Maailma on siis tällä hetkellä erittäin kummallinen paikka, ja meidän parvekkeellekin on ilmaantunut tällainen outo kasvi. Ei aavistustakaan, mikä tämä on, mutta missään tapauksessa siitä ei ole tullut sitä, mitä kenties olisi pitänyt tulla. Mitään nuppuja tässä ei ole ollut eikä ole, mikä viittaa johonkin lehtivihannekseen. Lehden reunasta vähän nakersinkin, ja ihan hyvältä maistui, mutta en uskalla salaattiin silputa, kun en tiedä, mikä tämä on. Hän on asettunut toiseen päähän parvekelaatikkoa, jonka toisessa päässä oli muutama retiisi.
Lisäksi kolmas maailmansota alkoi tänä aamuna 21.9.2022 noin klo 08. Suomen eduskunta ei ole saanut Suomen itärajaa kiinni, mikä hämmästyttää minua, vaikka se olisi pitänyt sulkea jo heti kahdeksalta. Tuohon kellonaikaan Venäjä paitsi tapansa mukaan uhkasi ydinaseilla ilmoitti myös julistaneensa osittaisen liikekannallepanon, mikä onkin saanut venäläiset liikkeelle: heti aamusta myytiin loppuun kaikki lentoliput Jerevaniin ja Istanbuliin, ja rautateiden verkkosivut kaatuivat.
Monet asiat ovat jääneet välittömästi Ukrainaan liittyvien uutisten varjoon. Kansainvälisiä medioita seuraamalla on kyllä pysynyt mukana juonessa.
Meillä ei esimerkiksi ole juurikaan kerrottu siitä, että Israel on pommittanut Damaskosta jotakuinkin joka viikko. Lentokenttä on pantu uusiksi useampaan kertaan siellä, ja (ainakin muodollisena) syynä on ollut, että Iran on tuonut siviililentokoneilla aseita Syyriaan. Nyt Iran on sitten kerännyt Syyriasta kamppeitaan.
Nimittäin: Iranin teokratian ylin sekä uskonnollinen että samalla maallinen johtaja, ajatollah Ali Khamenei, on vakavasti sairas. Petipotilas, siis. Tämä tarkoittaa, että siinä maassa ei tällä hetkellä pystytä tekemään minkäänlaisia päätöksiä. Tästä on ollut seurauksena väkivaltakoneiston ylireagointeja kuten jälleen kerran intellektuellien vangitsemisia – esimerkiksi elokuvaohjaaja Jafar Panahin. Meilläkin on kerrottu viimeimmäksi tänään, että yksi huivisäännöksiä rikkonut pillupoliisin pidättämä nainen oli kuollut vankilassa. Tästä seurasi mielenosoituksia, sillä omaisten tytön ruumiista tekemien havaintojen perusteella tämä oli kuollut väkivallan uhrina kun taas pillupoliisin mukaan tämä oli saanut sydänkohtauksen.
Iranin tähän tapaukseen liittyvissä mielenosoituksissa on tähän mennessä nyt kuollut viisi muutakin naista. Nämä ovat olleet taustaltaan kurdeja. Nyt, kun Venäjä on kiinni aloittamansa maailmansodan ensimmäisessä rintamassa Ukrainassa, kurdit ovat katsoneet hetkensä koittaneen, ja kuten tiedetään, kurdeissa on vahvoja naisia. Toivottavasti perustavat Kurdistaniin rehellisen matriarkaatin, jossa vain naiset perivät suvun omaisuuden ja aviomiehet käyvät vaimojensa kodeissa vain yöjälassa. Tämä nimittäin toimii hyvin Kiinassa mosujen keskuudessa, joten idean voi hyvin varastaa, semminkin kun välimatka Kurdistanista tuonne Yunnanin ja Sichuanin rajamaille ei edes ole kovin pitkä.
Iranissa monet pelkäävät nyt palliensa puolesta. Samoin Syyriassa, sillä sen oma armeija ei ole kaksinen. Syyriaa ovat tukeneet Venäjä ja Iran, ja molemmat ovat nyt kiireisiä muissa asioissa.
Ensi kuussa pitäisi olla Kiinan "kommunistisen" puolueen keskuskomitean kokous, jossa Xi Jinpingille oletetaan olevan tulossa kolmas kausi valtakunnan ylimpänä johtajana. Sen pitäisi olla mahdottomuus siksi, että Kiinan olisi oikeastaan pitänyt oppia jotain Maosta, mutta viime aikoina on puhuttu, että Xi tästä huolimatta saisi tämän mahdottoman kolmannen kauden Kiinan "kommunistisen" puolueen pääsihteerinä.
Ja kuitenkin Xi on ryssinyt.
Xi tuli valtakuntansa johtoon 2012, ja vuonna 2014 eli samana vuonna, kun Venäjää valtasi ensimmäisen eränsä alueita Ukrainasta, Kiinan kansantasavallan viisumianomuskaavakkeessa puhuteltiin länsimaista viisuminhakijaa tokaisemalla, että painu sinä vittuun. Sanamuoto ei ollut ihan tämä, mutta sisältö oli tarkalleen. Olimme jo valitettavasti ostaneet lentoliput – sitä paitsi Kiinaan ei edes voinut hakea turistiviisumia ilman valmiiksi hankittua lentolippua – joten täytimme sitten pitkin hampain hakemukset ja veimme läpi reissumme. Reissu oli kyllä ihan hyvä, kuukauden päivät pistimme menemään pitkin Kiinan takametsiä. Eli Kiina lienee ollut mukana näissä Venäjän suunnitelmissa heti vuodesta 2014. Vasta jälkikäteen pisti silmään, että Kuopiostakin hävisivät kaikki kiinalaiset vaihto-opiskelijat, joita vielä 2007/2008 oli ollut pilvin pimein.
Xin henkilöhistoria tosin on sellainen, että hän luultavasti on ryssinyt tahallaan. Hän kostaa nyt Kiinan kansantasavallalle ne kärsimykset, jotka se aiheutti hänelle ja hänen lapsuudenperheelleen.
Venäjä piti kiinalaisyleisölle Kazakstanissa oudon mellekka + mellakantorjuntanäytöksen talvella Kiinan olympialaisten kunniaksi. Kun Xi viime viikolla matkusti Venäjän johtaman Shanghian yhteistyökonferenssin kokoukseen Uzbekistanin Samarkandiin, hän matkusti Kazakstanin kautta. Siellä hän käytti samoja sanoja kuin Ukrainalle Venäjän hyökkäyksen alussa, eli höpinöitä valtiollisen suvereniteetin kunnioittamisesta yms. 'Suvereeni valtio' on tässä tapauksessa kiinaa ja tarkoittaa itsenäistä, kansainvälisesti tunnustettua YK:n jäsenmaatamaata, johon Kiina aikoo Venäjä työrukkasenaan hyökätä.
Ja sotahan on mukavasti levinnyt Ukrainasta sinne Kiinan rajamaille. Tadzikistanissa on katsottu ajan kypsyneen. Armenian ja Azarbaitžanin välillä on kahakoitu, ja sen kunniaksi Pelosi matkusti Armeniaan kuten taannoin Taiwanille. Armenialla on Venäjän kanssa Kollektiivisen turvallisuusjärjestön sopimus. Azerbaidžania puolestaan tukee Turkki.
Kiina reagoi varsin laimeasti siihen, että Pelosi ja jotkut muutkin ravasivat Taiwanilla. Jonkun verran kiinalaiset lennättelivät lentokoneitaan ja lennokkejaan ja uittelivat laivojaan siinä lähialueilla, mutta Kiina on selvästikin hyväksynyt, että tämä ruljanssi maksaa sille Taiwanin.
Kiina ei mielellään sodi, sillä se on erittäin korruptoitunut yhteiskunta, ja armeija on tietenkin yhtä korruptoitunut kuin koko muukin valtio. Venäjällä, joka on myös korruptoitunut, ei ole korruptoituine armeijoineen mennyt Ukrainassa niin hyvin kuin se on itselleen ja etenkin Kiinalle (tai sen suurelle yleisölle) uskotellut (väitän siis, että Xi ei "ei ole uskonut" vaan ihan päinvastoin).
Jos Venäjä ja Kiina halusivat muodostaa jonkinlaisen Lännestä riippumattoman talousyhteistyökuvion omine maksujärjestelmineen yms., mikseivät ne tehneet sitä tuosta vaan, kaikessa rauhassa? Miksi sitä varten piti hyökätä Ukrainaan? Sitä minä en käsitä… Sen kyllä käsitän hyvin, että ne haluavat eroon Lännen taloudellisesta vaikutusvallasta itsensä suhteen, ja tämä erkaneminen olisi varmaan suotu niille ilman sotiakin, sen kun olisivat pistäneet toimeksi.
Venäjä ajoitti ilmoituksensa sodan eskaloimisesta nyt YK:n yleiskokouksen aikaan. Maailman päättäjät ovat siis juuri parahiksi koolla New Yorkissa. Mitä Kiinaan tulee, länsimediat kuten The Guardian ovat hienostuneesti kertoneet, että Kiina vaatii kaikkia nyt neuvottelemaan Putinin ilmoituksesta vähän kuin maailmassa ei olisi muuta tekemistä kuin kohottaa Venäjän nahjusmaisten hörhökansalaisten tsaarin egoa. Al Jazeeralla puolestaan ilmoittaa Kiinan ulkoministeriö Wang Wenbinin suulla suoraan, että Kiina tukee Venäjää täysin ja että se kertakaikkiaan haluaa, että Venäjälle annetaan, mitä se vaatii ja että neuvottelulla ei tässä tapauksessa tarkoiteta muuta kuin päätöstä kuitata nämä vaatimukset toteutettaviksi. En tiedä, tarkoittiko tämä myös sitä, että Kiina aikoo nyt myös sotia Venäjän rinnalla. Olen pasifisti, mutta minusta tätä kannattaisi ehkä jotenkin vähän testata... Ihan pikkuisen vain...(21.9.2022)
Kasvu irti korruptiosta?
Jo sodan alkupäivinä aloin aprikoida, että mitenkähän siinä käy, kun tutkimustietoon perustuva kirjallisuus yksituumaisesti väittää, että Ukraina on jopa korruptoituneempi kuin Venäjä. Jossain vaiheessa tiedotusvälineetkin YK lähteenään ottivat ainakin kerran esiin ongelman, joka aseiden lähettämisessä Ukrainaan väistämättä piilee: ei ole varmaa, jäävätkö ne Ukrainan armeijan käyttöön. Onhan yleisesti tiedossa, että kun Venäjä toimitti aseita vuodesta 2014 lähtien Donbassiin, pyssyt päätyivät välittömästi kansainvälisille asemarkkinoille, jopa Venäjälle. Leopard-tankkien kuljettelu huomaamatta pitkin planeettaa saattaa olla vaikeampaa, mutta olen silti sitä mieltä, että niitä ei ehkä pidä Ukrainaan lähettää. En nimittäin usko, että kansanluonne muuttuu kuin veitsellä leikaten, kun ylitetään Donetskin tai Luhanskin oblastien rajat länteen päin.
Semminkin kun tänä aamuna on uutisoitu, että Urainassa on kovasti ministereitä ja korkeita virkamiehiä pantu viralta liittyen korruptioepäilyihin. Kukaan ei ole vielä kysellyt, mahtavatko tapaukset liittyä jotenkin siihen mystiseen helikopterionnettomuuteen, jossa menehtyi sisäministeri. Mutta yhtä kaikki, kyllähän se nyt on sillä tavalla, että jos kansakunnan jäsenet ovat korruptoituneita rauhan aikana, niin mitä he ovatkaan sekavina sota-aikona, kun sitäkään vähää virallista valvontaa sen enempää kuin epävirallista sosiaalista kontrollia ei ehditä toteuttaa.
Ukrainalla on ollut tätä ennen kaksi yritystä päästä eroon korruptiosta, oranssi vallankumous ja Euro-Maidan, ja kummankin romahdutti käytännössä ja perimmiltään korruptio. Voi myös olla, että vika oli motiivissa. Ukraina halusi eurooppalaiseksi maaksi eikä suoranaisesti eroon korruptiosta, ja tälläisessä asetelmassahan sitä juolahtaa helposti yrittäjille mieleeen, että joskohan sitä sittenkin onnistuisi livahtamaan Euroopan Unioniin vaikkei olisikaan niin puhtoisen korruptoitumaton. Ongelma on vähän sama kuin jos yrittää laihduttaa, että mahtuu tiettyyn mekkoon eikä siksi, että haluaa laihduttaa, koska se nyt vain on hyvä asia.
Suomesta käsin Ukrainan ja Venäjän tai vaikkapa nyt Kreikan ja Italian – Italiassahan on kaksi isoa venäläisoligarkin huvijahtia päässyt jotenkin livahtamaan valvotusta satamasta – tason korruptiota on vaikea ymmärtää. Korruptio on vähän kuin kansakuntatason päihdeongelma, ja siitä eroon pääseminen on yhtä helppoa kuin päihdeongelmasta tai vaikkapa edellä mainitusta ylipainosta. Etenemisen käyrä on pitkä ja loiva.
Joten otanpa esimerkin suomalaisen protestanttisen etiikan juurruttamisen aamusta. Siteeraan itseäni kirjastani Karjalaisuuksia, johon tiedot ovat Saimi Hirvosen lainauksessa mainitusta teoksesta. Katkelmassa tavallaan kuvataan yritystä sopeutua siihen, että jos tuhopoltto on rikos, se on sitä kaikissa tapauksissa, sekä siihen, ettei saa varastaa, vaikka antaisi saaliista osan kirkkoherralle:
"Ruskealan ja Uukuniemen yhteisillä talvikäräjillä vielä vuonna 1757 syytettiin erästä mensuvaaralaista (Mensuvaara oli eräs Uukuniemen kylä) miestä siitä, että tämä oli polttaa päräyttänyt Uukuniemen Kummun kylässä sijainneen tsasounan toisena joulupäivänä 1756. Tästä kertoo Saimi Hirvonen kirjassaan Uukuniemen seurakunta 300-vuotias.
Syytetty ei myöntänyt polttaneensa mitään rukoushuonetta vaan vanhan epäjumalanpalvontapaikan. Tälle paikalle oli kuulemma pitänyt aina tuoda ensimmäiset pisarat maidosta, kun lehmä oli poikinut tai lapsi syntynyt, ja syytetyn vaimo oli saanut kovat kivut ja menettänyt silmänsä, kun ei ollut toiminut tällä tavalla. Syytetty oli itsekin ollut ”kahdeksan päivää suorastaan hulluna, kun ei ollut uhrannut mitään kulkiessaan tuon uhripaikan ohi”. Niinpä syytetty Olli Ollinpoika Metso oli päättänyt päästä näistä ongelmista polttamalla koko pytingin, semminkin kun edellisen talven rovastintarkastuksessa oltiin varta vasten kehoitettu tuhoamaan tällaiset palvontapaikat. […]Tämäkin tsasouna oltiin sitten poltettu, mutta koska säässynän polttamisesta ei ollut seurannut erityisempää onnea, oltiin senkin tilalle sitten rakennettu uusi. Mutta syytetty Metson veli Esa oli sitten ottanut itselleen osan säässynällä uhratuista rahoista ja antanut kuulemma osan kirkkoherrallekin, ja tästä hyvästä hän oli ”saanut kovat tuskat jalkaansa”. Niinpä säässynä oli poltettu vielä kertaalleen, joskin nyt sen koko ympäristö myös kynnettiin pelloksi. Tästä kirkkoherra Wastinin ja nimismies Åbergin todistuksen mukaan oli viimein seurannut kylän menestys, joskin jää epäselväksi, tarkoittivatko kirkkoherra ja nimismieskin menestyksen siemenenä säässynän polttamista eivätkä alueen pelloksi kyntämistä."
Yksinkertaisen laskutoimituksen nojalla vaikuttaisi siltä, että Ukrainalla on edessään korruptionsa kanssa sellainen kolmisensataa vuotta. Ja vielä enemmän, jos ei löydy aitoa yritystä. (24.1.2023)
Outo pääsiäispupu
Ihan niin kuin maailmanmeno ei muuten olisi tällä hetkellä riittävän kauhistutavaa, Suonenjoella on vietetty lankalauantaita oheisen kuvan kapineen kanssa. Ei ole tiedossa, miksi näin on – onko uuden eduskunnan upseerijuntta tehnyt vallankaappauksen vai mistä lie kysymys – mutta ei kyllä ole kivaa.
Aamun Hesarissa kerrottiin Putinin väittävät Venäjän olevan lännen tähden eksistentiaalisen uhan edessä – ilmeisesti Putinia vaivaa vakava dementia, sillä hän vaikuttaa unohtaneen, että se oli hän, joka hyökkäsi Ukrainaan, mistä muu maailma on nyt syystäkin vetänyt herneen nenään. Venäjää puolestaan ei ole uhannut kukaan. Ei edes uhkaillut. Venäjä sitä vastoin on uhkaillut kaikkia, se on myös toteuttanut uhkailujaan, ja uhkaillut sitten vielä lisää, jopa ydinaseilla, aina siihen mittaan, että Suomi joutui liittymään Natoon, mikä realisoitui viime tiistaina.
Venäjä ei tietenkään kenenkään normaalissa järjessä olevan mielestä ole minkäänlaisen uhan edessä. Mutta täysin riippumatta siitä, miten Putin aikoo tämän aiheuttamansa sotkun selvittää, Putin mitä ilmeisimmin on itse, siis henkilökohtaisesti, eksistentiaalisen uhan edessä. Mielenkintoista seurata… Mutta kävipä miten tahansa, venäläiset, siis koko Venäjän kansa eikä vain Putin, ei ottanut lukuun, että Ukrainassa on presidenttinä juutalainen, ja näillä on taipumus muistaa kaikki kärsimänsä vääryydet maailman tappiin, ja kirjoittaa niistä kaikki paikat täyteen. Eli se, mitä Venäjän kansa nyt Putinin johdolla Ukrainassa on tehnyt, ei tule immoisinä ikinä häviämään maailman muistista, juutalaiset pitävät siitä kyllä huolen – onneksi. Jokainen venäläinen tulee kantamaan tätä "sotilaallista operaatiota" luissaan ja munaskuissaan aina ja iankaikkisessti. Jokainen Venäjän kansalainen. Viime vuoden helmikuusta siihen hetkeen, kun aurinko sammuu.
Mitä juutalaisiin tulee, niin Israelissa on taas rytinää, mikä ei ole uutinen sinällään, mutta nyt arpikoidaan, että ovatko palestiinalaiset käyttämässä hyödykseen Netanyahun ja kumppaneiden oikeusvaltioperiaateesta luopumissuunnitelmia ja niiden aiheuttamaa juutalaisväestön levottomuutta – ja syystä onkin levotonta. Itse näen kyllä asian täysin päinvastoin: Israel käyttää hyväkseen sitä, että Venäjä ja Iran eivät nyt pääse avittamaan Libanonista käsin operoivaa Hizbollahia.
Aina ei ole selvää, kumpi on hyväksikäyttäjä ja kumpi hyväksikäytetty. Usein roolit ovat kietoutuneet toisiinsa, ja älyllinen epärehellisyys valtaa helposti molempien osapuolten mielet.
Mutta hyvää pääsiäistä, kaikesta huolimatta...(8.4.2023)
Taas Venjä yllätti kuin talvi suomalaiset autoilijat
Maailman tilanne muuttui yhdessä yössä tai sitten ei. Kun Venäjällä jotain tapahtuu, koskaan ei voi tietää, mitä se loppujen lopuksi on. Nytkin epäilyksiä herättää, että on 24. päivä jotain kuuta, ja venäläisistä on mukavaa tehdä kaikenlaisia manööverejä juuri 24.
Yksi verrattain epätodennäköinen arvio on, että se Ukrainan vastahyökkäys tuli nyt todellakin aika yllättävästä suunnasta.
Toinen epätodennäköinen vaihtoehto on sotilasvallankaappaus. Sellaisia ei ole koskaan tapahtunut Venäjän pitkän historia aikana joten tuskin nytkään. Sotilasvallankaappaukset ovat nimittäin krooninen tauti, eli niitä tapahtuu vain toistuvasti. Joten jostain muusta on kyse.
Meillä on kotona kilpailtu erialaisten hypoteesien kehittelyssä.
Yhden mukaan tämä muodollisesti Prigožinin projekti on vain putkosen juoni, jonka varjolla voidaan käynnistää täysi liikekannallepano. Tällöin liikekannallepanosta ei voitaisi syyttää putkosta ja Ukrainassa meneillään olevaa Venäjän sotilaallista erikoisoperaatioita vaan Progožinia. Silmäänpistävää onkin, että Prigožin ei eilisestä illasta asti tipahdelleissa videolausunnoissaan ole pahaa sanaa sanonut itse presidentistä.
Kolmas veikkaus on, että Prigožin toimii nyt ikään kuin Venäjän eliitin puolesta. Nämä ovat kyllästyneet Venäjän Ukrainaan hyökkäyksen aiheuttamin rajoituksiin elämässään. Heidän lapsensa eivät pääse länteen opiskelemaan eivätkä bilettämään eivätkä vaimot shoppailemaan ja nautiskelemaan mukavista läntisistä merenrantakaupungeista, joissa eivät meikit valu naamasta niin kuin Dubaissa. Heidän valtiolta varastamansa rahat ovat nalkissa jäädytetyillä tileillä. Ehkä he ovat laskeskelleet, että jos kääntyvät putkosta vastaan, saavat pitää siitä palkkioksi Venäjän valtiolta varastamansa varaat?
Venäläisillä oligarkeilla on suhteita kummallisiin pakkoihin, joten Prigožinille voitanee järjestää aseistusta muista lähteistä kuin Venäjän asevarastoista. Tässä kohden pistää silmään, että Prigožin valitteli taannoin ammuspulaansa, ja vaikka lisää paljoakaan ei ole toimitettu, hänellä on nyt millä lähteä Donin Rostovista kohti Moskovaa. Lisäksi on kiintoisaa, että Israel on kieltäytynyt aseistamasta Ukrainaa. Ukrainaan lienee lähetetty ilmatorjuntakalustoa, mikä on toki ollut tarpeen siellä, sekin. Venäjän oligarkit ovat kaikki juutalaisia.
Zakharova vaatii nyt Venäjän ortodoksisen kirkon säestyksellä Venäjän kansalta yhtenäisyyttä. Zakharovakin nyt vain sattuu edustamaan sitä Venäjän yhteiskunnan kerrostumaa, joka on perustanut olemassaolonsa valtion eli kansan varojen varastamiselle. Kysymys siis kuuluu, jatkaako Venäjän sadomasokistisesti pervessi ja täysin peraatteeton kansa tukeaan näille vallanpitäjiille?
Eikä pidä lakata ihmettelmästä eilen mainittuja kiinalaisten neuvotteiljoiden ja Blinkenin naamoja Beijingissä. Wagner on yhtä periaatteeton järjestö kuin kaikki muukin Venäjällä, joten ilman selkeitä omia etuja hän ei ole tähän leikkiin lähtenyt. Maksaakohan joku hänelle? Ehkä Kiina kieltäytyi osallistumasta rahoitukseen? Ja vahvisti kieltäytymistään lähtemällä sotalaivoineen soutelemaan heti Blinkenin maasta poistuttua Taiwanin rannikolle?
Jos putkimies voittaa, hänen voittonsa on aika hauras ja vaatii suurta, suurta tukea Kiinalta. Jo nyt Venäjän katsotaan olevan jokseenkin täydellisesti Kiinan kolonisoima, ja minäkin olen tänne blogilleni kirjoittanut, että meillä ei kohta pariin vuoteen ole ollut itänaapurina sitä Venäjää, jonka on aina uskottu siinä pysyvän, vaan meillä on itärajamme takana tosiasaissa Kiina. Meikäläisessä mediassa on elämöity sillä, että Kiina ostaa nyt halpaa energiaa Venäjältä. Kukaan, joka on käynyt Kiinassa turistihotellien ja virallisten nähtävyyksien ulkopuolella, ei usko moista höpinää. Ongelma on paljon letaalimpi kuin kaasu ja öljy – Kiinassa ei ole vettä. Ei juomavettä, ei kasteluvettä, ei sähkölaitosten tarvitsemaa vettä, ei kertakaikkiaan mitän vettä.
Olikohan tästä jotain etiäisiä, sillä kyllähän tuliterä ulkoministeri Elina Valtonen aika pikasaan eli ei vielä edes nimityksestään selvittyään käväisi Ruotsissa ja Virossa? Ruotsin vierailun aikaan hän ei ollut ollut ministerinä edes täyttä vuorokautta.
Kiina saattaa haluta Venäjältä jotakin, eli sitä vettä, mutta kukaan muu ei halua sitäkään. Siispä kukaan ei halua myöskään hajottaa Venäjää. Kukaan ei kertakaikkiaan halua Venäjästä mitään. Mutta se haluaa sotia, koska siten se voi tuntea itsensä tärkeäksi. Joten jos se haluaa sotia, on ihan hyvä idea, että sotii sisällissotaa. Ja häipyy Ukrainasta.
Syystä, jota kukaan ei ymmärrä, Lukašenka on yöllä paennut Turkkiin. Putkimiehen yksityislentokone on tutkaseuraajien mukaan lentänyt Pietariin. (24.6.2023)
Silti satoa
Oltiin muutama päivä itärajan pinnassa. Kävelylenkillä tuli vastaan entinen vakiasukasnaapuri, jolle muun jutustelun ohessa kerroin, että tänä kesänä en laittanut minkäänlaista kasvimaata ja että se meidän tontti lienee tänä sesonkina ainoa paikka, missä on mustikkaa. Tähän tuo yli 90-vuotias rouva totesi, että sinä et kasvattanut mitään, mutta Luoja kasvatti.
Niinpä. Se tontti on kiltisti tuottanut minulle sen 20 litraa mustikoita – tosin joka vuosi en ole niitä siitä kerännyt, kun on paikkoja, josta kerätessäni saan marjat suoraan paakstimeen – ja reilun 5 litraa pakastettavia kanttarelleja – enemmänkin se tuottaa, ja nytkin söimme neljällä aterialla joka kerta kanttarelleja tuoreeltaan jossain muodossa, varmaan sen 10 litraa tuoreina mitattuna. Se on sellainen 2100 neliön tontti…
Mitä kasvatuksiini tulee, pistin keväällä yhteen isoon ruukkuun kolme punajuuren siementä siinä toivossa, että saan siitä mukavan viherkasvin ja voin silputa lehdet salaattiin. Kun tulivat ne ihmeelliset pakkaset, lehdet mustuivat ja kuolivat.
Olin vastoin aikomustani pistänyt istutusruukkuihin loput tomaatinsiemenet. Niistä ikivanhoista siemenistä neljä iti. Nekin paleltuivat ja kuivuivat ja ties mitä parvekkeella, joskin ne näyttivät puutuvan sellaisiksi pysyvästi pikkuisiksi, kasvamattomiksi mutta elossa oleviksi, kuten kirjoissa kerrotaan. Mutta siten niistä kaksi päättikin yhtäkkiä kasvaa. Istutin ne kaksi siihen ruukkuun, josta punajuuret olivat kuolleet.
Noissa kvasitomaateissa on vasta nyt nuppuja ja yksi ainoa ilmeisesti kukan korvike. Tämähän ei ole normaali tomaatin kukka. Mutta koska tomaatit, vaikka viallisetkin, tuovat parvekkeelle viherhuoneen tunnelmaa, olen pitänyt ne. Lisäksi niistä on se hyöty, että basilika viihtyy niiden juurella.
Niinpä aloin eilen kaivaa siihen ruukkuun niiden kahden tomaatin viereen koloa kaupasta ostetulle basilikalle. Lusikka iski johonkin kovaan. Kaivoin tuon kovan esiin, ja kas, siinäpä oli mahtava, napakka punajuuri. Jatkoin kaivamista, ja taas iskin lusikkani johonkin kovaan, eli toiseen punajuurreen, ennen kuin sain riittävän montun, johon pitää basilikan.
Ehkä siellä on vielä se kolmas punajuuri? Jätän sen yllätyksen syksyyn. (06.08.2023)
Helle on aika kauhea
Kuumempiakin kelejä olen toki kokenut, mutta en silti ole oikein innoissani. Paljon povattua myrskyä ei kuitenkaan ole toistaiseksi tullut, mutta yksi sähkökatko on ollut jopa tässä City Centerissä niin että verkkovirralla toimivat kellot ovat menneet sekaisin.
Eilen loppui Jeddassa Ukrainan sodan mahdolliseen lopettamiseen liittynyt kansainvälinen konferenssi, johon Venäjää ei oltu kutsuttu. Kiina sitä vastoin oli paikalla, vaikkei ollut vastannut kutsuun saapua samanlaiseen tilaisuuteen vähän aikaa sitten Nato-maa Kööpenhaminassa. Tästä on päätelty, ehkä vähän turhan pikaisesti, että Kiina olisi tarkastamassa kantaansa suhteessa Venäjään. Toki KIinassa on sen verran terhistytty, että (mahdollisesti muodollisesta asemasta huolimatta käytännössä) opetusvirkaan naftaloitu Wang Yi on tässä päivänä muutamana kaivettu takaisin ulkominiseriksi.
Juuri siinä Jeddan kokouksen alla sekä (Kiinan ulkomaalaisille suunnattu popagandasivusto) Global Times että (Venäjän vastaava) TASSin verkkosivusto julkaisivat saman uutisen: Venäjän rajaviranomaiset olivat kieltäytyneet päästämästä maahan Kazakstanin kautta saapunutta viiden hengen kiinalasiryhmää; näillä ei kuulemma ollut viisumissa mainittu matkan tarkotus harmoniassa todellisen matkan tarkoituksen kanssa. Kiina oli molempien uutisten mukaan esittänyt asiasta tutkintapyynnön. En yhtään tiedä, miksi tällaiset sanamuodoiltaankin jokseenkin identtiset uutiset julkaistiin yhtaikaa näillä molemmilla kanavilla. Jos tarkoitus oli viestittää, että Venäjä ei ole Kiinan juoksupoika vaan maiden välillä on nomaaleja vaikkapa nyt rajanylitysristiriitoja, homma ei ihan onnistunut, sillä yksikään läntinen tiedotusväline ei tainnut tarttua täkyyn, vaikka siihen täkyyn oltiinkin tartuttu, kun Xi Jinpingin viimeksi Moskovassa vieraillessa hänen hotelliinsa roskapönttöihin oli jätetty huomiotaherättävät määrät KFC:n ateriapakkauksia.
Minua ihmetyttää, miksei media ole kiinnittänyt huomiota muihin Kiinan motiiveihin tukea Venäjän hyökkäyssotaa kuin mukamas fossilisiin polttoaineisiin, joita Kiina ei voi jättimästen ympäritöongelmiensa takia edes käyttää.
Kiina joutui kipittämään Jeddaan ennen kaikkea siitä syystä, että Saudi-Arabaissa on kehitetty tehokkaita menetelmiä valmistaa merivedestä juomavettä. Kiinalla itsellään ei ole vettä, ei, vaikka meille koulussa opetettiin, että siellä muka virtaa kaksi maailman suurimmista joista. Kiinalaiset vedet ovat suurelta osin niin saastuneita, ettei niitä voida puhdistaa edes kasteluvedeksi, ja kaikki me Kiinassa vierailleet olemme juoneet siellä Saudi-Arabiassa pullotettua vettä. Joten diplomaatiset syyt Kiinan kiiruhtamiseen Venäjän Ukrainaan kohdistamaa hyökkäyssotaa koskevaan konferenssiin eivät liity tähän sotaan.
Kasteluvettähän ei Saudi-Arabiasta voida saada, mutta sitä voisi saada Venäjältä, sen kun vain kääntää Siperian joet, ja Kiinalla on runsaasti kokemusta jokien siirtelystä. Venäjä taisi pikkuisen narrata ja luvata Kiinalle, että sota on ihan muutaman viikon ellei suorastaan parin päivän juttu. Sota on kuitenkin venynyt, ja Kiinalla on omassa omistuksessaan Ukrainassa peltoja, jotka Venäjä on nyt kylvänyt täyteeen pommeja sun muuta metalliromua, esimerkikssi iranilaisia drooninjämiä. Siispä Kiina ei ole oikein saanut satoja näiltä pelloiltaan, joilla lienee viljelty vehnää ja öljykasveja, sillä vehnäjauhoja ja paistoöljyä menee Kiinassa hirmuisesti, ja vaikka sadot olsi saatukin, niitä ei saada kuljetetuksi Ukrainasta kuin mutkien kautta. Kiinalla on kyllä rahaa ostaa ruokaansa muualtakin, mutta se joutuu keräilemään sitä nyt pienemmissä erissä pitkin maailmaa.
Kiinalle on toki saattanut viime päivinä juolahtaa mieleen, että Venäjä ei ehkä voita tätä sotaa ja että Venäjä vähät välittää, mitä haasteita sodan pitkittyminenkin Kiinalle mahdollisesti aiheuttaa. Sodan syttyessä Kiina ilmoitti Global Timesilla, että se tukee Venäjän hyökkäystä siksi, että se pääsee näin näkemään, miten muu maailma kenties reagisi, jos Kiina miehittäisi Taiwanin. Pelosihan matkustikin sitten ensitöikseen Taiwanille viestiksi Kiinalle, että siinä tapauksessa Yhdysvallat on Taiwanin puolella. Tämä ei vakuuttanut Kiina – tosin ei ollut sotakaan silloin vielä kovin vanha.
Kiinalle on saattanut tulla mieleen sellainenkin vaihtoehto, että Venäjä vastoin sen odotuksia häviää. Mitä sitten tapahtuu? Kukaan ei halua Venäjältä mitään, joten sille ei esitetä mitään aluevaatimuksia, kunahn häpyy Urkainasta. Ennen sotaa Venäjältä tuotiin öljyä ja kaasua, mutta se loppui sotaan – jos tästä Venäjän järjettömästä öykkäröinnistä jotain hyötyä on ollut niin se, että vihreä siirtymä edistyi huimastai, eivätkä länsimaat tule enää tämän koommin palaamaan sotaa edltäneeseen fossilisten polttoaineiden käyttömäärään, joten Venäjältä ei sodan seurauksena ennää ahuta des niitä öljyä ja kaasua, joita siltä ennen tuotiin. Mutta jos Venäjä ottaa niin perusteellisesti takkinsa, että länsimaat saavat jonkinlaisen otteen Venäjästä, nämä eivät ehkä ympäristösyistä anna Kiinan muuttaa Siperian jokein kulkua?
Olen parasta aikaa lukemassa Oded Galorin teosta Ihmiskunnan nousu – Vaurauden ja eriarvoisuuden juuret. Kirjassa on kaksi osaa, olen nyt lukenu I osan, jossa kuvataan tuota ihmiskunnan nousua. Kirja on populaari ja mutkia oikojva, joten minäkin voin nyt oikaista ja vättää, että tässä on tähän asti ollut kyse siitä, miten neoliittisen vallankumouksen eli maanviljelyksen keksimisen jälkeen inhimillinen hyvinvointi yksiselitteisesti notkahti, mistä alkoi malthusilaisten loukkujen kierre, jossa teknologiset keksinnöt kerta toisensa jälkeen johtivat parempaan elämään, minkä kumosi vaurastumisesta johtunut väestönkasvu. Tästä kierteestä vapauduttiin Galorin mielestä teollisen vallankumouksen myötä lähinnä siksi, että alettiin kiinnittää huomiota inhimilliseen pääomaan eli koulutukseen. Kouluksen ansiosta syntyvyys vähenikin samalla kun vaurastuttiin, ja mäin yhä useammat pääsivät siisteihin sisätöihin, terveydenhoito parani ja odotettavissaoleva elinikä kasvoi samalla kun lapsikuolleisuus väheni. Kirjoittelin tästä Karjalisuuksia-omakutanteessani, jossa mietiskelin näitä juttuja sovellettuna uukuniemeläisiin äitini sukuihin, ja niinpä ihan kaikkea tästä Galorin tekstistä en niele, mutta en puutu siihen vielä.
Kouluksen kohdalla Galorinkaan mukaan mikä tahansa kouluts ei kohenna elämää. Vaurastumista seuraa vain, jos tämä koulutus on käytännöllistä, ja Kiinan kohdalla tässä kirjassa ei mielestäni olla kiinnitetty huomiota tähän: että siellä on aina arvostettu koulutusta, tosin ikivanhojen kungfutselaisten tekstien ulkoaopettelua, ja siellä on nyt kohdattu tilanne, jossa pitää yrittää synnyttää luovia teknologisia ratkaisuja tuottavaa oppineisuutta. Galor huomauttaa kiitettävästi, että usein keksinnöt eivät johda ihan siihen, mihin keksijä on tähdännyt. Äänilevyn keksinyt Edison oli kaavaillut, että "sitä käytettäisiin tärkeiden poliittisten puheiden äänittämiseen ja puhetaidon opettamiseen". Näin ei käynyt. Ja voi olla, että kiinalaiset tulevat kohtaamaan vaikeuksia sietää sitä, että kun jotain keksiskellään, syntyy aikomuksin nähden huteja, ja sellaisesta pelistä pääsee diktatuuriessa helposti hengestään. Se hillitsee tehokkaasti keksiskelyä ylipäätään.
Toinen Kiinan ongelma tulee olemaan se, ettei sillä olla valmiita hyväksymään, että monet keksinnöt eivät ole suoranaisesti teknologisia vaan vaikkapa organisatorisia. Galor antaa esimerkkinä Malcolm McLeanin keksimän kuljetuskontin, josta tehtiin vuonna 1968 standardi ja joka todellakin tehosti klujetuksia ja satamien toimintaa eli kokonaisuutena maailmankauppaa. Kiinassa ei ole valmiuksia tällaisiin järjestelyjen kehittämisiin, ei kertakaikkiaan.
Kolmas Galorin mainiosti esiintuoma juttu on se, miten teollisus on toisaalta siten pettänyt kansakuntia, vaikka hän onkin jyrkästi sitä mieltä, että teolisuus vapautti kansakunnat malthusilaisista loukuista. Hän kuvailee autioituneita yhdysvaltalaisia teollisuuskaupunkeja ja siitä seuranneita kärismyksiä. Pelkkä teolistuminen ei siis johda suoraan inhimillisen pääoman kasvattamiseen, mikä olisi se malthusilaisista loukuista vapautumisen ehto. Amerikkalaset duunarit eivät alkaneet kouluttaa pentujaan vaan suorastaan päinvastoin pyrkivät tukahduttamaan moisia haaveita. Galor ottaa esiin Trumpin vision, miten kaikki kääntyy hyväksi, kun palataan takaisin amerikkalaisen valmistusteollisuden aamuun, jolloin Pittsburgh ja Detroit kukoistivat. Vastaavasti Galor arvelee, että Briteissä Brexitiä kannattivat etenkin vanhojen teollisuuspaikkakuntien äänestäjät. Hyvinvoinnin kasvu riippuisi siis siitä, että ihmiset eivät rupea tuudittautumaan pysyviin asiaintiolihin vaan pyrkivät kehittämään inhimillistä pääomaansa nimenomaan pääomana tulevaisuutta silmälläpitäen.
Ja maailmahan sitten muuttui. Viimeistään 1980-luvulla alkoi valmistusalan työpaikkojen raju lasku.
Mutta Kiinassa tapahtui samana aikana jyrkä valmistusteollisuuden työpaikkojen nousu 10 prosentista 21 prosenttiin.
Tässä jäädäänkin nyt mielenkiinnolla seuraamaan, miten Kiina selviää mahdollisesta teollisuustyöpaikkojen romahduksen haasteesta.
Länsimaissa on jo kohdatu ongelma, jota Galor ei ainakaan tässä vaiheessa kirjanlukuani ole maininnut, nimittäin että vaikka ihmiset kouluttautuvat yhä enenevässä määrin, he myös pettyvät koulutukseen aivan niin kuin teolistuminen petti työläisensä hiukan aikaisemmin. Kaikille hyvin koulutetuille ei enää riitä mielekkäitä työpaikkoja, eikä koulutus enää takaa parempaa palkkaa kuin työ jollain valmistustuotannon ydinsektorilla. Mitä korkeampaa koulutusta tehtävä vaatii, sitä kuormittavampi työ yleensä on, ja niin ikävää kuin se koulutusoptimistien mielestä ehkä onkin, ihmisten välillä on aika jyrkkiä eroja steressinsietokyvyssä. Niinpä Kiinaa saattaa suojata tältä pettymkseltä juuri se, minkä Galor arvelee länsimaissa aikonaan olleen este koulutuksen vaurastuttamisvaikutuksille, nimittäin se, että koulutuksella on Kiinassa myös sellainen itseisarvo, jota lännessä ei ole ollut n. 700 vuoteen. Koulutus on Kiinassa hienoa, vaikkei siitä olisi pienintäkään hyötyä, vaikka toki on parempi, jos hyötyä on.
Ehkäpä Kiinassa syntyy jopa jokilainen rutiköyhien insinöörien ideaali? – Mistäs sen tietää, kun on Kiinasta kysymys. (7.8.2023)
