Käsitöitä maailman hullunmyllyssä 2024

Kiinasta ja Venäjästä on nyt paljon päänvaivaa. Ja käsitöistä käsien vaivaa.

Tuossa päivänä muutamana kirjoitin, että sitä mukaa, kun Hamas osoittautuu voittoisaksi Israel-Palestiinassa ja länsi kääntää selkänsä vanhalle kaverilleen Israelille, sitä mukaa käy todennäköisemmäksi, että Xinjiang rupeaa hankkiutumaan itsenäiseksi. Lännen mielestä terroristit, vaikkeivät olisi suoranaisesti ihan joka suhteessa oikeassa, voivat olla enemmän oikeassa kuin kaksinaamaiset huijarit kuten Israel.

Tänä aamuna luin Global Timesilta (kiinalainen ulkomaalaisille suunnattu propagandasivusto), että tiistaina oltiin Kiinassa julkaistu Xinjiangia koskeva Valkoinen paperi, jossa korostettiin, että Kiinassa pyrittäisin jatkossa kunnioittamaan ihmisoikeuksia terrorismin vastaisessa taistelussa. Kiertäen siis myönnettiin, että tähän asti näin ei olla toimittu.

Lisäksi väitettiin, että Kiina olisi aina noudattanut terrorismin vastaisissa toimissaan lakeja. Mitä ne nyt kulloinkin ovat olleet... Kiinan yhteiskunta ei ole koskaan perustunut lakeihin. Lakikeskeisyyttä nimenomaan on aina vastustettu – aina Kungfutsen päivistä – ja etenkin yhden sen ilmenemismuodon, oikeusvaltion, vaatiminen on Kiinassa rikos. Ja se, mikä on kulloinkin rikos, määräytyy pitkälti sen mukaan, mitä eri hallintoelimet päättävät, eikä sekään ole aina niin varmaa, sillä Kiina on äärimmäisen korruptoitunut yhteiskunta ja vallankäyttäjillä joka tasolla on suuri, jopa suotava, mahdollisuus mielivaltaan. Kun Kiina puhuu laeista, kyse ei siis ole laeista länsimaisessa mielessä. Kiinassa lait ovat lennosta heiteltyjä ukaaseja kulloiseenkin akuuttiin tarpeeseen. Kiinassa ei ole perustuslakiakaan, jos kohta perustuslait taitavat olla joka paikassa aika epämääräisiä.

Pari päivä sitten Kiina oli kuulemma ilmoittanut jossain YK-kokouksessa, että meneillään olevat kriisit haittaavat maailmankauppaa. Oliko kyseessä toteamus vai uhkaus? Koska sen esitti Kiina, niin luultavasti uhkaus. Jos Kiinaa asia huolettaisi, se voisi sanoa kaverilleen Venäjälle, että vetää joukkonsa Ukrainasta ja toiselle kaverilleen Iranille, että käskee huthien – tai Jemenin Hizbollahin – luopua päätöksestä häiritä kaikkia muita Punaisen meren tienoilla seilaavia paatteja kuin venäläisiä ja kiinalaisia ja päästää taas kaikki laivat Suezin kanavaan.

Mutta ei, ja se johtuu siitä, että Kiina haluaa mitata itse suoraan sotiin osallistumatta, minkä verran se voi simputtaa muuta maailmaa. Tässä vaiheessa sillä ei ole enää paljon menetettävää, vaikka on ehkä vielä enemmän kuin Venäjällä, jonka on varmaan varauduttava olemaan erillään kansainvälisestä yhteisöstä seuraavat ainakin sata votta.

Kiina ei mielellään sodi, koska se yleensä on ottanut takkiinsa. Se ei voi luottaa kansalaisiinsa – nämä osoittavat intomielistä elleivät suorastaan aggressiivista isänmaallisuutta urheilukilpailuissa, mutta eivät muuten. Näitä kiinnostaa vain oma ja ehkä oman perheen etu, joten kiinalaiset sotilaat ovat joka tasolla helposti korruptoitavissa, mistä on runsaasti julkisesti esiteltyä näyttöä ihan viime ajoiltakin.

Mutta nyt vaikuttaa hiukan siltä, että Kiina on ehkä huolestunut. Propaganda on propagandaa, mutta niin kuin kaikki valehtelu, se kertoo jotain totuudesta(kin) – vähän samaan tapaan kuin vanhan hyvän ajan valokuvanegatiivit kertovat käänteisesti, mitä kuvassa on. Tuo mainittu Valkoinen vessapaperi tekee näin erityisesti ja Globan Times yleisesti.

Global Timesilta voi päätellä, että Kiina on kiihdyttänyt diplomatiaansa siinä lähinurkilla eli sen viime kerralla julkaisemani kartan "kainolovaltioissa", Xinjiangin naapureissa. Aiemmin sitä ovat kiinnostaneet vain eteläpuoliset merialueet. Kiina lienee luottanut siihen, että Venäjä pystyy handlaamaan entiset Neuvostotasavallat. Nyt Ukrainassa näyttää uhkaavasti siltä, että näin ei välttämättä ole, tai ainakaan se ei näytä olevan kovin helppoa. Kiinan kohdalla ei ole aina selvää, mikä on suunniteltua ja ennakoitua ja mikä ei, mutta uskallan arvella, että Kiinassa koetaan Venäjän pettäneen sen.

Selvää sitä vastoin on, että Tie ja vyöhyke -hanke on ainakin Euraasian mantereen läpi suunnitelluiksi kulkevilta osiltaan mennyt myttyyn, ja aika paljon riippuu siitä, milloin Kiinan omat kansalaiset tajuavat tämän. Kiinalaiset eivät pidä epäonnistumisesta.

* * *

Mutta maailman sekaisin ollessakin useinmiten löytyy tilaisuuksia harjoittaa käsitöitä. Mitään isoa en ole viimeaikoina tehnyt, mutta olen viimeistellyt nämä kahdet "hihat". Olen kutonut paljon huiveja, ehdottomasti yli oman tarpeen, ja olen jaellut niitä ympäriinsä. Ainakin kymmenkunta huiviani on kokenut tämän kohtalon.

Oheiset "hihat" on molemmat kudottu samalla sidoksella, mutta eri tavoin polkien ja tietysti eri värein. Tämä musta oli suunniteltu huiviksi, mutta päädyin tekemään hihat, koska huivi oli hieman liian hieno meikäläisen huiviksi. Laitoin oikein vetoketjun eteen, että tämä toimii lähes villatakkina.

Tämän toisen tein alun alkujaankin "hihoiksi", mikä voidaan päätellä noista vihreistä "nauhoista", jotka eivät siis ole olleet irrallisia nauhoja vaan ne on kudottu noihin kohtiin suoraan kankaaseen. Tässä kirjavassa on takana sisälleotot, että se pysyy aina tuolla tavalla auki. Helmassa on äidin tädin Emman nypläämästä pöytäliinan reunuspitisistä pisin ehjä osa. Värjättyäni pitsin vihreäksi käytin ehjät pikkupalat joulukorteiksi toissa vuonna. (24.1.2024)

 

 

Keramiikka on maailmankatsomus

 

Vihdoinkin olen saanut jotain harrasteltua alusta loppuun kuluvan vuoden puolella.

Se ei suoraan ulospäin näy, ellei satu tietämään…mutta tämä oli todella iso urakka. Kaksi mitätöntä kippoa. Dreijattu ensin, mutta sitten se vasta alkoi.

Dreijaamisen jälkeen tähän on sovellettu monenlaista tekniikkaa, joita en nyt jaksa kaikkia selostaa, mutta maailmankatsomuksellinen osuus on siinä, että viimeisimmissä vaiheissa kuviointia en ole nähnyt edellisten vaiheiden tuotoksia, sillä sen jälkeen, kun päällä on ensimmäinen lasitekerros, se on – vaikka sulaisi viimeisessä poltossa kirkkaaksi – täysin läpitunkematon paksu lasijauhepinta. Ihmisellä on aivot päässä, ja niillä aivoilla on kyky luoda mielikuvia myös asioista, jotka eivät ole näkyvissä. Ja tässä tapauksessa näkymättömät asiat olivat jossain vaiheessa ikään kuin järjestelmiä, jotka vaikuttivat loputulokseen, mutta joiden suora toiminta ei enää silmin erottunut. Se piti yrittää ikään kuin ennustaa. Ja kuten elämässä itsessään, paraskaan ennustus ei koskaan toteudu tarkalleen.

Tällaiset olivat nyt siis monimutkaisen sokkomaalailun tulokset tällä kertaa.

 

Astiat ovat aika isoja. Mukiin tai syvempään kulhoon, miten sen nyt ottaa, mahtuu reippaan reilu puoli litraa nestettä, joten siitä saa jonkinlaisen mittasuhteen. (11.02.2024)