Venäläiset englanninkieliset, epäilemättä pelkät propagandamediat, on blokattu, jotten on vaikea saada selville, millä edes kvasiperusteilla Venäjä tekee, mitä tekee, ja minkälaista peliä sillä on meneillään omissa porukoissaan. Al-Jazeeralta saa kuulla edes jotain, vaikkei se faktantarkistukseltaan ihan länsimaista tasoa ole – eilenkin siellä kerrottiin, että Suomen presidentti on Sanna Marin.

Arabimaissa nyt kuitenkin ravataan kyläilemässä vähän joka suunnalta. Eiväkä sunnimuslimitkaan aivan tyhmiä ole, edes qatarialiset, joten kyllä heille on juolahtanut mieleen, että muitakin motiveja näillä lukuisilla vierailla voi olla kuin vain fossiiliset polttoaineet.

Tänään tässä Al-Jazeera -nimisessä qatarilasmediassa oli aika mielenkiintoinen juttu Venäjän ja Kazakstanin suhteista.

Venäjältä on muutettu pakotteita pakoon Kazakstaniin. Kazakstan on neuvostoaikojen perua Venäjän taskussa, ja on riski, että se alistetaan samoihin pakotteisiin kuin Venäjä, varsinkin, kun koko joukko venäläisiä yrityksiä on siirtynyt sinne. Venäjä on sanonut Kazakstanista samaa kuin Ukrainasta – että se ei ole mikään oikea valtio vaan osa Venäjää. Kiinan olympialaisien alla tuossa alkuvuodesta Venäjä pelotteli Kazakstania järjestämällä sinne muka levottomuuksia, joita taltuttamaan Kazakstan kutsui Venäjän ja viiden entisen neuvostomaan yhteiset turvajoukot. Tämä varmaan oli jonkinlainen olympialaislahja Kiinalle, sillä Kazakstanilla on pitkä raja sen Kiinan provinssin kanssa, jonka nimi on Xinjiang. Ymmärtääkseni uiguuriseparatisteja on matkannut koulutettaviksi Pakistaniin juuri Xinjiangin kautta.

Nyt sitten Pietarin talousfoorumin aikoihin järjestettiin sellainen spektaakkeli, että televisiossa Kazakstanin presidentti Tokaev pantiin sanomaan vähän niin kuin vastaan Putinille, kun Tokaevilta kysyttiin, mitä mieltä tämä on Venäjän "sotilaallisen operaation" oikeutuksesta:

“If the right to self-determination is implemented worldwide, there will be over 600 nations instead of the 193 states that are currently UN members. Of course, that would be chaos. That’s why we won’t recognise Taiwan, Kosovo, [the breakaway Georgian regions of] South Ossetia and Abkhazia”. Mutta lisäten: “Apparently, the same principle will be applied to the quasi-state territories that are, in our view, Luhansk and Donetsk”.

Minä en tiennytkään, että Donetski ja Luhanski olisivat omasta mielestäänkään jokin oma kansansa...

Tokaevin halutaan siis näyttävän jotenkin vähän itsenäiseltä, mutta kieli poskessa niin vahvasti, että kukaan Venäjän edes suurissa oppimattomien massoissa ei ota häntä tosissaan.

Kazakstan on hitsin iso maa, jolla on paitsi pitkän pitkä raja Venäjän kanssa, myös se pitkä raja Kiinan Xinjiangin kanssa, ja sen pohjoisosissa on paljon jotakuinkin venäjänkielisiä alueita, vaikka maassa on muslimienemmistö.

Mitähän mieltä Kiinassa ollaan siitä, että Venäjä on vetänyt sen mukanaan irtoamaan länsimaisista suhteista ja jäseneksi pelkästään BRICS-maihin? Kiinaa yhdistää Venäjään se, että molempien kansalaiset tykkäävät kaikesta, mikä kimaltelee, ja voi olla, että kiinalaisten mielestä BRICS-maissa ei kimaltele riittävästi. Mutta Kiinassa ollaan jonkin verran järkeviäkin. Voi olla, että vaikka Medvedeviä ei häirinnyt, kun hänen poikansa piti keskeyttää yliopisto-opintonsa Jenkeissä ja poistua sieltä 48 tunnin kuluessa, niin kiinalaisisää sellainen kyllä häiritsisi. Kiinassa, toisin kuin Venäjällä, oppineisuus on aika korkeassa kurssissa, ja vanhemmat todellakin hauavat parasta koulutusta lapsilleen, ja jos se paras on Yhdysvalloissa, niin se halutaan voida hankkia sitten sieltä. Länsimaiset yliopistot ovat Kiinassa arvostettuja, koska niistä ei voi ostaa tutkintoja rahalla kuten Kiinassa ja tietenkin Venäjällä, jossa rehellisiä yliopistotutkintoja ei taida olla olemassa ollenkaan.