Karttasilla 2

02.03.2024

Paperinukkien piirtely on lystiä, ja niin on infografiikkakin.

Minulle on jäänyt muinaisilta ajoilta sellaisia tarvikkeita kuin kuin Lettrasetin rasterikalvoja. Niinpä liiskasin sellaista vanhaan infograafiseen esitykseeni, jossa on Eurooppa höystettynä joillakin Aasian ja Afrikan aluella. Rasterikalvoa kiinnitin niiden maiden päälle, joiden bruttokansantuote per capita on vuonna 2022 ollut yli 50 000 dollaria.

Euroopassa viidenkympin kerhon raja kulkee Suomen itäräjaa alaspäin pitkin Saksan ja Puolan välistä rajaa sulkien sisäänsä läntisen Euroopan mukaan lukien Italian mutta pois sulkien lounaasta Espanjan ja Portugalin. Vanhoista itäblogin maista kerhoon kuuluu entinen Jugoslavian osa Slovenia. Tsekki jäi nipin napin ulkopuolella, mutta todella nipin napin.

Toinen viiidenkympin kerho on arabinmaissa käsittäen Saudi-Arabian, Kuwaitin, Bahrianin, Qatarin ja Yhdistyneet Arabiemiraattikunnat. Ainoa viidenkympinkerholainen BRICSissä on tämän leirin Arabiemiraatit.

Saudi-Arabian eteläpuolella on Arabianmeren rannalla Oman, joka tekee kohtalaista tulosta – bkt/capita 41 724 dollaria. Toisin on sen läntisen rajanaapurin laita. Jemenin bkt/capita on 3 437, jolla perusteella on yksi maailman köyhimpiä maita – minun suppean karttani kolmanneksi köyhin Afganistanin ja Sudanin jälkeen. Ja siinä ne ovat samalla rannalla vierekkäin, nämä Oman ja Jemen.

Jemenin huthit väittävät taistelevansa tukeakseen Hamasia Gazan sodassa, mutta jos karttaa katsoo, niin kartan perusteella he taistelevat Kiinan etujen palvelijoina, sillä tillilleen huthitaistelijoiden hallitsemaa aluetta vastapäätä Punaisenmeren eteläpäässä, sen kapeimmassa kohdassa, on Kiinan ainakin toistaiseksi (tiedossa oleva) ainoa ulkomailla sijaitseva sotilastukikohta Djiboutissa. Minkä minä sille voin, että näin osoittaa ihan tavallinen vanhanaikainen paperinen kartta?

Iran on jättiläiskokoinen valtio, joten sitä ei tarvitse sääliä, mutta se on tällä hetkellä aika kinkkisessä tilanteessa. Ei ole tiedossa, minkä verran Venäjä vielä voi huseerata Lähi-idässä, kun sillä on tunnetut Afrikan-intressinsä, joiden toteuttamiseksi se edelleen sotii – Ukrainan lisäksi – kaiken aikaa. Al-Jazeeran mukaan Venäjällä on vielä Syyriassa ainakin droonitehtaita, joita johtavat venäläiset. Syyrian pääelinkeino on huumetehtailu ja -kauppa niin kuin on sen naapurin Libanoninkin. Viimemainitussa tilanne on ollut tämä vuosikymmeniä ja siihen on totuttu, mutta syyrailaiset huumekauppiaat ovat alkaneet häiritä nyt ainakin Jordaniaa. Iranissa ongelmaksi on koettu pikemminkin Afganistanista suoraan tapahtuva tai afganistanilaisten kanssa oman maan kansalaisten suorittama juumesalakuljetus.

Infograafisen pläjäykseni aloittaessani vuonna 2012 Turkki ja Iran kävivät taloudellisesti ja väestönkasvullisesti tasajalkaa. Nyt Iranin väkimäärä kasvaa Lähi-idän kovinta tahtia, mutta bkt/capita laahaa. Turkista on tullut Iranin "ruotsi". Iranin kansalaiset tietävät, että tilanteen ei tarvitsisi olla tämä. He pystyisivät parempaan. Heidän ei tarvitsisi kuulua Lähi-idän paarialuokkaan, ja he tietävät myös, ettei nykytila edes liity lännen paketteisiin Irania vastaan, vaan yksiseliteisesti kyse vain oman valtion johdosta, jonka mielestä on kivaa, että älykkäät ihmiset eivät saa tehdä mitään isänmaansa hyväksi.

Monista Iranin viime päivien toimenpiteistä huokuu tunnelma, että Iran ei tiedä, missä mennään. Iranissa tunnutaan suorastaan epältävän, että Kiina ja Venäjä, sen BRICS-kumppanit, kusettavat sitä. Varsinkin ulkopuolisesta paperinukkepiirtelijästä kusetun näyttää oikeinkin selvältä, mutta paperinukkepiirtely kieltämättä ei anna aivan parasta mahdollista pätevyyttä tämän asian arviointiin.

Myönnän, että suhtaudun maailman tapahtumiin kuin kaunokirjallisuuteen. Nämä juttuni ovat vähän kuin taideteollisen korkeakoulun kuva-analyysiharjoituksia… Joten nyt saipuaopperan analysointiharjoitus: Yksi saippuopperaimainen toimija on Kiina. Lähi-idän suhteen se ei ole edes yrittänyt väittää olevansa puolueeton – jos väittäisi, sille vastattaisiin, että korjaavat sitten kilunsa ja kalunsa Djiboutista. Mutta Ukrainassa sillä on pokkaa väittää olevansa puolueeton, sillä sen maaomistukset ja maatalousyritykset Ukrainassa eivät ole yhtä silmäänpistäviä kuin Djiboutin sotilastukikohta. Ukraina vaati eilen, että puolalaisten kapinoivien maanviljelijöiden tuhoaman viljalastin tapaus pitäisi tutkia. Niin minustakin. Pitäisi tutkia, miltä tiloilta, kenen omistamilta sellaisilta ja etenkin kenelle maksettavasta viljasta on kyse – minne menevät siitä viljasta saatavat rahat noin tarkasti ottaen. Äsken tuli tieto neuvotteluista, jolla tähdätään Puolan ja Ukrainan välisen rajan väliaikaiseen sulkemiseen.

Tänään tiedonanturoitiin, että Kinasta ollaan taas lähdössä diplomaattiselle sukkulointikierroskelle. Kiinan ulkoministeriön tiedottajan Mao Ningin mukaan tarkoitus on – lainaus The Guardianista"contrbute Chinese wisdom to promote a politican settlement of Ukraina". Kiinan lähihistoriassa on parikin tapausta kiinalaisen viisuden yhteiskunnallisesta soveltamisesta, nimittäin suuri harppaus ja kulttuurivallankumous, eikä Tiananmenin aukion tapauskaan kovin hyvin sujunut. Voi olla, että Kiina ei itse ole oppinut niistä mitään, mutta muu maaima on, joten jos Kiina alkaa esitellä "viisauttaan", ehdotus kannattaa jättää jo tällä perusteella edes kuuntelematta, sillä idea ei johda muuhun kuin miljoonien nälkäkuolemiin ja saman ihmishenkimäärän vaativiin kansalaisten keskisiin, mielivaltaisiin väkivaltaisuuksiin – tästä on hyvää, poikkeuksellisen perusteellista näyttöä: Kiina tosiaankin on maailman kiistatta surkein ongelmanratkaisija.

Mitä kiinalseen diplomatiaan ylipäätään tulee, se on aika huonossa maineessa. Ihan tuossa viime vuosina Kiina lanseerasi "susidiplomatiaksi" kutsumansa linjan, jonka seurauksena Ruotsissa taisi olla virassa ihmiskunnan diplomatian historian suurin törkimys ja Lontoossa Kiinan lähetystön työntekijät kävivät katutappeluita. Nyt on matkaan lähdössä Li Hui -niminen heppu, ja jäämme seuraamaan, kenen hiuksia hän rupeaa ensimmäsenä repimään – siis konkreettisesti, ei kuvannollisti.

Vielä pari huomiota tästä tilastollisesta dekkarista: Egypti on hirveissä veloissa muutenkin, mutta katastrofia on syventänyt Punaisenmeren laivaliikenteen tukkiminen eteläpäässä, minkä takia Egypti ei saa enää edes tuloja Suezin kanavasta Punaisenmeren pohjoispäässä. Nyt Egypti on käynyt kerjuulla Jenkeissä. Miksei kääntynyt BRICSin puoleen? Egyptihän vast'ikään vuoden alussa liittyi siihen?

Toinen kiintoisa yksityiskohta on se, että Turkin bkt/capita on ollut vuonna 2022 suurempi kuin Venäjän, kun tilanne vielä 10 vuotta aiemmin eli vuonna 2012 oli ollut toisin päin.

Viime päivityksen tienoissa aloitettu paperinukke on valmis, ja kohta on ensimmäinen vaatekertakin. Paperinuken nimi on Kaisa. Sille tulee kolmet eri vaatteet asusteineen ja lisäksi oma auto. Minulla on autoiluneuroosi, mutta Kaisalla ei ole. (28.2.2024)

Viimeksi muokattu: 02.03.2024
Kommentit (0)
« Edellinen sivu 2 / 37 Seuraava sivu »