Joukko Jumalanäitejä

20.10.2019

...on minulla ikoneina kesken.

Keskeneräisiä töitä ei pitäisi näyttää hulluille eikä herroille, sanoi äiti, mutta ohessa alkutekijöissään eli mikstioonilla siveltynä yksi kolmesta Valamon ihmeitä tekevistä ikoneista, Suloisesti suuteleva Jumalanäiti. Päälle on tulossa lehtikulta. Alkuperäinen ikoni on kulkeutunut moldavialaissyntyisen munkki Antipan mukana Athokselta ensin Vanhaan Valamoon ja nyt sitten uuteen. Ikoni lienee peräisin aikaisintaan 1700-luvulta. Ikonia ei pääse Valamon kirkossa oikein näkemään, koska sen päällä on Antipalle lahjaksi annettu/sen teettämiseen lahjoitetuilla rahoilla Antipan teettättämä hopeinen riisa, jossa on päiväys vuodelta 1856.

Emman pöytäliinantekeleellä pohjattu levy on jatkunut tähän malliin. Paljon on siis vielä ei vain tehtävää vaan jopa ongelmia ratkaistavana.

 

 

 

 

 

 

 

 



Olen elämäni kerran kokeilemassa seinamaalausta. Koska seiniä ei ole maalattavaksi, olen valanut valmisbetonia pahvilla taustoitettuun kehykseen ja päällystänyt betonin kalkkitahnalla niin, että sille voi vedellä kaseiinitemperaa (= maidon osa-aine sideaineena) tyyliin secco eli kuivalle pinnalle. Tässäkin on vielä tekemistä… Vaikka tästä tämä Vladimirin Jumalanäiti on kyllä oikeastaan jo melko lailla jatkunut… Sinisen alla oleva musta selittyy sillä, että kalkkipohjalla siniset muuttuvat vuosikymmenten saatossa vihreiksi, ellei alla ole mustaa.

 

Luultavasti uusiakin ikonieta on joskus tulossa, sillä Valamosta löytyi leveitä, ammoin Valamon päärakennuksessa, entisessä Saastamoisen kartanossa, palvelleita lattialankkuja, jotka olivat joutuneet pois alkuperäiskäytöstä po. rakennuksen tuhoudutta tulipalossa. Suoraan edessä oleva lankku on noin 35 cm leveä, ja lustoista on joku laskenut, että kun se on otettu käyttöön 1860-luvulla, sen on täytynyt aloittaa kasvunsa 1600-luvulla. Oikealla sivuttain kierrätyskäyttöön ikoniksi päätyvä vanha pulpetin kansi.

Viimeksi muokattu: 20.10.2019
Kommentit (0)
« Edellinen sivu 3 / 37 Seuraava sivu »