Loppukesän kukoistusta

08.08.2020

...ja väsymystä sen edellyttämään työleiriin.

Nyt on vatustettu ja auto katastettu. Ja marjat on hillottu, koska pakastimeen ei enää mahdu.

Pihaa ei Suonenjoella ollut kukaan parturoinut eikä trimmeröinyt valmiiksi, kun tulimme tänne…

Mutta japanin nauhuksessa onkin kaksi kukkavartta, soihtunauhukseen on sittenkin nousemassa saman verran, ja jättiläismäisten, kullanväristen kuoriaisten syömät ihohirvenjuuren nuput selvisivät ainakin osin. Punatähkät ovat pidempiä kuin viime vuonna, kun ne ensimmäisen kerran ilmaantuivat kukkaan tällä tontilla  – ikään kuin yrittäisivät kilpailla korkeudessa auringonkukkien kanssa, vaikka häviöllähän ne ovat. Jahka ne alkavat tosiaan kukkia tuossa syksymällä, voi olla vinhan näköistä, kun korkeiden keltaisten auringonkukkien alla on vain pykälän matalampia purppuranpunaisia punatähkiä.

Salvia on mahtavaa, ja sekaan nousee korkeampaa kurkkuyrttiä. Viimemainittu on sinnikäs sissi, aina sitä siihen nousee, vaikka hävitän sen joka syksy…Molemmat keräävät hirmuisesti pörriäisiä.

Harmaamalvikki ei tykännyt, että siirsin sitä metrin. Kyllä se kukkiin, mutta se on melko matalaa, ja minähän siirsin sen siksi, että sillä oli tapana kasvaa lähemmäs kolmemetriseksi. Jo viime käynnillä täällä huomasin, että vähän harmaamalvikin näköistä malvaa oli sittenkin sillä paikalla, mihin olin sitä ammoin istuttanut. Siinä vieressä olisi pitänyt olla punaista väriminttua, mutta sitä ei nyt sitten koskaan pullahtanut siihen… Malvaa näyttää olevan myös tuolla aivan pusikossa, minne toki olin sitä istuttanut, sinnekin, elokuun astereiden viereen, mutta olin varma, ettei se sellaisissa oloissa pärjää.

Uukuniemeltä vuosia sitten tuodut peurankellot olivat tänä sesonkina ensimmäisen kerran muhkeita kuin alkuperäisellä kotiseudullaan.

 

Tarha-alpit ovat varmaan normien mukaisesti parhaimmillaan nyt, mutta minun mieleiseni näkymä on vasta sitten, kun pihlajat siina rinnalla ovat täysin punaisessa marjassa.

Kyllä täällä olisi tätä työleiriä… Ovathan nämä kukat aina kivoja, kun niiden nousemista maan povesta voi ihmetellä, ja myönnän nuorena vallan haaveilemalla haaveilleeni, että saisin joskus runsaana kukkivan puutarhan. Vanhaksi tultuani olen kuitenkin alkanut arvostaa kunttaa.

Viimeksi muokattu: 08.08.2020
Kommentit (0)
« Edellinen sivu 3 / 39 Seuraava sivu »