Uukuniemi-juhlien toinen päivä, sunnuntai, on se varsinainen pääjuhla jumalanpalveluksineen, sankarihautakäynteineen sun muineen.

Iltapäivän puolella seuraa juhlapuheita.

Juhlapuheista on vaikea sanoa sitä tai tätä, ja varsinkin ulkopaikkakuntalaisten puheet ymmärrettävästi varta vasten laaditaankin niin, ettei jälkipuheita tule. Mutta vähän paikkakuntalaisemmat ottavat paremmin kantaa. Nyt pääsin kuulemaan ensimmäisen kerran puolitoista vuotta virassa ollutta Parikkalan nuorta ja simpsakkaa kunnanjohtajaa, Mervi Pääkköä, jolla tuntuisi olevan napakka ote tehtäviinsä. Hän myönsi, että monista vanhoista alkujaan itsenäisistä kunnista kasaan kursittu nyky-Parikkala kärsii ristivedosta, mutta totesi, hänen tavoitteensa on yhtenäinen Parikkala.

Mihinkäpä joutuisimmekaan ilman ihmisiä, joilla on tavoitteita?

Uukuniemi-juhlilla viljellään järjestävän Uukuniemi-seuran lippua ja siinä olevaa versioita vaakunasta (kuvassa puhujanpöntön etupaneelissa) = entisen Uukuniemen kunnan vaakuna + viidentoista Uukuniemen kylän symbolit ympärillä. Ja kyllä sen kanssa uusi kunnanjohtaja hyvin yhteen sopi valkoisine leninkeineen, kuten kuvasta näkyy.

Minun ei pahaisena mökkeilijänä kuulu puuttua sellaisen kunnan asioihin, joihin en maksa muuta kuin kiinteistöveroa. Mutta jos se osa, jolla mökkini sijaitsee, sattuu olemaan se kunnan osa, jossa vuosisadat on tehty nyky-Parikkalan alueen kaikki kulttuuri, jätetään yhtäkkiä ilman ainoaa vielä sillä kulmakunnalla olevaa palvelua eli kirjaston sivupistettä, minua vähän hämmästyttää. Se asettaa kyseenalaiseksi kunnanjohtajan väitteen, että hän tavoittelee yhtenäistä Parkkalaa. Pikemminkin tämä viittaa siihen, että hän haluaa lietsoa vastakkainasetteluja sulkemalla kunnan ainoan kulttuurihörhöalueen kirjaston, alueen jossa ei sitä paitsi ole enää mitään, siis mitään, muuta kunnallista palvelua.

Meissä, jotka tätä peliliikettä vastustavat, on paljon kotikunnissaan ja -kaupungeissaan kunnallsissa luottamustehtävissä toimineita, joten meitä kirjaston lakkauttamista vastustavia kesäasukkaita ei oikein voi syyttää siitä, ettemme muka tajuaisi, että ne säästöt, jotka tästä kirjaston lakkauttamisesta koituisivat, pitää kuitata jostain muusta. Se on selviö.

Vakituisen asujaimiston kannalta ongelma on sitä paitsi laajempi: tarkoitus on sammuttaa lopullisesti valot koko siitä rakennuksesta, entisestä palvelutalosta, nykyisestä vapaa-ajanrakennuksesta. Rakennuksessa on kirjaston lisäksi mm. kuntosali, ilmainen kokoustila, nuorisotila ja tiloja, joissa Simpelejärven opisto on pitänyt kurssejaan. Itselleni kulttuurihörhö-kesäasukkaana on ollut tärkeää paitsi istua kirjaston tutkijanhuoneessa lukemassa aineistoja, jotka ovat helposti saatavilla vain siellä ja kirjoittelemassa omakustannejulkaisujani, myös laskea kunnallistekniikkaan kuulumattomalle mökilleni juomavettä kirjaston/vapaa-ajanrakennuksen seinän hanasta.

Kirkonmiehet ovat taitavia puhujia, ja nytkin se oli rovasti Erkki Lemetyinen se ainoa, joka onnistui kirvoittamaan yleisöstä iloiset naurut jos toisetkin. Mutta hän onnistui myös selittämään sitä, millaista kriittistä taustaa on Parikkalaan yhdistetyn Uukuniemen ja Parikkalan suhteessa. Oleellisena tekijänä Lemetyinen mainitsi sen, että Parikkala kuului ennen sotia Kurkijoen rovastikuntaan yhdessä Harlun ja Jaakkiman ja itsensä Kurkijoen kanssa. Uukuniemi sitä vastoin oli osa Sortavalan rovastikuntaa, johon kuuluivat paitsi Sortavalan kaupunki ja maalaiskunta myös Ruskeala, metsäisyyttään puunjalostusteollisuutta kiinnostava, pinta-alaltaan valtava Soanlahti ja kuuluisa, oppilaita koko Suomesta keränneen kansanopiston sijaintipaikka mutta myös modernin teollisuuden (ja sitä myötä laivaliikenteen) keskus Impilahti. Rovasti Lemetyinen ei sanonut seuraavaa, minä vain tuumaan ihan omaan laskuuni, että verrattuna Sortavalan rovastikunnan kavereihin Kurkijoen rovastikunta eli Parikkala tuon ajan kumppaneineen on aika vähän seksikäs. Ja epäilemättä tämä asenne vaikuttaa nykyistenkin suhteiden tiedostamattomilla perukoilla – ehkä me uukuniemeläi(staustai)set hiukkasen katsomme edelleen Parikkalaa pitkin nenänvarttamme, vaikka eipähän se parikkalalaisten vika ole, että Uukuniemestä neljä viidesosaa jäi viimeisimmässä maaottelussa voittajan puolelle.

Paikkakunnan ulkopuolisista juhlapuhujista toinen oli Sortavala-seuran puheenjohtaja Marja Lampi, kuuluisa lentokoneenjärvestänostoprojetistaan tuolla idässä. Hänen puheessaan kiinnitti huomiotani lyhyt maininta Laatokan kalastus- ja laivayhtiöistä. Niistä on kirjoitettu aika vähän, ja kiinnostaisi, mistä niistä saisi enemmän tietoa.

Karjalan Liitosta oli puhumassa uusi puheenjohtaja Martti Talja. Hän oli lähinnä ammoin kiteytetyn kansatieteellisen perinteen ja sen tekohengityksen linjoilla, mikä ei satu minua kiinnostamaan kuin muutamin osin, eli niiltä, jotka ovat saaneet reippaasti uutta tulkintaa uusissa Karjalaan keskittyneissä bändeissä ja muissa vastaavissa kulttuurituoteissa. Ja niistä ei siis ollut nyt puhetta.