Olemme paremman puoliskoni kanssa harrastaneet tappiollisten omakustanteiden tekemistä jo pian vuosikymmenen. Sama meno jatkuu. Eilen saimme painosta Laatokan Karjala -lehdykäisen.

Se näyttää ulkoisesti lehdeltä. Jo viime vuonna ensimmäisen tämännäköisen tehtyämme lupasin "pääkirjoituksessa", että sama ei toistu. Viimevuotisen motiivi oli ollut se, että Uukuniemi-juhlien teema oli Laatokan Karjalan luonto, ja me sitten teimme sen julkaisun kaikesta muusta laatokankarjalaisesta kuin luonnosta. Mutta nyt teimme kuitenkin toisen, osin siksi, että olimme kirjoitelleet eri paikkoihin siitä Uukuniemi-juhlilla esitellystä laatokankarjalaisesta luonnosta ja kokosimme niitä tekstejä nyt tähän. Laatokankarjalainen eetoskin on jäänyt elämään tälle puolen rajaa ja elää edelleen, etenkin historian kautta, ja siitä sitten kehitimme loput – luonnon lisäksi – tähän nyt ilmestyneeseen eksemplaarin.

Yritämme saada myytyä näitä Uukuniemen juhannustorilla ja Uukuniemi-juhlilla. Viimeksi painos, joka ei tosiaankaan ollut suuren suuri, loppui vähän niin kuin kesken. Olimme ajatelleet yrittää saada yhden kappaleen Parikkalan kirjastoon/Uukuniemen toimipisteeseen, mutta siinä vaiheessa, kun asia olisi pitänyt hoitaa, ei enää ollutkaan lehdykäisiä.

Yleinen totuus on, että ensimmäisen kerran mikä tahansa tällainen asia menestyy hyvin, mutta toinen ei enää kiinnosta ketään, koska ihmiset ajattelevat, että se on jo nähty. Saattaa olla, että näin käy meidän Laatokan Karjalammekin suhteen.

Mutta vaikka niin kävisikin, me tuskin lopetamme omituisten tekeleittemme painattelua. Semminkin kun tästä verkkoviestinnästä ei enää saa minkään näköistä. Ja sikäli kun painotaloja tulee olemaan olemassa.