Ikoneita valmistuu hiljalleen

20.10.2019

...ja kaikenlaista muutakin tapahtuu.

Eilen tuli julkiseksi, että Johannes Valamolaisen (1873-1958), viime kesänä kanonisoidun uuden ortodoksisen pyhän, jäännökset kaivettiin toissapäivänä ylös Valamon hautausmaalla sijaitsevasta haudastaan. Asia oli ongelmallinen Suomen hautarauhaa koskevan lansäädännön takia ja siksi, että oli vaikeuksia selvittää, oliko Johanneksella vielä jossain sukulaisia, jolla olisi oikeus kieltää haudan avaaminen.

Haudan sisältö tarvitaan relikeiksi. Nääs kun pyhistä pitää olla pyhäinjäännöksiä. En tiedä, minkä verran niitä voidaan jaella ympäriinsä. Periaatteessahan tuhkattukin ruumis pitää Suomessa lain mukaan haudata, vaikka sitten tuhat ripoteltaisiin veteen, samaan paikkaan.

Minun tulkintani Johannes Valamolaisesta päätyi tällaiseksi. Luovuin siitä boximaisesta skeema-asusta, vaikka alkuun minusta oli jotenkin muka hyvä ajatus, että skeemamunkkin oli sulkeutunut skeemaan kuin laatikkoon…

 

 

 

 

 

 

 



Vanhaan hyttysverkon kehikkoon valetusta betonilevystä kalkkitahnapohjustuksineen on tullut tällainen Vladimirin Jumalanäiti. Jumalanäidin otsalta ja olkapäältä vain tähdet vielä tässä vaihessa puuttuivat. Ikoni soveltuu ulkokäyttöön, koska kaseiinitempera kestää kosteutta. Leveyttä tällä on 60 cm.

 

Tässäkin oli ongelmansa, kun kaseiinitempera kuroutui kiharaisina pikku laattoina irti. Ilmiö johtui kuulemma siitä, että sideainetta oli liikaa suhteessa pigmenttijauheeseen. Kaseiinitemperalla pitisi maalata peittävästi toisin kun munatemperalla, joskin kuulemma munatemperankin saa kuoriutumaan, jos laittaa liikaa munaemulsiota. Munatemperalla maalataan periaatteessa ohuin, kuultavin kerroksin, väriä vedellä ohentaen. Paljon oppii, kun vanhaksi elää…

Tämä Suloisesti suutelevakin on nyt minun käsitykseni mukaan tekstejä vaille valmis. Ihoalueita, ts. kasvoja, käsiä ja Jeesus-lapsen jalkoja lukuunottamatta – joihin on siis käytetty perinteistä munatemperaa – on maalattu kullan päälle öljyyn sekoitetulla väripigmentillä. Tästä tuli kokeilulaatta, sillä suoritin kultauksen väärin, koskapa sekoitin mielessäni eri kultaustekniikoiden osat…ja niin kultauksen alta lähti pohjustusta irti.

Öljyväri kullalla näyttää todella erehdyttävästi emljoinnilta.

Joidenkin mielestä koko taustaan pitäisi saada samaa kukkakuviointia. Kommentoija ei ilmeisesti siinä pikaisesti ikoniluokassa kiertäessään huomannut, että paljaissa kultaisissa osissa on punsselilla paineltuja erilaisia pisterasterikokeiluita, eli maalaus ei toimisi sen päällä ainakaan samoin kuin tuossa vasemmalla, jossa lehväkuvio on kaiverrettu jo kultauksen alle…

Emman pöytäliinantekelekin on jatkunut hieman, mutta onpa se nyt ongelmallinen.

Tänään pitää vielä pohjustaa loppuun toisen Valamon vanhan, palaneen päärakennuksen lattialankkupalani keskikohta – laitan lefkaspohjustuksen vain keskelle, että reunoille jää ikään kuin alkuperäisestä lautapinnasta kehykset, sekä yksi pulpetin kansi. Toiseen lattilankkupalaani laitoinkin pelkän jänisliiman.

Viimeksi muokattu: 20.10.2019
Kommentit (0)
« Edellinen sivu 2 / 37 Seuraava sivu »