Elämä on ollut melkoista haipakkaa. Tänään tultiin mökiltä, missä meillä oli neljän päivän työleiri. Mm. siirrettiin kaikki puupinot liiteriin, nostettiin laituri ja minä siivoilin varastoa, sillä sinne tarvittiin lisää tilaa.
Viime mainitussa hommassa löytyi oheinen laukku. Kuten ehkä tekstistä näkyykin, siinä on autoimuri, joskin lukeakseen sen pitää osata vähän venäjää.
Oletan, että kyseessä on Uukuniemen kesätorin arpajaisvoitto. Neuvostoliitossahan oltiin Itä-Suomesta paljon erilaisissa projekti- ja miksei muissakin hommissa, ja sieltä tuotiin sikäläisiä tuotteita sikäli kun sellaisia nyt ylipäätään oli, ja niitä päätyi sitten myös arpajaisvoitoiksi. Me emme ole isännän kanssa ikinä itse tällaisia neuvostovoittoja voittaneet, mutta meille on muuten kertynyt niitä: tällä blogilla olen esitellyt Lomonosovin teeastiaston, jonka isäntä tänä kesänä osti sen voittaneen henkilön kuolinpesästä, ja aiemmin meille on tullut huussin päätyyn neuvostovalmisteinen mökkikäsienpesuautomaatti. Sen voitti Maire, jolla ei ole mökkiä eikä hän aio sellaista hankkia, joten hän lahjoitti sen saman tien meille.
Luultavasti äiti on voittanut tämän nyt löytämäni kapineen. Sisällä laukussa on serifikaatti, jonka mukaan laite on valmistettu vuonna 1988 – eli siinä viimeisinä vuosinaan Neuvostoliitto vaikuttaa ruvenneen viimein valmistamaan kulutuselektroniikkaa, minkä tuottamisessa se oli koko olemassaolonsa ajan aika huono. Laite on varmaan ilmaantunut Suomen maaperälle 1990-luvun alussa tai puolivälissä, jolloin äiti alkoi olla pitkiä aikoja mökillä ja kävi kesätorilla arpajaisineen.
Vehkeeseen tulee virta auton tupakansytyttimestä. En ole uskaltanut kokeilla, sillä laite nyt kuitenkin on neuvostotuote, joten se voi hyvinkin imaista koko akun tyhjäksi hetkessä.
Löysin sattumalta myös ikuisuuksien takaisen saunavieraskirjan. Kävi ilmi, että isäntä oli kirjoittanut siihen edellisen kerran toukokuussa 1983 eli vähän yli 40 vuotta sitten. Niin se aika rientää…(11.9.2023)
