Lunta on paikoin vaikka millä mitalla, mutta lämpöä on silti 15 astetta. Pihalla on sen verran pälveä, että ollaan saatu siihen pöytä ja kaksi tuolia ja päästy ulkoruokintaan aamiaista lukuunottamatta. Rannassakin on käyty, missä kuvasin isännän upouudet Kazimir Malevitšin joidenkin maalausten tyylistä vaikuteita saaneet villasukat – sukat on suunniteltu erityisesti kumpparikäyttöön (joustin nilkassa) ja sointumaan isännän Uukuniemen Urheilijoiden verkkaripukuun. Uukuniemelle kylläkään ei ihan näillä keleillä pääse. Siellä on mökkitiet, vaikka olisivat sulat, vielä pitkään ihan vellinä, eikä niitä pidä nyt mennä ehdoin tahdoin pilaamaan.

Lähdemme käväisemään toukokuulla, johon mennessä tänään karanneet biisonit luultavasti saadaan kotiinsa.

Anopin istuttama jokin ruusu, ei se pahin kurttuehti- vaan joku muu, lähempänä hansaruusua oleva, on jäänyt monena vuonna leikkaamatta. Niinpä olen tässä parina päivänä siirtänyt noin kuusi kuutiota biomassaa ruusupensaiston kohdalta sen viereen. En tiedä, miten se ruusukarahkamassa siitä siirtyy muualle… Ja minne muualle? – On käväissyt mielessä, josko tekisin taas kiinalaisen kohopenkin, johon laittaisin ne ruusunkarahkat pohjalle. Eivät ainakaan myyrät tulisi apajille. Kurkut viihtyvät sellaisessa kohopenkissä.

Huolimatta jokavuotisesta päätöksestä laitoin joitain siemeniä, kuten tomaatin, itämään, ja tänään oli sitten vuorossa tomaattien koulinta. En tajua, miksi rupesin tähän taas. Olin löytänyt yhden pussin pohjalta meloonin siemeniä, ja ihmeekseni ne olivat lähteneet kasvamaan. Kun niitä viimeksi yritin, jyrsijät tulivat ja veivät kaiken jo sisätiloissa pieninä taimina. Taimet eivät suoranaisesti tuleet syödyiksi vaan katkotuiksi ja pinotuiksi siistiin pinoon pöydälle kasvatusastioien väliin.