Minulla ei ole alkeellisintakaan kompetenssia kirjoittaa tästä käsillä olevasta kirjasta, David Reichin teoksesta Keitä olemme ja miten päädyimme tähän, sillä puhe on genetiikasta, tarkaan ottaen muinais-DNA-tutkimuksesta. Mutta jos laittaa kirjansa julkiseen levitykseen, pitää varautua siihen, että kaikenlaiset höperöt mummot kirjoittelevat siitä, joten syyttäköön itseään, tämä Reich.

Siitä, minkä aikaa ihminen on lajina ollut olemassa, on useita visioita, ja tänne blogille olen yleensä pistänyt, että 100 000–200 000 vuotta riippuen laskutavasta. Reich ilmoittaa eri lähteisiin vedoten, kirjan alussa Richard Kleiniin, että ehei, vasta 50 000 vuotta sitten ilmaantui se aivojen käyttövoimaan vaikuttava mutaatio, jonka seurauksena tuli mahdolliseksi innovatiivinen työkalujen valmistaminen ja niin monimutkainen käyttäytyminen kuin käsitteellisen kielen käyttö. Ylipäätään tämän kirjan valossa ihmisen evoluutio on ollut nopeampaa kuin olen tähän asti mieltänyt; monista Reichin antamista esimerkeistä mainittakoon Jonathan Pritchardin johtama tutkimus, joka osoitti geneettisen muuntelun johtaneet vain 2000 viime vuoden aikana Britanniassa vastasyntyneen pään koon kasvuun ja naisen lantion levenemiseen.

Reich selittää tätä ainakin minulla ollutta näköharhaa johtuvaksi siitä, että genealogista sukupuuta pidetään samana asiana kuin kuin geneettistä perintöä. Ihmiset eivät peri kaikkea jokaisen esivanhempansa perimästä vaan vain joitain erilaisista perimän silmukoitumisen tuotteista omaa 46 kromosomin settiinsä. Lainaan suoraan Reichia: "Nainen tuottaa arviolta 45 uutta silmukoitumisen tuotetta muodostessaan munosoluja ja mies tuottaa noin 26 silmukoitumista spermaa tuottaessaan, siis yhteensä 71 uutta silmukoitumista sukupolvessa. Niinpä seuratessamme kutakin sukupolvea menneisyyteen kunkin ihmisen perimä muodostuu edeltäjiensä yhteen silmukoitumisessa yhdistyneiden palasten yhä lisääntyvästä määrästa […] Esimerkiksi kymmenen sukupolvea menneisyyteen esivanhempien DNA-jaksojen lukumäärä on noin 757, mutta heidän lukumääränsä on 1024, ja se takaa, että jokaisella on useita esivanhempia, joilta hän ei ole lainkaan saanut DNA:ta". Reich ottaa vielä kuninkaallisen esimerkin: "Ja vaikka genealogiat olisivat täsmääviä, on miltei varma, että Englannin kuningatar Elisabeth II ei ole perinyt DNA:ta Vilhelm Valloittajalta, joka valloitti Englannin vuonna 1066 ja jota pidetään hänen 26 sukupolven takaisena esi-isänään".

Reich huomauttaa myös, että nykyihmisiä tuhoutui samoissa katastrofeissa kuin neandertalilaisia, ja että vaeltamiset pitkin planeetta eivät tapahtuneet vain kerran tai vain yhteen suuntaan. Tämä voidaan osoittaa vain DNA-tutkimuksin, sillä vaikkapa löytyneisiin luustonmuotoihin ovat vaikuttaneet muutkin tekijät kun genetiikka – monetkin ulkoiset tekijät kuten mm. ravinto (ja viime aikoinahan on puhuttu muissakin yhteyksissä siitä, miten geenit aktivoituvat aiheuttaen eliössä muutoksia joissain olosuhteissa ja joissain eivät). Ihmisen tuottamiin esineisiin liittyy sama problematiikka, sillä niihinkin vaikuttaa aina kulloinenkin tarve, ei vain se, mihin on periaattessa kykyä ja taipumusta, joten vaikkapa esineelliset keksinnöt eivät ole siirtyneet vain ja ainoastaan tiettyä geneettistä perimää kantaneiden ihmisten mukanaa fyysisesti vaan myös matkimalla, jos on niikseen tullut. Kulttuurinen ja geneettinen kehitys ja vaihto eivät siis välttämättä kulje käsikädessä. Väestöt voivat jopa erilaistua hyvinkin voimakkaasti melko pienellä alueella, mistä sopii esimerkiksi Lähi-itä. Siellä ns. Hedelmällisen puolikuun alueen ensimmäisten viljelijöiden ja Iranin tienoiden ensimmäisten viljelijöiden geneettinen erilaistuminen oli yhtä suurta kuin nykyisin on eurooppalaisten ja itäaasaialaisten. Silti molemmat väestöt viljelivät. Niinpä viljely ei levinnyt ihmisen muuttoon tai risteytymiseen perustuen vaan ajatusten liikkumiseen geneettisesti hyvin erilaisten ryhmien välillä.

Helposti tulee mieleen, että tässä geneettisessä erilaistumisessa saattaisivat olla kyseessä ns. "rodut". Alan tutkimukseen liittyy paljon ongelmia johtuen historiallisista rasituksista. Ihmiskunnan alun ja siten muinais-DNA:n tutkimus on siis poliittisesti arkaa. Tuloksena nimittäin paljastuu ryhmien välistä ja sisäitä epäoikeudenmukaisuutta, mutta se ei Reichin mielestä niinkään liity eugeniikkaan kuin sukupuoleen. Mitokondrio-DNA peritytyy äitilinjaa ja Y-kromosomin DNA isälinjaa, joten miesten ja naisten välittämä aines voidaan erottaa. Sangen erikoinen asia tapahtui noin 5000 vuotta sitten. Kyseessähän on ajankohta, jolloin alkoi pronssikausi, ja silloin tapahtui muutakin kun kuparin ja tinan sekoittelua. Domestikoiduille eläimille keksittiin käyttöä muuhunkin kuin lihantuottamiseen – esimerkiksi vetojuhtina niin vaunuille kuin auroille sekä maidon ja villojen tuottamisessa. Ja tähän nimenomaiseen aikaan alkoi vyöryä Mustan- ja Kaspianmeren alueelta jamnojen vuo hyödyntäen juuri hevosia ja pyörällisiä vaunuja. Tällä oli aikanaan omalaatuiset geneettiset seuraukset. Euroopassa, missä kulttuuria olivat tähän asti leimanneet verrattain vähäinen väkivalta ja Venus-figuurit kertoen naisten keskeisestä asemasta, jäätiin tämän vyöryn alle. Valtaan tuli jamnamainen mieskeskeinen valtarakenne. Näin on väittänyt arkeologi Marija Gimbutas, ja koska Reich, kuten sanottua, ei erityisemmin luota tämäntyyppisiin luonnehdintoihin yhteiskunnista, joista ei ole kirjallisia dokumentteja, on hakenut pohjaa muinais-DNA:sta. Ja kas, jamnojen koko väestön kaikki Y-kromosomit ovat peräisin hyvin harvoilta miehiltä, mikä merkitsee, että väestön geenien levityksestä on vastannut suppea miesjoukko. Lisäksi jamnoille tyypillstä Y-kromosomia ei ole havaittu Euroopassa ja Intiassa ennen tätä invaasiota. Toisin on sitten naisilta peräsin olevan mitokondrio-DNA:n laita: se on peräisin hyvin lavealta määrältä naisia.

Reich ei kuulu niihiin, jotka katsovat ihmisyksilön olevan genetiikkansa varassa toimiva automaatti. Pikemminkin on niin, että ihminen on lajina, ryhminä ja yksilöinä aina pystynyt ylittämään genetiikan  rajat kultturisesti, viime kädessä kovalla työllä ja kasvatuksella, ja tämä on lopulta se, mihin ihmisen nerokkuus perustuu. (15.9.2023)