Ajat ovat maailmassa sekavat, ja omasta takaakaan ei olla oikein vieläkään toivuttu meille poikkeuksellisen kiireisestä kesästä, kun olimme hankkineet uusia sosiaalisia harrastuksia. – Kun vanhaksi tulee, palautuminen hidastuu hämmästyttävästi.

Niinpä olen tässä muun puuhan hellitettyä ja maailmanmenon ylettömiin häiritsevältä vaikutukselta suojautuakseni käynyt käsiksi kunnon konservatiivisiin mummopuuhiin. Olen ruvennut kirjailemaan.

Äidin tuhkat pyörivät haudassa.

Eivät ehkä siksi, että olen kirjaillut, sillä muistan tehneeni hänelle kirjaillun silmälasikotelon joskun varhaisen nuoruuteni päivinä. Äiti tosiaan sitten käytti sitä siihen asti, kun se totisesti hajosi. Minä siis tiedän, miltä oikean kirjailutyön pitää näyttää ja olen hyväksytysti pystynyt suorittamaan sitä. Muistin virkistämiseksi minulla sitä paitsi on 1884 syntyneen isotätini peruja runsaasti mm. kirjailtuja pöytäliinoja, joista voin tarpeen vaatiessa aivan näppituntumalla havainnoida, mitä erilaiset oikeaoppiset kirjontamenetelmät ovat. Niitähän on koko joukko, kymmenittäin erilaisia pistojakin.

Eikä tämä minun tekeleeni näytä yhdeltäkään standardikirjonnoista.

Tämä epäperinteinen kirjonta, jota voisi pikemminkin nimittää lankapiirustukseksi, muistuttaa, koska pyrin hyödyntämään kankaan värin työssä, vähän kovilla kuivapastelleilla värilliselle paperille tehtyä piirrosta. Aika huvittava efekti.

Kirjonta on siitäkin hyvä harrastus, että tässä ei synny nopeaan tahtiin rojua, jota on vaikea säilyttää. Taulunmaaluu on ihan onnetonta siinä mielessä. Taulunmaaluuseen joutuu myös keskittymään aivan toisella tavalla älyllisesti. Tässä ei tarvitse kuin pistellä erivärisiä lankoja sikin sokin. Olen toki vähän lisännyt haastetta päättämällä, että värejä ei ole rajatonta määrää, ts. joidenkin sävyjen pitää syntyä diffuusin sekoittumisen seurauksena, ja siitähän sitten seuraa se vielä kiinnostavampi haaste, että simultaanikontrasti vaikuttaa diffuusiin värinsekoittumiseen hyvinkin reippaasti, jos niikseen tulee.

Toisena mummokäsityönä olen aikeissa ryhtyä tekemään kanavatyötä. Olen juuri värjännyt ohuella akryylivärillä sutien pohjakankaan harmaaksi, sillä koska en ole kovin hyvä käsityöläinen, olen varma, että minulta jäisivät pistojen välistä kanavakankaan valkoiset langat pilkottamaan. Vetistä maalia sutiessa mieleeni kyllä juolahti, miten kanavatekniikkaakin kenties voisi muokata/yhdistää joihinkin muihin tekniikoihin, joten siitä nyt ihan aluillaan olevasta ideasta tuskin kehkeytyy lopulta mikään perinnetekstiili, siitäkään.