Monisyinen vapaus

13.02.2020

Filosofiakahvila 12.2.2020 klo 17-19, alustajana aiheesta Vapaus Itä-Suomen yliopiston systemaattisen (ortodoksisen) teologian professori Serafim Seppälä.

Tämän kevään aiheena Filosofiakahvilassa on vapaus, ja eilen se sitten alkoi Serafim Seppälän alustuksella.

Alkuun oli puhetta kokeista, joissa on pitänyt painella joitain erivärisiä nappeja anturit päässä, ja on todettu, että aivoissa tapahtuu 'päätös' jo ennen kuin ihminen on varsinaisesti tietoinen tietyn nappulan painamisestaan; tästä on tehty se johtopäätös, että ihminen ei ole vapaa nappuloiden painelussaan, koska joku aivoissa tekee päätöksen etukäteen ilman hänen tietoisuuttaan. Serafim Seppälä suhtutui kyynisesti näihin tutkimuksiin ja piti tuloksia jokseenkin triviaaleina pohdittaessa monimutkaisempia valintoja ja vapautta ylipäätään. Edes genetiikka ei määrää meidän jokaikistä arkista valintaamme.

Vapaudella on aina rajansa, varsinkin oli kuulijoitten mielestä, jotka korostivat vastuuta. Seppälä oli kiltti eikä sanonut, että sekin, valitseeko vastuun kantamisen vai ei, on valinta ja siis vapautta, vaan palasi muistoihin nuoruudestaan ja Sartreen, joka korosti sitä, että ihmisellä on aina  mahdollisuus valita, ei rajattomaisti, mutta vaihtoehtoja on aina enemmän kuin yksi (paitsi silloin, kun pitää kuolla). Ihminen siis rakentaa kohtaloaa valinta kerrallaan, ja kieltämättä tuli mieleeni, miten vaikeaa se sitten on ryhtyä valitsemaan toisilla periaatteilla, jos valinnat ovat jo pidemmän aikaa vieneet tiettyyn suuntaan. Esimerkki toisin valitsemaan ryhtymisestä ovat avioerot, jotka ovat usein (ainakin toiselle osapuolelle) vaikeita.

Seppälä korosti useampaan otteeseen sitä, että vaikka ulkoiset olosuhteet olisivat hyvinkin rajoittuneet, ihminen on aina  sisäisesti vapaa. Kuulemma hän oli useinkin ajatellut joissain tilantessa, että vaikka muut ihmiset tai olosuhteet pystyvät määräämään hänen fyysistä olemistaan, hänen mieleensä ei kukaan pysty kajoamaan vaan hän voi aina ajatella, mitä haluaa. Itse suhtuduin tähän sangen epäluuloisesti, sillä olen lukenut esimerkiksi kidutusmenetelmistä, jolla ihmisen mieli kyllä pysyttään murtamaan. Eräs henkilö yleisön joukosta huomautti, että jos lähtökohdaksi otetaan tällainen ihmisen sisäinen vapaus, häntä voidaan kohdella miten tahansa ja ajatella, ettei siitä ole tälle mitään haittaa, onhan hän aina sisäisesti vapaa.

Omassa puheenvuorossani totesin, että kun sitä nykyisin niin harvoin pääsee kohtaamaan elävän teologin silmästä silmään, niin kysyisin, missä kohti Jumala tulee mukaan kysymyksessä vapaudesta. Ensitöikseen Seppälä korosti, ettei hän ole teologi vaan systemaatisen teologian professori (…?), ja vastasi sitten jotain, mistä minulle jäi lähinnä mieleen, että Jumala on vapaus. Ja lisäksi rakkaus.

Tätä pohdin sitten yösydännä, ja mieleeni tuli luomiskertomuksen syntiinlankeemus. Siinähän ihminen päätti syödä hyvän ja pahan tiedon puusta eli altistua valitsemiselle, sen puntaroimiselle, mikä on hyvää ja mikä pahaa, ja vieläpä pitkällä tähtäimella sen murehtimiselle, mitä hyvää ja pahaa mistäkin seuraa tulevaisuudessa, ei vain tällä hetkellä. Ja niin hän tuli karkotetuksi paratiisista, tilasta, jossa ei vastuu painanut. Paratiisin ulkopuolella sitä sitten joutui syömään leipänsä otsansa hiessä. Eli paratiisissa oli vapaus, johon ei kuulunut vastuuta eli huolta seurauksista.

Paratiisissa Aatami ja Eeva olivat sitä paitsi vain kahdestaan. Tilanne muuttui paratiisin ulkopuolella. Kun läsnä on muita, oma vapaus herkästi loppuu siihen, mitä toisten alkaa. Seppälä kertoikin nuoruudestaan, miten oli viettänyt kuukausia yksikseen vaihtamatta sanaakaan kenekään kanssa, vain kirjat seuranaan, ja oli ollut sitä mieltä, että yksin ihminen on parhaimmillaan, vapaimmillaan, hienoimmillaan ihmisenä.

Hienointa Seppälän mielestä ihmisessä on vapauden ilmeneminen luovuutena, sillä siinä ihminen ikään kuin jatkaa Jumalan luomistyötä. Yleisön joukosta kysyttiin sitten, että miten coronaviruksen muuntautuminen eroaa ihmisen luovuudesta. Kysymys oli mielestäni hyvä, niin hyvä, että rupesin pohtimaan sitä itse enkä kerennyt kuuntelmaan, mitä alustaja vastasi.

Mutta tämä onkin parasta näissä Filosofiakahvilan tilaisuuksissa. Siellä ei enää olla luennolla, josta on tentti, vaan voi käyttään alustajan kertoilemaa vain omiin tarkoituksiinsa, luovasti.

Viimeksi muokattu: 13.02.2020
Kommentit (0)
« Edellinen sivu 2 / 34 Seuraava sivu »