Kevät näytti jossain vaiheessa niin huonosti eteneväisltä, että arvelin tarvittavan vielä helluntaisukat.

Ne ovat tässä.

Jonkun mielesta nämä varmaan ovat taas eripariset, mutta eiväthän ne mitenkään voi olla, koska ne esittävät metsätien piennarta, jossa kasvaa puna-ailakkia ja lemmikkiä, minkä jokainen tietysti näkee itsekin.

Itselleni kiinnostavinta oli skarpin ja epäskarpin kontrasti, joka syntyy utuisen liukuvärisen varren ja tasaisenvärisen jalkaterän välille. Pintaneule on molemmissa osissa sama, mutta näyttää utusävyisessä kashmirlankaosassa aivan erilaiselta kuin tasavärisessä sekoitevillassa. Johtuu osin lankojen erilaisesta kiillosta. Tämä kaikki ei tässä pienessä kuvassa valitettavasti näy.

Nyt laitetaan sitten puoleksi vuotta langat ja puikot piiloon.