Toissailtana meinasivat silmät pudota päästä, kun telkkarissa näytettiin Netanyahua T-paitasillaan käyskentelemässä pitkin autiomaata, käsivaralta kuvattuna ja vähän Capa-tyyliin "out of focus". Vaikutti siltä kuin Netanyahu olisi varastanut Zelenskyin idean, paitsi että Zelenskyi esintyi kaupunkimaisema taustanaan. Jos kysymyksessä olisi ollut kaupallinen viestintä eli kaupallinen propaganda (tai taide), Israelin valtiota voitaisiiin syyttää plagioinnista, mutta poliittisessa propagandassa ei tunneta tekijänoikeuksia.

Tunne tuota videonpätkää katsoessa oli ristiriitainen. Juutalaiset ovat dominoineet viihdeteollisuutta kautta planeetan vähintäänkin maailmansotien välisestä ajasta lähtien, ja sittemmin he ovat onnistuneet ottamaan sangen karmaisevan historiallisen tapahtuman, holokaustin, poliittisen propagansansa käyttöön siinä kuin viihteenkin aiheeksi. He ovat siis aina voittaneet ns. propagandasodan viimeistään sitten WW2:n. Mutta nyt he ovat häviämässä, ja se on heille uusi kokemus.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että Israel on aika järjestelmälliseesti kieltäytynyt auttamasta Ukrainaa, joka on maailman toinen maa Israelin lisäksi, jossa on juutalainen valtionpäämies. Israel – jota ei ulkopolitiikaltaan missään nimessä pidä samaistaa kaikkiin maailman juutalaisiin, edes Israelin juutalaisiin – rakennutti pitkin hampain jonkun kenttäsairaalan jonnekin Ukrainan länsilaidalle, ja lopetti senkin piakkoin sillä perusteella, ettei sinne tullut sodassa Ukrainan itälaidalla haavoittuneita vaan siitä muodostui lähinnä synnytyssairaala. Tulikirjaimin on kirjoitettu sieluuni se Zelenskyin lausunto sodan alkupäivinä Times of Israelissa: Ukrainasta ei tule toista Isrelia. Tämä viittaa vahvasti siihen, että sellaista keskustelua oltiin käyty. Tämän toki ymmärtää, sillä Israelissa on huononpuoleinen ilmasto, heikko vesitilanne ja pohjois- ja koilispuolella joukko hajonneita valtioita, jotka elävät lähinnä huumekaupalla ja huumeiden valmistuksella.

Jumalakaan ei luultavasti tiedä, mitä Lähi-idässä nyt tapahtuu ja miksi, mutta varmaa on, että Israelin siirtokuntapolitiikka on pahentanut muissakin suhteissa vaikeaa ongelmaa. Israelissa on vaikea sitää sitä, että he ovat tehneet siinä megaluokan virheen, enkä oikein usko, että Netayahun aika epätoivonen yritys esittää Zelenskyiä auttaa, Netanyahu kun on niin huono näyttelijäkin. Se videonpätkä oli tosiaankin karmea, myötähäpeää katsojassa aiheuttava esitys. Lahjattoman ihmisen ei pitäisi pyrkiä niin sanoaksen astumaan mukavuusalueensa ulkopuolelle ainakaan näyttämötaiteiden saralla. En edes ymmärrä, miksi tätä on yritetty. Israel toki oli alkuun laskenut, että Ukraina häviää 6–0, mihin laskelmaan perustui se, ettei se auta Ukrainaa; nyt kuitenkin kävi niin, että Venäjään verrattuna pieni Ukraina pärjäsi Israelin neropattien laskelmia paremmin, joten kaiketi pääteliin johonkin juutalaisten omasta viihdeteollisuudesta ammennettuun ideaan perustuen kokeilla, josko maailman mielipiteet Israelin suhteen muutuvat samaksi kuin Ukrainan suhteen, jos pääministeri lähtee käppäilemään T-apitasillaan ulkosalle kuten teki Ukrinan preidentti siinä oman sotansa alussa, kun piti saada maailma omalle puolle.

Ikävä kyllä maailmalla on hyvässä muistissa, miten Netanyahu oli todella lämpimissä väleissä Putkosen kanssa ennen Hamasin hyökkäystä niin kuin olivat hänen kaksi adjutanttiaankin, Ben Gvir ja Smotrich. Netanyahu ei lotkauttanut korvaansakaan Egyptin ja Yhdysvaltojen varoituksille Gazasta tulevalle "jollekin isommalle", sillä hän luotti Venäjän tukeen, tuli mitä tuli, olihan Putkonen hänen niin hyvä ystävänsä. Se, että Putkos-Vlad ei ollutkaan hänen puolellaan, järkytti häntä niin, että hänelle jouduttiin asentamaan sydämen tahdistin. Se, että Hizbollahin tukema ja sitä muötä Iranin tukema Hamas otti panttivankeja, ei häntä voinut yllättää, sillä Iran oli takavuosikymmeninä pannut pystyyn ihmiskunnan historian näyttävimmän panttivankidraaman, joten panttivankidraama oli itsestäänselvästi odotettavissa.

Olen lukemassa Yuval Noah Hararin uusinta teosta Nexus – Tietoverkkojen lyhyt historia. Joudun lukemaan sitä hitaasti, sillä en pidä hänen tavastaan vesittää termi informaatio. Minä totuin pienenä tyttönä siihen, että akateemisessa puheessa sillä ei tarkoiteta mitä tahansa, mikä ilmoilla liikkuu, kuten Harari tässä teoksessaa tekee. Tosin en olisi valmis lukittelemaan kirjaa tieteelliseksi vaan pikeminkin mielenkiintoisesta aiheesta kirjoitettuksi puolipropagansitiseksi ja itseterapoivaksi populaariteokseksi. Yhtä kaikki, olen tällä blogilla usempaankin kertaan todennut, että vanhoista Nordenstrengeistä pitäisi puhaltaa pölyt, vaikka häntä rasittaakin hänen poliittinen kantansa. Hänen käsittensä tajunnantäyttävalta on mielestäni hyvä, ja kun Harari puhuu informaatiosta ja informaatiovirtojen keskittämisestä omalla omalatuisella tavallaan, hän itse asiassa tarkoittaa nordenstrengiläistä tajunnatäyttövaltaa.

Harari edustaa Israelin oppositiota. Hän oli kyllä alleikirjoittamassa sitä outoa propagandakirjelmää, jonka israelilaisintellektuellit julkaisivat isänmaansa puolesta Hamasin hyökkäyksen alussa. Allekirjoittajiin kuului hämmästyksekseni jopa yksi lempparikirjailijani elävien kirjailijojden sarjassa eli David Grossman.

Harari tuntuu muuttaneen nyt vähän mieltään. Ainakin hän suhtautuu Netanyahuun aika kriittisesti rinnastaen hänet Putintin ja Hitleriin, mihin on kyllä jossain määrin syytäkin. Tosiasaissa Netanyahu ei kuitenkaan ole – Hararin omaa terminologiaa käyttääkseni – keskittänyt tai ainakaan vielä onnistunut keskittämään informaatiovartoja samalla kuin Hitler ja Putin. Tämä voidaan päätellä jo siitäkin, että Harari on saanut pitää professorin virkansa Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa. Hitlerin ja Putinin hallinnoissa hän ei olisi voinut sellaista postia pitää, vaikka mistäs tässä tiedetään, mitä vielä tapahtuu.

Se kuitenkin on varmaa, että aivan niin kuin Venäjä on hävinnyt propagandasodan niin on käynyt Israelillekin.

Harari kirjoittaa, että demokratia edellyttää hyviä tietoverkkoja ja/tai kohtalaisen pientä yhteisöä. Tästä on kiusaus päätellä, että Venäjälle ei saada demokratiaa, vaikka olisi miten hyvät tietoverkot, sillä se on kertakaikkiaan liian iso maantieteellisesti. Israel on pinta-alaltaan todella pieni, eikä siellä ehkä onnistuta tukahdittamaan vahvankaan miehen pakon alla ihmisten monenmoisia ei vain mielipiteitä vaan myös toimintaa. Olisiko Netanyahu arvellut, että hän voi pienessä maassaan tehdä saman kuin Putikimies isossa? (23.10.2024)