Koska tämä vuonna Suomen ja Espanjan talvet ovat menneet sekaisin, päätin ennen kärpästen tuloa olifoida yhden isohkon ikonin. Kärpäset nimittäin popsivat olifoimattomasta ikonista paitsi munavärimössön myös eläinperäiseen liimaan sekoitetun liitupohjustuksen.

Valamossa ikonit pantiin uuniin 100 asteeseen noin tunniksi ennen öljyn levittämistä. Tämänkertainen olifoitavani ei mahtunut kotiuuniin. Ratkasin ongelman lämmittämällä sitä mukien varassa lieden keittolevyjen yllä. Vaikka pohjalautana oli takuuvarmasti kuiva vanha eli käytöstä poistettu pulpetin kansi ja työkin oli tehty monta kuukautta sitten (jonkin verran tosin fiksattu sen jälkeen), niin kyllä ihmettelin, mikä määrä kosteutta siitä irtosi. Ikonilaudan alla oli aivan märkä lämmin 'höyry'.

Ikonissa on pariisinsinistä, upeaa kylmää sinistä, jota minua oli varoitettu käyttämästä, koska se sotkee olifoitaessa. Leviää ympäriinsä. Olin saanut neuvoksi vetää kuvan päälle ennen olifaa munaemulsiokerroksen ikään kuin eristeeksi, joka kuulemma sekään ei välttämättä auta. Olin toiminut näin, ja hyvin meni siltä osin, että väri ei levinnyt, mutta olin kyllä myös varonut hankaamasta pariisinsinisiä kohtia liiaksi.

Nyt ikoni lepäilee, ja odotan jännittyneenä, mikä pinnasta tulee. En haluasi niin kiiltävää kuin Herran ristiinnaulitsemisessani, johon halusin niin kiiltävän kuin suinkin kontrastiksi lattialankkupohjalle. Kun nyt sihtailin pintaa sivusta poistettuani liian olifan, pinta jäi, ikävä kyllä, läikikkään näköiseksi.

Jos se tulee olemaan lopullinen lopputulos, mitäs minä sitten teen? – No, sitten minä laitan uuden olifan...

Tosin minua harmittaa jo sekin, että värit tummuivat niin paljon olifasta. Varsinkin minua harmittaa, etten ollut vetänyt vaalen keltaiseen taustaan vielä yhtä värikerrosta, sillä tiesin jo Emman pöytäliinaikonista, että vaalean keltaiset pinnat jäävät herkästi sen näköisiksi kuin ne olisi maalattu jonkun tumman värin päälle, vaikka näin ei olisi.