukututkijakollegalle vastalahjaksi ainakin nyt yksi kirje.

Tosin olen jo aika moneen kertaan päättänyt senkin, että lopetan sukujuttujen penkomisen. Ryhdyn pontevammin sen lopettamiseen jahka varmistuu, että tämä puutarhuroinnin lopetus onnistuu. Kaikista addiktioista ei voi päästä eroon yhtaikaa.