Käsityökouluja 1

31.01.2019

Kettunen, Minna. Ingman 100 vuotta. Ingmanin käsi- ja taideteollisuus-

oppilaitoksen juhlakirja. Ei painopaikkakuntaa 2007.

Nykyisin nimellä Ingmanedu ja tarkenteella Kulttuurialan ammattiopisto toimiva oppilaitos on perutettu vuonna 1903 melko poikkeuksellisella tavalla. Perustajaa, Mathias Ingmania (1762-1855), ei käsityön edistämisessä niinkään kiinnostanut estetiikka vaan köyhäinhoito.

Mathias Ingman toimi Kuopion kirkkoherrana vuosina 1917-1851. Samaan ajanjaksoon sattuivat myös J.V.Snellmanin vuodet Kuopion yläalkeiskoulun rehtorina 1843-1849, ja Snellmanilla olikin suuri vaikutus Ingmaniin: hän teki heti vuonna 1844 lahjoituksen suomenkielisen opettajan palkkaamiseksi Kuopion ala-alkeiskouluun ja rahoitti tämän palkaa vuosittain tietyllä summalla. Vielä elinaikanaan vuonna 1848 Ingman teki lahjoiutuksen Kuopion seurakuntaan perustettavaa kiertävää ala-alkeiskouluakin varten. Hän halusi ennen kaikkea edsitää lukutaitoa, ja hänen vaatimuksenaan oli, että tässä uudessa koulussa piti luopua vanhanaikaisesta ulkoluvusta ja sen sijaan kehtittää lapsen ymmärrystä hänen kanssaan luetusta keskustelemalla. Ingman tuki myös Kuopion köyhäinkoulua, jota monipuolisine opetusohjelmineen on pidetty koko suomenkieisen kansakoulun edeltäjänä.

 

Ingman tuki köyhiä ja varsinkin orpoja muutenkin kuin koulutuksen kautta esim. tarjoamalla työtä tiluksillaan.

Kun Ingman kuoli 93 vuden iässä, hän teki testamentin, jossa oli sen myötä syntyneen rahasto hoitajille askaretta. Yksi kohde oli orpolapsille hankittavat kasvatuskodit. Esimerkiksi vuonna 1905 Ingmanin rahastolla oli sopimukset 105 kasvattilapsesta, joiden hoidosta maksettiin perheille tietty korvaus. Ingmanin haaveena oli ollut, että kasvattilapset ryhtyisivät johonkin maanviljelyksen piiriin kuuluvaan työhön, mutta näin ei känyt, kun teollisuus alkoi imeä työvoimaa kaupaungiessa.

Toisena ammatillisena toiveena kasvatuslapsille Ingmanilla oli ollut käsityö, ja testamentissa oltiin kaavailtu – joskin todettu, että varat riitä – käsityöalan työkoulun perustamista. Mutta pääoma oli karttunut vuoteen 1902 mennessä niin, että täma olikin tullut mahdolliseksi. Päätettiin perustaa kiertävät käsityökouut naisille ja miehielle. Käsityökoulu orvoille tai vähävaraisille tytöille saatiin käyntiin joksenkin heti.

Miesten koulu perustettiin 1905, ja sillä oli jo 1906 omat verstastilat. Miesten käsityökoulun vaiheet olivat monipolviset, ja lopulta sen tilat luovutettiin lastenkodille 1920, kun puusepänopin käyneet olivatkin menneet tehtaisiin töihin ja mikä pahinta, joutuneet altiikisi punaiselle vaikutukselle.

Naisten koulu sai omat tilat vasta vuonna 1913, jolloin käsityökoulu muutti Uudis-Vartialan tilan päärakenukseen Toivalaan. Koulua sanottiin pitkään Toivalan käsityökouluksi tai kangaskouluksi. Koulu toimi pitkälti omavaraisesti omine peltoineen ja karjoineen, ja lisäkäsiä esimerkiksi työlääseen pellavan käsittelyyn haalittiin kylältä. Koululla oli villaa varten omat lampaat, ja opettaja, sittemmin johtajatar, Peltonen pyrki pitämään huolen, ettei naapurin harmaa pässi päässyt sotkemaan koulun puhtaanvalkoisia lampaita. Viimemainitun kyllä ymmärtää, sillä koulussahan lankoja värjättiin. Minusta puolestaan ovat parhaita ne villan värit, jotka saadaan suoraan milloin minkäkin värisistä lampaista.

Aleksandra Ahokas kävi nuoruutensa päivinä jonkin ompelukurssin. Olen kuullut huhuja, että se olisi tapahtunut jossain Savossa. Minna Kettusen kirjoittamassa Ingmanin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen 100-vuotisjuhlakirjassa on sivulla 44 kuva lukuvuoden 1925-1926 oppilaista opettajineen, ja yksi oppilaista näyttää sangen erehdyttävästi Sandralta. Tosin Sandra olisi ollut näihin aikoihin jo yli 30-vuotias. Mutta toisaalta hänen perhettään kohdannut taloudellinen takaisku oli alkanut isän kuolemasta ja kulminoitunut vuonna 1912 Ahokkaiden kotitalon myyntiin, joiden tapahtumien jälkeen Sandra olisi periaatteessa kuulunut Ingmanin kohderyhmään.

Ingmanin käsityökoulu toimii siis edelleen modernisoidulla nimellä, ja se on maamme ainoa yksityinen keskiasteen/toisen asteen oppilaitos. Nykyisin nimeen kuuluu tarkenne Kulttuurialan ammattiopisto. Saattaa olla, että Mathias Ingman ei olisi ollut tästä kulttuuriaspektista kovin innostunut. Mutta näin ne ajat muuttuvat.

Viimeksi muokattu: 31.01.2019
Kommentit (0)
« Edellinen sivu 4 / 16 Seuraava sivu »