Listoja

14.10.2018

Skeptikko 3/2018

Lehtinen, Lasse. Minä ja Kekkonen. Suomi 2018.

Ervasti, Pekka & Tiitinen, Seppo. Tiitinen – vakoilijoita ja veijareita. Suomi 2018.

Viimeisen kolmen vuoden aikana jooga on jäänyt vähän lapsipuolen asemaan. Olen tehnyt lämmittelysarjaa, paria aurinkotervehdystä, hengitysharjotuksia ja pientä meditaatiopätkää kuitenkin edes joidenkin viikkojen välein, mutta nyt, kun aloitin homman vuosien takaisessa normaalimuodossa eli lisäten joukkoon vähän toista kymmentä asanaa ja tiivistäen tahtia kolmeen kertaan viikossa, seurauksena on ollut melkoista huimausta ja pahoinvointia jo yli viikon. En kylläkään ole antanut oireiden häiritä suorituksia. Joogakirjat väittävät huimauksen, pahoivoinnin sekä päänsäryn johtuvan siitä, että elimistöstä alkavat poistua 'myrkyt' määrittelemättä mitenkään, mitä nämä 'myrkyt' ovat. Mutta joogakirjat eivät onneksi edes yritä esiintyä tieteellisinä, joten voinemme vain todeta, että aina, kun ihminen luopuu pahoista tavoista, joihin elimistö on ehtinyt tottua, seurauksena on pitkähkö krapula. Ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä pahempi krapula.

Mitä tuohon tieteellisenä esintymiseen tulee, toisin kuin joogakirjailijat jotkut muut huuhaa-kirjoittajat pyrkivät esiintymään tieteellisinä. Viimeisimmässä Skeptikko-lehdessä (3/2018) oli mainio haastattelu Vladimir Heiskasesta, 27-vuotiaasta hammaslääketieteen opiskelijasta, joka oli mm. asiakseen käynyt läpi Antti Heikkilän teoksen Lääkkeetön elämä ja löytänyt siitä 30 asiavirhettä.

Heikkilän virheille on omistettu yksi sivu listaten eri alueilta Heikkilän väittämiä johonkin lähteeseen viitaten, ja sitten on vieressä Heiskasen faktantarkastustulos. Pääsääntöisesti väittämät ovat aivan käsittämättömän vääriä, kun ottaa huomioon, että Heikkilällä on kuitenkin lääkärin koulutus. Aika usein tutkimus, johon Heikkilä viittaa, ei ole tutkinut kyseistä asiaa ollenkaan. Todella monesti Heikkilä on kääntänyt oman väitteensä takalleen päinvastaiseksi kuin mikä on ollut tutkimustulos, johon hän viittaa, mikä on kaikkein merkillisintä.

Jutussa rehellisyyden nimissä todetaan myös, että Heiskanen on kyllä monista Heikkilän väitteistä samaakin mieltä. Näistä esimerkkeinä se, että valtaosa terveydehoitojärjestelmäämme kuormittavista sairauksista johtuu matala-asteisesta tulehduksesta, joka on seuraus ylipainosta.

Toinen esille nostettavanarvoinen seikka viime Skeptikossa on se, että päätoimittaja kertoi, mitä oli tapahtunut, kun hän oli edellisessä numerossa paljastanut, että sitä edellisen lehden pääkirjoitus oli kirjoitettu puppugeneraattorilla. Nääs kun kukaan ei ollut huomannut mitään. Mutta kun tämä oltiin saatu tietää, oli tullut palautevyöry.

Ihmisten pelaaminen kaksilla korteilla on mainio ilmiö. Luin tuossa vähän akaa sitten Lasse Lehtisen teosta Minä ja Kekkonen. Siinä Lehtinen kertoo, miten talvisodan alla oikeisto oli erityisen innostunut sodasta, mutta kun vuonna 1938 oltiin tehty lakiesitys 20%:n korotuksesta tulo- ja varallisuusveroon mahdollisesti edessä olevan sodan rahoittamiseeksi, oikeisto vastusti veroa. Tähän Tanner oli Lehtisen mukaan todennnut, että porvarien isänmaalisuus ja lompakko eivät näyttäneet olevan edes hyvänpäivän tuttuja keskenään. Laki tuli kyllä voimaan silti.

Muutenkin porvaristo on mielellään vaatimassa lakia ja järjestystä, mutta on itse ensimmäisenä vesittämässä näitä, varsinkin se varsinainen suurporvaristo. Lukaisin Pekka Ervastin ja Seppo Tiitisen kirjan Tiitinen – vakoilijoita ja veijareita, jossa Tiitinen kertoo, että jopa toimittajia suurempi riesa olivat Suojelupoliisin päällikölle yritysjohtajat.

On toki yleisesti tiedossa, että Suomen ja Neuvostoliiton välisessä kaupassa rehotti korruptio, mutta Tiitinen paljastaa, että vika ei alkujaan ollut neuvostoliittolaisessa osapuolessa vaan suomalaisessa. Tämä korruptio saavutti sellaiset mitat, että siinä ei oikeastaan ollut enää kysymys vain joidenkin yksilöiden heikoudesta eikä edes isojen kauppojen vauhdittamisesta vaan toisen valtion yhteikuntajärjestelmän vaarantamisesta. Vuoden 1985 kieppeillä alkoi vakavasti näyttää siltä, että sen seurauksena meillä on pian naapurissa hajoava yhteiskunta, joka sattuu olemaan maailman suurin valtio ja maailman toinen suurvalta ja sotilasmahti.

Suojelupoliisin päällikkö joutui kutsumaan valtakuntamme suuryritysten johtajat koolle asiaa selvittämään. Kuulemma tilanne oli saanut sellaisenkin piirteen, että kun Neuvostoliitosta tuli joku delegaatio, nämä esittivät jo asemalle saavuttuaan listan tavaroista, joita halusivat lähtiessä mukaansa, ja nämähän olivat tienkin täysin kiellettyjä kamppeita heidän kotimaassaan kaikki tyynni. Tähän käytäntöön heidät oli nimenomaan opettanut suomalainen osapuoli. Tilanteeseen oli alkanut puuttua jo myös Suomessa toiminut neuvostodiplomaatti ja KGB:n upseeri Viktor Vladimirov joidenkin suomalaisyirtysten kanssa suoraan, esim. Puolimatkan.

Kokouksen tiimoilta laadittu asiakirja on sellaisenaan kuvattuna tähän kirjaan, ja siinä Nokian, Koneen, Nesteen ja muiden tämän luokan firmojen pääjohtajille selvitetään, että korruptio pitää lopettaa ja miksi. Pahimpia olivat ns. prosenttisopimukset, joista jossain oli kyllä järkeäkin, mutta ei suurimaassa osassa. Asiakirjassa kielletään sellaiset lahjat kuin timantit, sekä suuret määrät sellaisia elektronisia laitteita, jotka voi myydä mustassa pörssissä. Kuulemma kokouksessa oli jouduttu erikseen selittämään, että jollekulle saa antaa yhden taskulaskimen, mutta ei sataa, koska tämä oli ollut yritysjohtjille epäselvää. Kuulemma Tiitinen oli tehostanut asiakirjaa sanomalla, että elleivät yritysjohtajat muuten ymmärrä näitä kysymyksiä, tapauksia voidaan kyllä alkaa puida oikeusistuimissakin.

Kun kirja ilmestyi, toimittajia kiinnosti se ikivanha Tiitisen lista, jossa on tai ei ole joitain nimiä, joiden haltijat ovat olleet DDR:n Stasin kanssa joissain tekemisissä. Siis yksittäisien henkilöiden nimiä. Toimittajien on helppo olla kiinnostuneita yksittäisistä henkilöistä, sillä kun näitä kyntensä alle nipistää, siitä ei ole mitään seurauksia, ja mitä 'pienempi' ihminen, sen parempi – suomalaisen tutkiva journalismin juhlaa on se, jos päästään listimään joku Kärsämäen koulun rehtori ja säikyttämään sen kyläpahasen kunnanvaltuutetut henkihieveriin. Mutta toisinhan siinä käy, jos puuttuu isojen yritysten puuhiin: siitä saa niskaansa huippuasianajajien laumat. Tästä syystä toimittajat eivät liene olleet kiinnostuneita Tiitisen siitä listassa, jossa on niiden suuryritysten nimet, jotka korruptoivat aloitteellisina osapuolina Suomen ja Neuvostoliiton välistä kauppaa ja sitä kautta Neuvostoliiton yhteiskuntaa äärirajoille.

Tuollaisesta yhteiskuntien pyhimistä arvoista kuten yhteiskuntajärjestelmästä, sen valuvioista ja valuvikojen hyväksi käyttämisestä, vieläpä pilkan tekeminen niistä, on jonkin verran vaarallista, ja aina siinä joku kuolee. Tässä tapauksessa Neuvostoliitossa teloitettavaksi joutui Smeljakov-niminen henkilö vuonna1984.

Minäpä kopion tähän tuosta Ervastin ja Tiitisen kirjasta tämän kiinnostavamman Tiitisen listan eli listan yrityksistä, joiden pääjohtajat oltiin kutusttu tuohon mainittuun puhutteluun:

Neste, Wärtsilä, Valmet, Nokia, Rauma-Repola, Enso-Gutzeit, Yhtyneet Paperitehtaat, A. Ahlström, Kemira, Kone, Tampella, W. Rosenlew, Kymi-Strömberg, Rautaruukki, Outokumpu, Orion, Lohja, Partek ja Fiskars sekä A. Puolimatka.

Tiitinen oli kysynyt Vladimirovilta, oliko Smeljakov teloitettu ampumalla vai hirttämättä, ja kuulemma ammuttu oli.

Viimeksi muokattu: 14.10.2018
Kommentit (0)
« Edellinen sivu 3 / 39 Seuraava sivu »