Viime viikolla kotiseuturetkeilimmen Kiteen Hummovaaraan Lönnrotin petäjänä tunnetun puun perässä. Jostain syystä pyhät puut ovat aina mäntyjä... Tämäkin mänty, jonka juurella Juhana Kainulainen lauleskeli Lönnrotille vuonna 1828 muutaman päivän ajan pääasiassa loitsuja, oli sellainen. Kainulainen, metsämies sekä tietäjä ja runolaulaja ainakin toisessa polvessa, ripusteli pyytämiensä eläinten, varsinkin karhujen, kallot tähän puuhun. Ja loitsut tulivat muodostamaan suuren osan Lönnrotin ns. Vanhasta Kalevalasta.
600 metrin päässä Lönnrotin petäjästä on rautakautisena muistomerkkinä suojeltu Pirunpöytä. Kysessä on isohko, matala ns. kuppikivi, jollaisia toki on siellä täällä, mutta joiden funktioita ei olla mielestäni aivan tarkkaan selvitetty. Uhripaikkoja nekin ovat ilmeisesti olleet kuten erilaiset pyhät petäjätkin, ja tämä nimenomainen kuppikivi oli kuulemma vanhastaan Kainulaisten suvun uhripaikka. Vaan miten ovat nuo pienet poterot syntyneet…
Näiden tienoilla on Juhanan tupa -niminen ravintola, jonka hirrenpäihin sun muihin sopiviin paikkoihin on paikallinen taiteilija veistänyt eläimiä. Niitä on jo ulkopuolella, mutta myös sisällä voi bongata vaikkapa tikan jostain odottamattomasta paikasta. Juhanan tupa ei meidän siellä käydessämme, toukokuun puolella, ollut vielä varsinaisesti toiminnassa tältä sesongilta, mutta koska sinne odotettiin jotain ryhmää, ovet olivat auki ja meille suostuttiin myymään kahvit ja pullat. Niin pääsimme vilkaisemaan sisään. Erityisesti pistivät silmään penkkien ja pöytien jalat. (4.6.2024)
