Sortavala tehokkain kuvin

25.09.2020

Muistojen Sortavala. Sortavalaisten seura ry. Porvoo 1949.

Jokin aika sitten kirjoitin tälle blogille upouudesta Tapio Hämysen ja Hannu Itkosen Sortavala-kirjasta, jota kehuin siitä, että vihdoinkin, 2020 Anno Domini, suomalaiset ovat toipuneet karelianismin mielisairaudesta, jonka toisen aallon (ensimmäinen oli 1800-luvun lopusta Aunuksen retkeen) olin mututuntumalla arvellut alkaneen heti viime sodista. Mutta nyt Kuopion kaupungin kirjaston varastosta sai isäntä kaivautetuksi vuonna 1949 painetun Sortavalaisten seuran teettämän teoksen Muistojen Sortavala, eikä tämäkään ole karelianistinen.

Missä vaiheessa tuli se toinen vaihe, jossa karjalaisuus redusoitiin tuohivirsuiksi, punapoiminnaksi ja evakoiksi?

Isäntä hankki tämän kirjan käsiinsä siksi, että oli meidän viime kirjassa on Sirkka Nurmeen viitaten mainittu isäntää kiinnostanut urheilusuoritus, Laatokan yliuiminen, ja hän toivoi, että aiheesta olisi tässä teoksessa enmmän, mutta ei ollut. Tämän merkillisen urotyön, muuten, teki Matti Hämäläinen -niminen henkilö 10.8. vuonna 1927 laskeutuen veteen klo 20.06 Valamon rannasta ja nousten maihin Sortavalassa seuraavana iltana klo 22.15. Matkaa Valamosta Sortavalaan on linnuntietä 42 km, mutta Hämäläinen oli elokuisen yön pimeydessä eksynyt ja uinut 5 km harhaan. Tässä kirjassa on kuva Hämäläisesta niin sanoakseni laskemassa laituriin.

Kyseessä on lähinnä kuvateos, ja tämäpä olisi ollut kerrassaan oivallinen Hämysen ja Itkosen kirjan kanssa rinnan selattavana. Kuvat ovat eloisia ja kuvatekstit hyvät sekä tarvittaessa riittävän perusteelliset. Kuvaajatkin on mainittu sivun 6 listassa, ja suosikikseni näistä minulle entuudestaan täysin tuntemattomista valokuvaajista taisi muodostua K. Muukkonen.

Kaupunkikuvat on järjestetty niin hyvin, että niistä todellakin hahmottaa kaupungin. Olen kuvannut moneen kertaan Kymölän puolella olevaa erikoista rakennusta, joka on vaikuttanut arkkitehtoonisesti mielenkiintoiselta, joskin siinä toimii jokin arkkitehtuuriin sanottakoon nyt vaikka yritysilmeeltään jännitteisessä suhteessa oleva liike, mitä havainnollistaa hiukan viereinen kuva. Tästä kirjasta opin, että se on ollut "Osuusliike Itä-Karjalan liiketalo ravintoloineen ja terasseineen", ja ravintola on ollut juuri tuossa, missä nyt on iso kiinalainen kirjainmerkki logossa. Ja kuulemma rakennusta on maan alla kaksi kerrosta. Eli pääosa rakennuksesta jää kuvassani puiden taakse.

 

Informatiivisimmasta päästä sortavalalaista historiaa ovat tässä kirjassa muutenkin kuvat liiketaloista, myös niiden sisätiloista, ja kerrassaan erikoinen vaikuttaa olleen rautakaupaksi Sortavalan Rauta- ja Rakennusaineiden Kauppa Oy:n myymälän sisustus. Pitää myös huomauttaa, että minä niin tykkäisin sellaisista kirjakaupoista kuin Sortavalan Vanha kirjakauppa!

 

Uusi tieto oli sekin, että Sortavalan seminnarin opettajat, vuotta ennen kuin perustivat Laatokka-lehden, perustivat oman kirjapainon (1881), ja sillä on ollut koristeellinen, vähän kareliaanisen sutjakka rakennus. Yhteensä Sortvalassa oli kirjapainoja neljä kappaletta, suurin niistä tietenkn kuuluisa Sisälähetysseuran Raamattutalo, jonka rakennus on pystyssä edelleen. Ja Evankelisen Seuran talo on ollut iso, en muuta sano!

Toki olen aiemminkin tienyt eräistä merkittävistä Sortavalan huviloista ja olemme käyneet niitä vilkuilemassakin, mutta tästä kirjasta paljastuu, että Sortavalssa on ollut sangen näyttäviä huviloita vaikka miten paljon.

Kirjan on taittanut Erkki Tanttu, eli tämä on taitoltaan parasta aikakautensa taiteellista laatua, ja syväpainettuna myös painoteknistä.

Viimeksi muokattu: 25.09.2020
Kommentit (0)
« Edellinen sivu 2 / 40 Seuraava sivu »