Saanen esitellä Mimmin. Mimmi löytyi mökiltä. En tiedä, mikä muu se on paitsi yksi varhaisimpia lelujani. Sillä on ollut vähän niin kuin nallen korvat – toisen se on menettänyt elämän tuoksinassa, ja mukana on lähtenyt niin iso pala päänahkaa, että lastuvilla vain kallosta nyt pursuaa. Äiti on yrittänyt korjata tilannetta tekemällä Mimmille myssyn samasta kankaasta kuin haalarin. Haalari peittää harvaksi neulokseksi kaljuuntuneen teddykarvavartalon.

Joku eläin tämä lienee ollut olevinaan, mutta ilmeinen mielikuvitussellainen. Naama on aika inhimillistetty, mikä oli yleinen muoti vielä 1960-luvun alussa länsimaisessa lastenkulttuurissa, myös kuvitetuissa kirjoissa, joskin oletan, että tämä on kuitenkin lajia Made in Japan. Mitään lappuja leikkikalun alkuperästä ei ole enää näkyvissä jos kohta ei välttämättä ollut uutenakaan. Kaikkea ei noihin aikoihin brändätty.

Ruumiinrakenteeltaan olento on ristiinnaulittua mallia – jäsenet taipuvat hyvin rajallisessa määrin. Ja kaula tällä on selvästikin ollut jo alunalkujaan aika ohut, eivätkä äidin harsimisyritykset ole pystyneet sitä täysin pelastamaan. Vaikka onhan kaula toki vielä jonkin verran olemassa…

Hassu kapine.

Toin tämän siis pois mökiltä, vaikkei minulla ole suunnitelmia tämän varalle. Mitä minä tosiaankaan tällä teen? Jos minulla olisi perillisiä, se voisi olla heidän mielestään kiinnostava siinä vaiheessa, kun he pääsevät eläkkeelle ja kerkeävät ajattelemaan tällaisia asioita.

Menepä tietämään, vaikka kierrättäisin tämän uudelleenmuokkaamiseksi joitain vanhoja rättejä. Minulla saattaisi olla joku vanha karvainen huppari. Mutta voi olla, että jos rupeaisin Mimminmuokkaukseen, panisin sen aivan uuteen uskoon.

Suurempi todennäköisyys on kuitenkin se, että en ehdi tehdä tälle mitään. On niin paljon muita juttuja, on kremppoja, koko ajan väsyy nopeammin kaikkeen…