On poikkeuksellisen aikainen kevät. Äsken kävimme tarkastamassa, josko savolaisesta saunarannastamme olisivat jäät lähteneet, ja olivat ne siltä kohden pitkältikin, mutta vastarannalla, ilta-auringon puolellla, oli vielä kapea rantu jäätä. Mutta kyllä ne tänään, 20.4.2025, lähtevät.

Samalla näimme kaksi kurkea. Joutsenet ovatkin rellestäneet täällä jo pidempään. Isäntä väittää nähneensä västäräkin. Sisätiloihin on ilmaantunut yhteensä kolme kertaa jättiläsmäinen kimalainen. On ihmetelty, mistä ne ovat tulleet, ja ainoa hypoteesi on, että ne kaiketikin ovat talvehtineet liiterissä puupinossa ja kulkeutuneet lämmitysmateriaalin mukana tuohon uuninviereiseen halkopinoon. Sillä siitä ne ovat näyttäneet aina lentoon surahtavan.

Kauhistuttava havainto on ollut se, miten kuntoni on heikentynyt. Onneksi on näitä puutarhatöitä, sillä muutenhan sitä ei välttämättä olisi näin selkeästi huomannut. En ole koskaan ollut liikunnallinen tyyppi. Olen toki vähän joogaillut ja kävellyt pikku lenkkejä, mutta en mitään konnollista kontoilua ole koskaan harrastanut. Viime kesänä puutarhurointikin jäi vähemmälle, kun meillä oli se suorastaan järkyttäväksi äitynyt haipakkakevät ja -kesä. Mutta nyt, kun olen viime sesongin yli hypättyäni ollut taas haravan, haran, lapion ja sen sellaisten varressa, totuus on paljastunut kaikessa karmeudessaan.

Viime keväänä ja kesänä jäivät siis monet hommat tekemättä. Esimerkiksi anopin istuttamat ruusupuskat raivaamatta.  Ja nyt tässä onkin ollut urakkaa, kun ne ovat levinneet keskelle pihaa asti. Valkoruusu ja  kurttulehtisuuru, joka ei ole sitä vihollisruusulajiketta vaan jotain toista, eivät mielellään pysy siinä, mihin ne on istutettu. Nyt sitten pitkiä versoja löytyy valkoruususta kolmen, neljänkin metrin päästä siitä, missä kasvin pitäisi kasvaa. Punaisen ruusun eteneminen on ollut jonkin verran hitaampaa, mutta juurakot ovat paksumpia. Ja sitten on pihasyreenit, joista violetit (kaksi eri lajia) painivat juhannusruusun kanssa samassa sarjassa. Valkoinen syreeni saisi mielestäni jopa levitä, mutta ei leviä. Ei sitten millään, ei, vaikka yritäisi miten istutella niitä pikkuisia varkaita sinne, tänne.

Niin että sen kyllä nyt huomaa, miten huono on kunto. Osin sen voi varmaan laittaa vanhettumisen piikkiin, mutta ei täysin. Tuossa pari päviää sitten soitin vanhalle kiinanmatkakaverilleni. Emme pidä kauheasti yhteyttä, mutta silloin harvoin, kun juttelemme, juttua sitten piisaa, vaikka Kiina-harrastus on molemmilta hiipunut johtuen siitä "kehityksestä", joka Kiinassa on tapahtunut. Soitinkin hänelle, hyvin kiinaa taitavalle, oikein asiakseni kysyäkseni, vieläkö hän seuraa Kiinan paikallisia medioita. Minua nimittäin on alkanut aprikoituttaa, onkohan digitalisaatio siellä tosiaan niin pitkällä kuin väitetään ja onko sen edistyminen ollut niin totaalista ja loistokasta, kuin väitetään kautta koko maan. Monesti Kiinassa ei kaikki ole niin kuin väitetään. Ja vaikka siellä länsimaisia ihmisiä edelleen silloin tällöin piipahtelisi, nämä eivät uskaltaudu isoja kansainvälisä kaupunkeja pidemmälle.  Jo korona-aikaan ystäväni tiesi kertoa, että maskien käyttöä valvottiin drooneilla, ja kuulemma jossain läntisessä Kiinassa, missä väestöntiheys on Lapin luokkaa jos sitäkään, oli drooni ilmaantunut jonkun mummon kimppuun keskellä ei mitään ja vaatinut tiukkaan ääneen mummoa panemaan maskin naamalleen.

Jäi kysymättä, tietääkö hän mitään, mitä me tavan talliaiset emme tiedä, Kazakstanin läpi vedetystä uudesta rautatiestä ja siitä, ryöstivätkö venäläiset tosiaankin niitä junia, jotka taannoin kulkivat Venäjän läpi Kiinan ja lännen väliä. Tai miten Kiinan länsiosissa mahtaa tuo jo edllä mainittu digitalisaatio kansalaisten kesken toimia… Juttu soljui kuitenkin kokonaan muihin aiheisiin kuten meillä ikääntyneillä yleiseen terveyteen eli sairauteen.

Minulla on itselläni todella paskat geenit. Minulla on geneettinen rasitus jokeenkin jokaikiseen syöpälajiin, ja minua tosiaan ihmetyttää, että toistaiseksi en ole kokenut mitään, mikä syöpään viittaisi, ellei tätä ylimaallista väsymystä oteta lukuun. Sekä isä että tämän veli kuolivat alzheimeriin, ja se pelottaa minua enemmän kuin äidin puolelta uhkaavat syövät, sillä olen ehkä normaalia "mielikeskeisempi" ihminen. Minä en tosiaankaan käsitä, miten voisin edes vegetoida muistisairaudessa, ilman mieltä, siis.

Mutta maailman tila on tällä hetkellä sangen hirvittävä, joten lienee vähän se ja sama, elääkö täällä enää ollenkaan. Amerikkalaiset eivät toisaankaan näytä ymmärtävän, että heillä on Venäjän pitkäaikainen agentti presidenttinä. Eilen Venäjä ilmoitti suurieleiseen tapansa, että aloittaa klo 18 yksipuolisen tulitauon, jonka piti kestää ensi keskiyöhän eli 30 tuntia. Tällaista tulitaukoa ei ilmaantunut, eivätkä urkarinalaiset siihen sekuntiakaan uskoneetkaan, mutta jollain ihmeellisellä tavalla Putin varmasti saa Krasnovin – jonka amerikaalset tuntevat Trumpina – uskottelemaan Yhdysvaltain kansalle, että Venäjä on pitänyt sen tulitauon mutta Ukriana sen kun vain on jatkanut sotimista ihan yksikseen.

Ennen tulitauko-illuusio-performanssiaan Venäjä oli tehnyt palmusunnuntaina iskun kirkkokansaa tastaan. Kuopion piista Jari Jolkkonen sometti; "Venäjän raiskaaja-armeija vietti Palmusunnuntaita tappamalla ohjuksin kirkkoon pyrkiviä ukrainalaisia. Vastakohta Jerusalemiin aasilla ratsastavaan Rauhanruhtinaaseen ei voisi olla räikeämpi. Hävetkää, perkeleet." Amerikkalaisten itseään kristittyinä pitävä johtokolmikko Krasnov–Rubio–Vance ei voisi olla enempää erimieltä kuin meikäläinen piispa. Tällaista tämä nyt on.

Sitä pitää tässä vielä ihmetellä, ennen kuin lähtee pääsiäisen kunniaksi repimään ruusunjuurakoita, että meillä oli vastikään kuntavaalit, joissa muusta maailmasta poiketen ääriokeisto koki yhtäkkiä vaaltitappion. Muualla maailmassahan äärioikeisto marssii voitosta voittoon. Meillä tässä päinvastaisessa ilmiössä saattaa olla takana se, että näin pienessä maassa kaikki jos eivät nyt suoraan tunne kaikkia, niin ainakin hyvin lyhyiden sosiaalisten lenkkien kautta. Äärioikesto on kautta aikain ratsastanut sillä, että saadaan kuri ja järjestys ja että sitten pienelläkin ihmisellä on mahdollisuuksia, kun on selvät säännöt. Ikävä kyllä äärioikeisto on aina ollut vain ja vain vahvimman puolella ja käyttänyt ns. pienten ihmisten katkeruutta hyväkseen. Niin on ollut joka kerta Suomessakin. Purrakin on nyt sitten ryhtymässä totetuttamaan rikkaiden veronkevennystä ja pistämään ammattiyhdistysten samon kuin yrittäjäjärjestöjenkin jäsenmaksuja pois verovähennysoikeuden piiristä. Ja kun jokainen persuja äänestänyt tuntee jonkun oikean persupäättäjän, ihmisten vaikuttimet alkanevat paljastua.(20.4.2025)