Vappu-Hesarista

07.05.2021

Helsingin Sanomat 1.5.2021.

Tässä on ollut pitkä vappuviikonloppu aikaa lueskella vappuna ilmestynyttä Hesaria.

Tujakimmin pisti silmään juttu Päivi Räsäsen syyteharkintaan päätyneistä lausunnoista, minkä seurauksena tultanee selvittämään, onko hän käyttänyt raamatun lauseita itsetarkoitukselliseti kiihotukseen kansanosaa, ts. homoseksuaaleja, vastaan.

Juridiikka ei ole minun juttuni, mutta uskonnot ehkä hieman, ja niinpä esitänkin arvelun, että jos tällä kuvitellaan saatavan Päivi Räsänen ja hänen kaltaisensa fundamentalistit lopettamaan mainitunlainen toiminta, niin se tulee osoittautumaan harhaluuloksi, jos kohta en pidä kristittyjä fundamentalisteja kovin vaarallisinakaan. Jeesus oli aikansa anarkisti, joka haistatti vallitseville yhteiskunnallisille normeille ymmärtääkseni vain veronkantoa lukuunottamatta. Kristityksi – siis oikeaksi kristityksi eikä sellaiseksi, jolle kirkko on perhetapahtumatoimisto – tuleminen edellyttää ns. kierkegaartista hyppäystä eli heittäytymistä tilaan, jossa ei enää piittaa maalliista normeista ja on valmis kuolemaan.

Aihetta on kommentoitu blogosfäärissä, ja järkevin on Kemppisen lausunto, jonka mukaan rangaistukseksi sopii lievä sakkorangiastus. Liian suuria marttyyrejä ei pidä ruveta tuottamaan. Minun mielestäni tämä kyllä kannattaa nyt käydä läpi, ja nimenomaan Päivi Räsäsen kohdalla eikä jonkun mielentereyden ongelmista kärsivän höppänän, sillä Päivi Räsänen kestää tämän.

 

Oikeusistuimen päätös eli virallinen julkinen asiakirja on hyvä saaada jälkipolvienkin takia, sillä olen puhdekirjoitteluissani törmäänyt ongelmiin, jos on vain vaikkapa nyt 1800- ja 1900-lukujen vaihteen sanomalehtikirjoittelun varassa. Mainittuun aikaan tomittajat kykenivät kirjoittamaan kiitettävän lyhyeti, mutta faktojen tarkastuksessa oli samat ongelmat kuin nykyään; asianosoisten nimetkään eivät aina ole oikein, eivät edes tapahtumapaikat. Niinpä on hyvä olla joku virallinen asiakirja kuten oikeusistuimen päätös, jossa tällaiset yksityiskohdet todennäköisemmin ovat kohdallaan.

Kemppisen mielestä mielentilatutkimuskin olisi tässä Räsäsen tapauksessa paikallaan, sillä normaali ihminenhän käsittää, että raamattu ei ole lakikirja, jollaisena Räsänen sitä kuitenkin on käyttänyt. Muutenkin Räsäsen ongelma tahtoo olla sama kuin nykysen ns. keskustelun ylelensäkin, eli hän on sotkenut teksteissäänkin eri diskursseja. Kuulemma hän on jossain Hesarilta huolimattomasti mainiteematta jättämässä Luther-säätiön julkaisussa sanonut, että "homous ei ole terve seksuaalisuuden variatio". Hänen voidaan siis katsoa sotkeneen uskonnollisen ja biologis-terveydellisen kielenkäytön.

Jotkut perustelevat hetoroseksuaalisuuden ainoan oikean asemaa sillä, että vain siten voidaan tuottaa jälkeläisiä, mikä on aivan oma älyllisen epärehellisyyden lajinsa, sillä näin väittävien itsensäkin harjoittamasta heteroseksistä hädin tuskin prosentti on harjoitettu konkreettisesti lisääntymistarkoituksessa; vahva oletukseni on, että näin on Päivi Räsäsenkin kohdalla.

Mutta se, että ihmiset eivät nykyisin enää todellakaan erota eri diskurssien "toimialoja", on todellinen ongelma.

Joten vaikka tästä mahdollisesti seuravailla oikeudenkäynneillä ei tulla vaikuttamaan fundamentalistkristittyjen kielenkäyttöön mielipiteistä nyt puhumattakaan, sillä voidaan ehkä kiinnittää yleisesti huomiota siihen, että ihmisten pitäisi ruveta oikeasti taas näkemään viestinnän/puhunnan lajityyppien rajat.

Tämä Mikko Gustafssonin Päivi Räsäs -juttu oli kuitenkin liian pitkä, ja kuka tahansa minun nuoruuteni toimittaja olisi saanut tämän kolmasosaansa nyt julkaistusta ja sisältö olisi pysynyt aivan samana.

Hatara oli Laura Halmisen juttu otsikolla Tekeekö Rammsteinin laulaja Venäjän propagandaa? Siinä käsiteltiin yhtä ennen sotia Mark Bernesin biisinä tunnettua laulua Ljubimyi gorod. Kirjoittajan logiikka oli jotenkin sellainen, että kun tuo laulu oli ilmestynyt ennen sotia sotaelokuvassa esitettyna ja sitten todellakin oli syttynyt sota, niin onko nyt kyseessä Putinin uhkaus, kun sama biisi esitetään nyt uudelleen uudessa sotaelokuvassa? Melkoinen anakronismi. Vai olettaako toimittaja koko maailman ihmispopulaation olevan tietoinen jokaisesta venäläisestä sotaelokuvasta kautta aikain ja niissä soivista musiikkikappaleista? Muutenhan koko uhkausta ei voi tajuta uhkaukseksi.

 

Eikä toimittaja analysoinut uusintaversion videota, vaikka mainitsi sen.

Kävin sitten katsomassa tämän Till Lindemannin uuden Youtube-videon tästä laulusta. Oli aika kaukana Rammsteinista…Mutta yhtä kaikki, video alkoi kuvalla 50/60-lukujen vaihteen kotitelevisiovastaanottimesta tällinkeineen. Sitten estradille asteli Till Lindemann saman aikakauaden kokopuvussa esittämään laulua rakastamastaan kaupungista = Ljubimyi gorod. Hän nappasi lattialta mustan lelulentokoneen, ja lennätti sen myötä itsensä lentämään hävittäjää kaupungin ylle.

Video oli pienoistaideteos. Sodan kanssa sillä oli sen verran tekemistä, että siinä oli puhe sitä, miten ihminen jossain mielessä ja väistämättömyyden pakosta tuhoaa lapsuutensa rakastetun kaupungin, sillä niin elämä nyt vain etenee. Jäljelle eivät jää vain muistot, sillä videossa ei tosiasiassa pommiteta mitään. Kaupunki on edelleen laulajassa, vaikka hän on siirtynyt eteen päin niistä ajoista ja ikään kuin tuhonnut sen osana tätä päiväänsä – hän rakastaa kaupunkia silti, ja kaupunki on.

Till Lindemann eli lapsuutensa DDR:ssä, ja hän on sitä mieltä, että kun Saksat yhdistyivät, siinä meni idässä lapsi pesuveden mukana. Ihmiset lakkasivat olemasta ihmisiä ja heistä tuli länsipropagandan mukaisia tavaroilla panssaroituja mekaanisia alieneita. Näin siis ottamatta lukuun itäblokin maiden ilmintojärjestelmiä, vankileirejä sun muita. Niin että kun länsipropaganda todellakin, siis aikuisten oikeesti, oli ja on edelleen näin paljon tehokkaampaa kuin itäinen, on jotakuinkin naurettavaa olla muka huolissaan Putin pehmeästä propagandasta. Se ei ole yhtään sen parempaa kuin neuvostopropagandakaan, ja läntinen voittaa sen yhä.

Tästä, miten läntinen propaganda osoittautui itäeuroppalaisille petäväksi valheeksi, on viime aikoina ilmestynyt jonkin verran kirjallisuutta kuten Shikalovin Markat, farkut ja sukkahousut. Elokuviakin on kuten Serebrennikovin Kesä.

Aika hyvä paitsi aivan liian venytetty oli Satu Vasantolan juttu erityisopettajana olemisesta. Erityisopettaja on melkoinen olento.

Vappu-Hesarissa esiteltiin myös Kati Kovácsin uusi sarjakuvateos Eläimelliset aakkoset aikuisille. Toimittaja Arla Kanerva ei kerro, että samalla periaatteella, että kaikki, siis aivan kaikki, tekstin sanat alkavat samallaa puheena olevalla kirjaimella, on aapisen tehnyt muutama vuosi sitten sitten – tosin venäläiseen aakkostoon sovelletun – Pjotr Frolov.

Viimeksi muokattu: 07.05.2021
Kommentit (0)
« Edellinen sivu 2 / 33 Seuraava sivu »