Teologiaa tumpeloillekin

23.10.2020

Louth, Andrew. Hyvyyttä ja kauneutta etsimässä. Tallinna 2020.

(Rosenholm, Arja & Salmenkivi, Suvi & Sorvari, Marja. Naisia Venäjän kulttuurihistoriassa. Tallinna 2014.)

Jo pari viikkoa sitten julistin tänne blogille, että syyshommat olivat sitten siinä.

Olin unohtanut haravoimisen. Se unohtui, sillä viime syksynä jäi haravoimatta, kun maalasin transsissa ikoneita Valamossa. Nyt pisti ikävästi silmään etenkin pihlajarykelmämme aiheuttama maailmanlopun maisema, ruskeanvioletti maanpinta koko etupihalla.

Läksin sitä paitsi vielä marjaankin. Olin jo pari viikkoa sitten tehnyt yhden erän tänne blogin kommentteihin Ailan laittaman reseptin mukaista, konjakilla ja kanelilla maustettua, puolukkahilloa. En ole päässyt maistamaan sitä ohjeistetussa käytössään riistan kanssa, mutta lempisyysruokani, ryynittömän kaalilaatikon, kera se on kerrassaan mainiota, joten minun piti käydä keräämässä lisää puolukoita. Keräsin saman tien kaksi litraa mustikoita piirakkaan. Hyviä mustikoita. Toki joku vetinen seassa, mutta hämmästyttävän napakoita. Oli erikoista poimia mustikoita villakaulaliinassa. Mutta hirvikärpäset olivat kyllä edelleen hollilla päivystämässä marjastajia.

Korona on selvästikin jäänyt elämäämme. Minua huolettaa sen torjunnan aiheuttama yleisen hygieniatason hirmuinen nousu, koska minun immuunijärjestelmäni on jo ennestään yliherkistynyt "käytönpuutteesta", ts. olen allerginen jotakuinkin kaikelle. Muodostuu ongelmaksi, mistä saada mikrobeja pommittamaan immuunijärjestelmäänsä sen verran, että sen kunto säilyy edes ennallaan.

Olen nyt mikrobialtistusta saadakseni tyhjennellyt komposteja ja siirrellyt niitä eri paikkoihin. Meillähän on tässä permakulttuurissamme erilaisia komposteja, olisiko kuusi erityyppistä kaiken kaikkiaan. Lehtikompostejakin on kaksi erilaista, yksi häkki hyvin kuiville lehdille siltä varalta, että talvella sähköt katkeavat tai putket jäätyvät ja joudumme ottamaan käyttöön ulkohuussin, johon tarvitaan kuiviketta, tässä tapauksessa nyt sitten pihlajanlehteä.

Parin päivän urakkana on ollut tehdä pitkästä aikaa myös ns. kiinalainen kohopenkki. Muistan kyllä vannoneeni, etten enää viljele täällä mitään, mutta voihin siihen kohopenkiin jonkun kurkun laittaa. Kurkut, nimittäin, viihtyvät sellaisessa hirmu hyvin. On niitä kompostin sisältöjä siirtyillyt vanhalle kasvimaallekin…pirskatti…

Nyt minä kyllä jo haluaisin talviunille. Nastarenkaatkin on jo nostettu esille.

Viimeksi muokattu: 17.10.2020
Kommentit (0)
« Edellinen sivu 2 / 40 Seuraava sivu »