Suomessa on ollut vanha sanonta, että Venäjä pysyy aina naapurinamme. Mutta tuossa aamuna muutamana herättiin tietoon, että siihen onkin tullut Kiina.
Kukapa olisi uskonut…
Minä en ymmärä rahasta mitään muuta kuin että sillä on taipumus kadota, ja rahat pitääkin mielestäni kiireesti käyttää ennen kuin ne loppuvat.
Suomessa olemme tottuneet siihen, että rahan arvo on kautta maan aina sama, ja on aika vaikea edes kuvitella, että euron arvo dollareissa tai päinvastoin vaihtelisi kautta maailman suuresti. Mutta Venäjällä ruplan hinta vaihtelee samana päivänä eri paikoissa, ja olipa se hinta mikä tahansa, se ei takuuvarmasti ole niin kallis kuin virallinen kurssi väittää.
Muualla maailmassa rahasta huolehtivat pankit, myös valuutan vaihdosta. Venäjällä valuttaa vaihdellaan kadunkulmissa ja kauppojen ja bensa-asemien takahuoneissa ja sen sellaisissa. Tähän olemme yleensä sovinnolla tyytyneet, koska olemme reissailleet isojen kaupunkien ulkopuolella. Mutta viimeisimmällä Pietarin matkalla meiltä olivat ruplat loppuneet, ja nipoina suomalaisina halusimme tietenkin vaihtaa niitä rehellisesti pankissa. Kysyimme hotellista, missä on lähin valuuttaa vaihtava pankki – eihän valuuttaa lennossa vaihtavia pankkeja ole joka nurkalla meillä kotopuolessakaan. Meille vastattiin, että Pietarissa ei voi vaihtaa valuttaa pankeissa vaan erityisissä konttoreissa, jollainen oli siinä hotellimme lähettyvilläkin.
Mielenkiintonen loukko. Toi mieleen Dostojevskin romaanit. Asiakkaina oli ihmisiä, jotka vaihtoivat valuttaa päinvastaiseen suuntaan kuin me, eli halusvat vaihtaa melko pieniä ruplamääriä euroiksi tai dollareiksi. Venäläiset suosivat näitä valututoja oman ruplansa sijaan, minkä oikeastaan ymmärrän, kun tiedossa nyt on useamman kymmenen vuoden kokemuskella, että ruplan virallinen ja todellinen käyttöarvo vaihtelevat suuresti.
Kiinassa kansalaisilla olisi kaiketi sama taipumus. Tuossa pietarilaiskonttorissa oli jonotusta valvomassa sangen robustinoloinen mieshenkilö, jonka näköiseen olentoon suomalainen pankkimaailma tuskin luottaisi. Kiinassa kansalaisten halukkutta kehittää omaehtoisesti yuanin arvoa on suitsittu siten, että valuuttaa tosiaankin sai silloin, kun minä siellä reissasin ennen vuotta 2015, vain Bank of Chinasta ja senkin vain tietyissä konttoreista. Ji'nanissa vuonna 2009 eli aikana, jona Kiinassa ei ollut vielä juurikaan pankkikortteja, ja silloinkin, kun löysi pankkiautomaatin, josta ulkomaisella kortilla sai yuaneita, lysti oli järkeyttävän kallista, jouduin usein kulkemaan "oman" Bank of Chinani ohi. Ihmettelin avaraan pankkisaliin silmäillesäni, että vaikka konttorityttöset olivat aina samat, vahtimestarit olivat joka kerta eri, enkä nähnyt samaa vartijaa koskaan toista kertaa. Rahan vaihto läntisestä kiinalaiseen tapahtui siten, että täytettiin lomake tuollaisen vartijan silmien alla. Hän otti lomakkeen ja talutti paikallista rahaa kaipaavan ulkomaalaisen luukulle ja seurasi koko ajan vierestä, miten asia eteni, ja seurasi sen jälkeen rahanvaihtajaa ovelle. Ja jos kaveriporukassakin haluttiin jotain ostaa tai myydä, mieluiten kiinalaiset ottivat rahan euroina tai dollareina, joten ilmeiseseti tuo vartija seurasi ovelle tarkastaakseen, ettei kukaan ollut äkännyt, että minulla oli noita vierraita valuuttoja ja halua vaihtaa niitä yuaneiksi.
Kun ihmettelin paikalliselle väestölle, miten Bank of Chinalla piisasi vahtimestareita joka päivälle eri tyyppi, minulle kerrottiin, että vartijat eivät saaneet pysyä samassa paikassa töissä. Näin haluttiin välttää heidän ja pankin muun henkilökunnan välille syntyvät kaverusussuhteet. Guanxi-järjestelmää yritettiin siis jotenkin pitää kurissa näin.
Mutta en tiedä, onko tuokaan aukoton systeemi… Nimittäin Kiinassa säännöt vaihtuvat mielivaltaisesti ja nopeaan tahtiin, ilmeisesti tämäkin siksi, etteivät kansalset pääsisi kehittämään mitään omia systeemeitään. Mutta koska noita sääntöjen vaihteluita ei pysty ennakoimaan, on toisaalta sitten ollut pakko kehittää omia systeemeitä taas sen takia – että pysytytään ylimalkaan elämään. Joten jos yht'äkkiä jossain kiinalaisessa virastossa – tai vaikka pankissa – yhtäkkiä kuulee, että on uusi sääntö, jonka mukaan nyt on yhtäkkiä kiellettyä tehdä sitä asiaa, jota olet tullut aiemman tietosi peruteella juuri sinne hoitamaan, ei ole hyvä idea tyytyä kohtaloonsa, vaan pitää päinvastoin sanoa, että nyt on niin, että minun pitää saada tämä asia hoidetuksi, joten miten se voidaan tehdä näiden uusien sääntöjen vallitessa. Ja sitten virkailija kertoo ja hoitaa asian siinä saman tien.
Mutta Kiinassa rahan arvo kuitenkin on se, mikä on virallinen kurssi.
Olisiko ollut kuukausi sitten kun Putin valitti omalla ulkomaisella uutiskanavallaan eli Tassilla, että Iranin kanssa on vaikea tehdä kauppaa, koska Iranin valuutta on sellaisessa syöksyssä. Putin tarjosi ratkaisuksi, että BRICS-maat alkaisivat käyttää yhteisessä kaupankäynnissään Kiinan yuania, se kun on niiden maiden rahoista ainoa, jonka arvo jotenkin pysyy eri puolilla kulloisenakin hetkenä suurin piirtein samana.
Jos Putinista riippuisi, Venäjällä varmaan otettaisiin valtakunnan sisäisestikin käyttöön yuan, jos Kiina vain sallisi. En ihan äkkiä kuitenkaan usko tähän. Mutta sen uskon, että koska Venäjästä nyt on tulossa Kiinan provinssi, saattaa olla, että sieltä ei muutaman kuukauden sisään hyväksytä ulkomaille kuin Kiinan passit? (24.3.2023)
Järki on mielipidekysymys
Eilisen pääuutinen oli, että Xi Jinping Kiinasta pirautti Volodymyr Zelenskyille Ukrainaan.
Ei tiedetä, mitä puhuttiin, mutta Xi Jinping ei soittele huvikseen kenellekään. Luulen, että puhelssa sivuttiin Xi Jinpingin ikuista ystävää, yhtä putkosta, joka valtioneen sekä eräine yksityisarmeijoineen hyökkäsi reilu vuosi takaperin Ukrainaan.
Xi Jinpingin mielestä siinä, että hänen kaverinsa Volodja hyökkäsi toiseen itsenäiseen valtioon, ei ole mitään vikaa. Hänestä oli tosi hyvä idea, että Volodja kokaisi, miten muu maailma mahdollisesti reagoi tällaiseen toimintaa, sillä Jinkkulilla on ollut suunnitelmissa vastava projekti Taiwanille, mihin Kiinan kommunistisen puolueen voitettua 1940-luvun lopussa pakeni vastapuoli, viholliset siis, eli Kuomintang. Jinkkulin mielestä Ukraina on ollut saman verran itsenäinen valtio kuin Taiwan, eikä hänen mielestään ole väliä sillä, että Kiina itse on tunnustanut Ukrainan muiden kansainvälisen yhteisön jäsenten kera itsenäiseksi valtioksi – mitä kukaan ei ole tehnyt Taiwanin suhteen. Kiinassa edes 1 ei ole aina sama kuin 1, vaan aina mitä tahansa sen mukaan, mitä kommunistisen puoleen puheenjohtaja kulloinkin suvaitsee päättää.
Vuoden päivät Xi Jinping on ollut sitä mieltä, että 1+1 on jotain 400 tai sinne päin, eikä häntä oe kiinnostanut, mitkä tämän hänen "mielipiteensä" käytännön seuraukset ovat. Luulen, että tuossa puhelussa on käsitelty mm. sitä, että Kiinalla on ollut vuokralla Ukrainasta viljapeltoja ja nyt sieltä ei saada satoja kotiin, kun Venäjä, Kiinan ikuinen rajaton ystävä, on kylvänyt pellot täyteen pommeja eikä päästä rahtilaivoja lähtemään Ukrainan satamista viemään sitäkään vähää viljaa, joka on saatu korjattua. Koska Xi Jinpingin mielestä 1+1 ei ole koskaan 2, hän tuskin on päätynyt tähän tulokseen nytkään, vaan hän on neuvotellut vain jostain muusta länsimaisittain oudosta aritmeettisesta ratkaisusta Ukrainan presidentin kanssa. Toivottavasti Jinkkuli on ottanut huomioon, että tämä Ukrainan Vlodja toisin kuin Venäjän Volodja on juutalainen, ja siinä kulttuuriyhteisössä on paljon nobelisteja, joissa on kiinalaisten mielestä se ikävä ominaisuus, ettei juutalaisten mielestä totuus ole ikinä mielipidekysymys. En usko, että Xi Jinping saa Volodymyr Zelenskyiä vakuuttumaan siitä, että ne ovat ukrainalaiset kun ovat kylväneet ne pommit ukrainalsiin peltoihin ja että Ukraina on sulkenut meritien ulos Mustalta mereltä. Hän kyllä yrittää, mutta on varmaan varautunut, että hänen omaperäiset aritmeettiset tulkintansa eivät saavuta vastakaikua.
Kiina on nyt roudannut valtavat määrät globaalin kriisin halventamaa öljyä ja kaasua ikuiselta ystävämaaltaan Venäjältä. Hiukan ihmetyttää, mitä Kiina niillä tekee, sillä sehän ei oikestaan voi käyttää niitä. Kiiinassa on valtavat ympäristöongelmat, niin valtavat, etteivät ruotsalaisten oopperalaulajien adhd-potilastyttäret pysty sitä edes kuvittelemaan. Niitä ei näe, jos menee Kiinaan yöpymään turistihotelleissa ja liikkumaan hyvin ilmastoiduilla turitibusseilla hyvin sterioituihin turistikohteisiin. Mutta jos joutuu jotenkin toimimaan samoissa oloissa kuin kiinalaiset itse, ne kyllä näkee viimeistään, kun niistää ensimmäsen kerran nenänsä eikä sieltä tule normaalin väristä räkää. Kiinassa oikeasti kuolee ihmisiä erilaisiin ympäristömyrkkyihin, massoittain, eikä Kiina ei ole kuulunut ilmastonmuutoksen vastustajiin. Siinä suhteessa se on pakotettu älylliseen rehellisyyteen. Vaikkei uskoisi, että 1+1 = 2, sille ei voi mitään, jos maasta häviää kokonaan vesi. Vettä tarvitaan juotavaksi, mikä ei ole edes haaste – kiinalaiset tuovat juomavettä Saudi-Arabiasta, joka on tulikuuma hiekka-autiomaa, mutta jolla on hyvä teknologia meriveden juomakelpoiseksi saattamiseen. Mutta kasteluvesi on ongelma.
Jinkkulimme oli kaiketi laskeskellut, että Venäjän Volodja saa helposti haltuunsa Ukrainan Volodjan maan, onhan näillä viikareilla suurin piirtein sama nimikin, jolloin Kiinan viljantuotanto Ukrainassa helpottaa ja kotimaan kasteluvedestä tarvitsee huolehtia vähemmän. Ikuisessa rajattoman ystävyyden maassa on runsaasti jokia, joita voidaan käännellä tulemaan Kiinaan päin – omasta maastaanhan Kiina on jo käännellyt kaikki joet ja saanut ne kuivumaan, ja tähän liittyen tänään tuleekin telkkarista dokumentti Mekongista, jonka lähteet ovat Himalajalla Kiinassa ja johon on rakenneltu voimalaitoksia pitkin ja poikin.
Kiinan energiantuotanto on ollut hyvin vesiriippuvaista, sekin, ei vain viljely, ja nyt siellä pitää ruveta miettimään muita ratkaisuja siihenkin. Vesivoimaa ei enää saada, kun joet ovat kuivuneet, ja fossiilienergia on pois laskuista päästöjen takia. Kiina on kiinnostunut vihreästä energiasta, mikä varmaan huolettaa Venäjääkin, sillä vihreä siirtymä on saanut huiman kiitovauhdin, kun venäläisistä fossiilienergioista on ruvettu urakalla luopumaan. Venäjän Volodja on varmaan omasta puolestaan laskeskellut, että Kiina ei fossilienergaista luovu, vaikka olisi miten ympäristöongelmia, sillä Kiinaa ei paljon hätkäytä, jos jossain kuolee jonkun myrkytetyn järven tai kuivuvan joen takia 5 miljonaa ihmistä – Kiinassa on senkin jälkeen 1,4 miljardin väestö.
Kiinan väkiluvun lasku ei ole ongelma eikä edes haaste, mutta väestön voimakas kerrostuminen on. Kiinassa on vain superrikkaita ja superköyhiä, siltä väliltä ei paljon mitään, ja nekin, jotka tuohon länsimaisittain katsottuna epämääräiseen keskiluokkaan kuuluvat, haluavat kiivaasti siihen superrikkaiden luokkaan. Lännestä käsin tätä on vaikea havaita. Meitä estää siitä se, että meillä on sangen ylevää kuulua keskiluokaan, joka sisältää hirmuisen määrän erilaisia kiinnostavia ammatteja ja jonka nousuun aikoinaan 1600-luvulta lähtien perustuu demokratia. Ellei ongelmaa saada tasattua vaan ihmisiä rupeaa kuolemaan nykyisestä kiihtyvällä tahdilla, Kiinassa saatetaan nähdä levottomuuksia, joita ei voida enää kuitata etnisiksi ja syytellä separatismiksi.
Kun sota nyt Kiinan näkökulmasta ehkä vähän venähti ja pitkittyessään mutkistui, Kiina on hiukan huolestunut. Eilisen päivän toinen pääuutinen oli, että Venäjä on ottanut haltuunsa Venäjällä vielä toimineet suomalaisen Fortumin ja saksalaisen Uniperin toiminnat. Luulen, että tämä stimuloi Xitä tarttumaan luuriin. Xi nimittäin on toki kuullut huhuja, että länsimaisten ihmisten mielestä 1+1 on aina 2. Toki länsimaiden halukkuus yhteistyöhön Venjän kanssa enää ikinä romahti heti Venäjän aloittaman Eurooppaan suuntautuneen hyökkäyssodan seurauksena lähes nollaan, mutta haluttomuus kohdistui aika tarkkaan vain Venäjään, vaikka hiukan epäilyksiä heitettiin välittömästi Kiinankin päälle. Forumiltakin ilmoitettiin tuolloin alussa, ettei se voinut silloin lähteä Venäjältä, kun sillä oli paljon porukkaakin töissä ja mitä näille olisi tapahtunut, nyyh, nyyh… Mutta kaikesta sen Venäjää nuoleskelevasta nyyhkimisestä huolimatta Fortum otettiin nyt Venäjän haltuun. Xi Jinping joutuu nyt ottamaan huomioon, että yhden diktatuurin epäluotettavuus investointikohteena suhteessa toiseen diktatuuriin samassa asiassa saattaa lännen mielestä tarkoittaa yhteensä kahta epäluotettavaa diktatuuri-investointikohdetta. Lännen päätä voi nyt olla hyvin vaikea kääntää kiinalaisille matemaattisille periaatteille suopeaksi, kun Kiina on jo yli vuoden päivät hokenut ikusta rajatonta ystävyyttään Venäjän kanssa ja kieltäytynyt tuomitsemasta Venäjän hyökkäystä toiseen itsenäiseen maahan.
Kiinalla on nyt intressejä saada sota loppumaan ennen kuin lännen pako Kiinan markkinoilta enemmän kiihtyy. Kiinalaisetkin käsittävät, että varkaisiin ei luoteta ja että varkaiden kaverit usein ovat nämäkin varkaita. Saattaa olla, ettei Venäjä tehnyt tuota Fortumin ja Uniperin kaappausta vain Suomen ja Saksan takia, siis vain, vaan myös osoittaakseen Kiinalle, että jos asiat eivät suju, kuten Venäjä haluaa, niin sillä on merkitystä myös Kiinalle. Ja vaikka kävisi niin, että Ukraina menettäisi itäosansa ja Krimin Venäjälle lopullisesti ja saataisiin siihen perustuva rauha, siihen rauhaan loppuu sodan lisäksi paitsi Venäjän myös sen ikuisen rajattoman ystävän Kiinan välinen yhteistyö Yhdysvaltojen ja Euroopan maiden kanssa: 1+1–1+1=0.
Esimerkiksi se, että Venäjä valittaa viljatomitusten estäjäksi sitä, että se on suljettu SWIFTin ulkopuolelle, on paskapuhetta. Kiinalaiset ovat ajat sitten kehittäneet oman vastaavan maksujärjestelmänsä, ja nämä viljatoimitukset voitaisiin käytännössä hoitaa tämän kiinalaisen järjestelmän kautta, joskin siinä toki olisi pari pikku poliittista probleemaa. Eli onko Kiina sukenut Venäjän ulos omasta maksujärjestelmästään? Jostain syystä Kiina ei huoli Venäjää mukaan tähän järjestelmäänsä. Luultavasti Venäjä kuitenkin oli laskenut kiinalasen järjestelmän varaan. Sulkeminen SWIFTistä oli aivan kirkkaasti odotettavissa, Venäjä itse asiassa tasan tarkkaan tiesi, että se suljetaan SWIFTistä, sillä kuviosta oli olemassa kiistaton ennakkotapaus, Iran.
Eli jossain se sitten kulkee, se Venäjän ja Kiinan rajattoman ystävyyden raja, ja se kulkee rahassa. Venäjän ruplalla on aina ollut useampi kurssi, minkä kaikki Venäjällä edes matkailleet tietävät, eivätkä pankit kontrolloi niitä. Viimeimmäksi Pietarissa käydessäni joulun alla 2019 eli juuri ennen koronaa, minulle sanottiin hotellista, että Pietarissa ei voi vaihtaa valuttaa pankissa – minä säntillinen suomalainen olisin halunnut tehdä tämän asian lain mukaan. Kiinalaiset eivät ehkä ole innoissaan venäläisestä suurpiirteisestä suhtautumisesta rahan arvoon, raha kun vielä on kiinalainen keksintö.
Olen paraikaa lukemassa Liisa Liimataisen teosta Riikinkukko ja kameli, joka kertoo Iranin ja Saudi-Arabian kilpailusta tai yhteistyöstä, miten sen nyt ottaa, Lähi-idän valtabasaarissa. Kun sota oikein todenteolla siellä päin alkoi 2011, maailma ällisteli, miten Irak ei pannut tikkua ristiin. Vuonna 2014 Irakin armeija juoksi suoranaisesti pois alta, kun Isis eteni, mikä raivostutti eritoten USA:n. Tälle oli selityksenä se, että armeija ei ollut lojaali silloiselle shiialaisella pääministerille Nuri Al-Malikille ja omien sanojensa mukaan sotilaat kieltäytyivät kuolemasta tämän puolesta. Tämä on länsimaisittain aika outoa logikkaa… kieltäydytään taistelemasta isänmaan puolesta, kun siellä on yksi tyyppi, josta ei tykätä. Mutta näin se menee valtioissa, joissa ei ole toimivia instituutioita, jota ylittäisivät yksittäiset henkilöt.
Putkonen puolestaan arveli, että Irakin ja koko sen lähiseudun Syyrioineen ja Libanoneineen toimintakyvyttömyys johtui siitä, että siellä oli niin paljon erilaisia uskonnollisia/poliittisia ryhmittymiä – ei siitä, ettei siellä ollut toimivia rakenteita. Koska EU:n alueellakin on paljon erilaisia ideologisia suuntia, se lankeaa yhtä helposti kuin Irak, tuumi putkonen, ja testialustana toimivat heti samana vuonna 2014 Ukrainan Donbas ja Krim, ja niin hypoteesi sai putkosen mielestä empiirisen todistuksen pätevyydestään myös Euroopassa. Ja ehkä Jinkkulinkin mielestä.
Vaikka tiedän Kiinan kasteluvesi- ja ilmasto(-ja myös maaperä)ongelmat, en silti ihan käsitä, miten Xi Jinping meni tähän vipuun, kun putkonen vielä hössötti, että Ukrainassa ovat vallassa natsit, vaikka presidenttinä oli holokaustista selvinneiden juutalaisten jälkeläinen. Mutta jos kansakunnassa on totuttu määrittelemään tapauskohtaisesti, paljonko on 1+1, niin ilmeisesti tässä tapauksessa päätettiin, että se on nolla. Xi Jinpingillä nimittäin on Kiinan oloihin suhteutetuna aika samanlainen tausta kuin Zelenskyillä. Hänen perhensä oli hyvissä asemissa, kunnes aivan absurdisti – aivan natsi-Saksan oloihin verattavasti – isä-Xi joutui epäsuosioon ja perhen jäseniä karkotettiin ketä minnekin. Ero Zelenskyiin on se, että Xin sukulaisia ei tapettu vaan he harjoittivat Kiinassa suosittua itsemurhailua. Poika-Xi päätyi Kiinan johtoon kuten holokaustissa tapettujen isovanhempien jälkeläinen Volodymyr Zelenskyi päätyi Ukrainan johtoon. Mistä Xi siis oli päätelyt, että jos hän ei niissä oloissa antanut periksi, niin Zelenskyi antaisi? Tätä kiinalaista logiikkaa me emme tule koskaan ymmärtämään, vaan meidän on nyt vain tyydyttävä sihen, että tällä kertaa Xin mielestä 1+1 oli nolla, vaikka se muun maailman mielestä aika ilmeisesti on 2.
Kiina ei mielellään tule nolatuksi. Se tuli nolatuksi tuossa muka Iranin ja Saudi-Arabian diplomaatisten suhteiden solmimistapauksessa. Länsimedioissa oltiin yksissä tuumin päätetty imarrella Kiinaa siitä, että se muka oli onnistunut solmimaan tuon suhteen, vaikka muu maailma tietää yhtä hyvin kuin yhden ja yhden summan, että Iran ja Saudi-Arabia olivat pitkään kohentaneet suhteitaan. Al-Jazeera sitten pullautti päälle, että niitä Iranin ja Saudi-Arabian konkreettisia suurlähetystöjärjestelyjäkin olivat olleet sumplimassa sveitsiläiset eivätkä suinkaan kiinalaiset. En tiedä, pääseekö Kiinasta lukemaan Al-Jazeeraa – ehkä kiinalaiset saatiin uskomaan kiinalaisen diplomatian kykyyn. Mutta muun maailman silmissähän Kiina näkymä on toinen. Al-Jazeera kun nyt kuitenkin on Lähi-idän johtava media.
Ihan mielenkiintoista nähdä, miten Kiina sen moninapaisen maailmansa pyrkii järjestämään, kun se nyt ei koko maailman mediaa pysty kontrolloimaan. Sillä tulee olemaan vaikeuksia jo Venäjän kanssa. Molemmat maat ovat korruptoituneita, mutta vähän eri tavalla. Kiinalaiset eivät ole korruptoineet rahaansa, minkä Venäjä on tehnyt niin että soi, eikä Kiinassa saa suoranaisesti varastaa. Kiinassa ja Venäjällä molemmissa mielistellään itseä ylempiä totuuden kustannuksella, ja vastaavasti valtaapitävät koettelevat alaspäin kansalaisten lojaalisuutta sillä, minkä verran nämä saadaan uskomaan yksiselitteisiä valheita tyyliin 1+1=964. Mutta Kiinassa ei saa suoranaisesti varastaa. Lahjonta on toki samanlaista. Ero on ehkä se, että Kiinassa lahja pitää ojentamalla ojentaa saajalle – Venäjällä "lahjan" voi kaapata haltuunsa, mitä Kiinassa siis ei voi yhtä helposti tehdä. Ja se voi nyt olla, että näissä Fortumin ja Uniperin tapuksissa Venäjä meni Kiinan mielestä liian pitkälle, eikä se ehkä halua, että sen aletaan olettaa toimivan venäläisellä moraalilla. Ts. sitä aletaan pitää epäluotettavana ja yhteistyökyvyttömänä, suoranaisena varkaana, kuin Venäjää. Epäilemättä kyseessä oli Venäjän taholta myös Kiinan kiristäminen. Tosiasia on, että samaan huoneeseen joutuessaan kiinalaiset ja venäläiset henkilöt eivät tule toimeen. Ilmapiiri on niin vihamielinen, että siitä voisi leikata palasia.
Kiinalainen työmoraali ei ole edes vain länsimainen vaan se on suorastaan amerikkalainen, ja se ei käy yksiin venäläisen kanssa. Se ei käy yksiin myöskään sunni-islamilaisen työmoraalin kanssa. Iranin kanssa siinä mielessä saattaisi synkata, mutta iranilaisten mielestä tuotteiden huono laatu on paha asia, ja vastaavasti kiinalaisten mielestä se, että rahan arvo ei pysy, on yhtä huono. Kumpikin on sitä mieltä, että heidän yhteistyökumppaneidensa ei periaatteessa tarvitse allekirjoittaa heidän ideologisia käytäntöjään – periaatteessa, mutta kyllähän Kiina on joutunut työmoraalikysymyksissä vaikeuksiin Pakistanissa, ihan tässä viime viikkoinakin, vaikka yhteistyö sellä on vanhaa perua. (27.4.2023)
Minä juttelen Bulgakovin henkilöiden ja putinistituttuni kanssa...
Viime viikolla huhuttiin, että Prigozhin olisi kuollut lentokoneen räjähdettyä ilmassa syystä, jota ei virallisen käsityksen mukaan tunneta, mutta epävirallisen käsityksen mukaan tiedetään hyvin. Pari päivää sitten ilmestyi levitykseen videonpätkä, jolla Prigozhin ilmoitti kaikille, jotka huhuavat hänen kuolemastaan, että hän on ihan hyvässä hapessa Afrikassa. Virallisen käsityksen mukaan tämä oli Prigozhinin viimeinenen videoesiintyminen ennen kuolmaansa. En tiedä, mihin virallinen käsitys perustuu. Mutta yhtä kaikki, turmakoneen oli valmistanut Basilia, Venäjän Brics-kumppani. Brasilia olisi halunnut tutkia itsevalmistamansa turmakoneen, mutta Venäjä ilmoitti Brics-kaverilleen, ettei se anna sen tutkia konetta.
Intia isännöi G20-maiden kokousta piakkoin, mutta sen Brics-kumppanit Venäjä ja Kiina kieltäytyvät osallistumasta kaverinsa pitämään kokoukseen ainakaan valtionpäämiestasolla sikäli kun millään.
Kiina on julkaissut uuden virallisen kartan, jossa kansainvälisen käsityksen mukaan Venäjälle kuuluvia alueita onkin merkitty Kiinalle – samaa on tapahtunut myös Malesian ja joidenkin muidenkin kohdalla, ja viimemainitut toisin kuin Venäjä ovat älähtäneet asiasta.
Venäjä on vähentänyt öljyntuotantoaan, joten kun se ei enää voi hankkia tuloja kuin myymällä sitä (kylläkin aika halvalla) Brics-maihin, se saattaa tulla siihen tulokseen, ettei se enää tarvitsekaan näistä kumppaneista kuin ehkä Kiinaa. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, aikooko Venäjä puolustaa noita Kiinan itselleen kartoittamia Venäjän alueita Kaukoidässään.
Ukraina on joutunut lupaamaan, ettei se käytä länneltä eikä varsinkaan Nato-mailta saamiaan aseita hyökkäyksiin Venäjän maaperälle. Siispä se on alkanut lennättää siellä austraalialaisperäisiä pahvista ja kuminauhasta koostuvia drooneja, jotka kasataan vasta Ukrainassa. Ne ovat näppäriä, sillä Venäjän ilmatorjunta ei kykene havaitsemaan niitä. Hyökkäyksiä näillä on ruvettu tekemään sisältä Venäjältä, jolloin ne eivät siis tapahdu Ukrainasta Venäjälle.
Näiden seikkojen johdosta ja juteltuani putinistituttuni kanssa rupesin lukemaan jälleen Bulgakovin loistavaa teosta Saatana saapuu Moskovaan, jonka nimi on kaikin puolin väärä, sillä se osoittaa aivan väärään suuntaan, melkeinpä pyrkii kumoamaan koko kirjan idean. Alkuperäisen nimen suora käännös olisi kaikessa yksinkertaisuudessaan Mestari ja Margarita, ja Mestari viittaa moneen henkilöön: kirjan päähenkilökirjailijaan, tämän paraikaa kirjoittamaan romaaniin Jeesuksesta, Karamazovin veljesten Ivanin näkyyn, jossa hänelle ilmestyy Saatana, joka kertoo Mestarista, ts. Kristuksesta, kuuluisassa jaksossa, jolle jälkipolvet ovat antaneet oman erillisen nimensäkin, Suurinkvisiittorin legenda. Ja lisäksi vielä vanhaan vihtahousuun, Bulgakovin kirjan henkilöön, mustan magian mestariin.
Tuo tuttuni on Putinin kannattaja tarkalleen siitä syystä, jonka olen monesti tällä blogillani ilmoittanut Putinin suosion syyksi: tavallinen kansa yhdistää Putinin siihen, että Venäjällä alkoi viimein mennä paremmin kamottavan 1990-luvun jälkeen. Mutta se nyt on niin, että näiden kahden asian välillä on vain ajallinen korrelaatio, ei syy–seuraus -suhdetta. Venäjä sai 1990-luvun katastrofissaan lännelta suurta taloudellista apua, josta Venäjä ei todellakaan ole ollut kiitollinen, ja sitä paitsi Putin käytti sen rahamäärän Kremlin kullittamisen. Myös tavalliset suomalaiset lähettivät apua Venäjälle, etenkin lähiseuduillemme, sillä Venäjällä, olipa sen valtion nimi mikä milloinkin, vanhemmat rupeavat ensi töikseen hylkäämään lapsiaan, kun olot pikkuisen kovenevat. Putin ei pannut tikkua ristiin katulasten ja lastenkotien hyväksi, suomalaiset panivat. Ja ennen kaikkea Putinia lykästi siinä, että öljyn hinta nousi täysin hänestä riippumattomista syistä. Putin ei itse ole tehnyt Venäjän kansan hyväksi ikinä yhtään mitään, ja meitä ulkopuolisia hämmästyttää, etteivät hänen kannattajansa todellakaan näe tätä ilmiselvää tosiasiaa.
Estääkseen kansalaisiaan havaitsemasta asioiden todellista laitaa, eli sitä, että länsi ja öljyn hinnan nousu pelasti Venäjän 1990-luvun kurimuksesta, Putin julistaa nyt, että länsi haluaa tuhota Venäjän.
Mutta jos länsi olisi halunnut Venäjän tuhoutuva, eikähän se olitaisi tehty 1990-luvulla, ja vieläpä ihan vain siten, että ei oltaisi tehty mitään.
Minä keskustelen mielelläni tuon putinistituttuni kanssa aivan niin kuin luen säännöllisin väliajoin Bugakovin Mestarin ja Margaritan. Luen aina moneen kertaan ja joka kerta kuoliaksi nauren ensimmäiset sivut, joissa lukijan silmille läväytetään venäläiset/neuvostoliittolaiset paradoksit: tummatukainen kalju mies, totinen toveri runoilija, joka on pukeutunut cowboy-paitaan, oikeaoppinen kustannustoimittaja, jolla on harmaa puku niin kuin on mustan magian professorilla Woldemarilla, joka ennustaa, että kustannustoimittajalta irtoaa pian pää, sillä Annuška on jo ostanut öljyn – kuka hiton Annuška… Asiat alkavat järkiperäisyydelle vannovassa, ateistisessa ja oikeudenmukaisessa kommunistivaltiossa mennä aivan eri suuntaan kuin oltaisiin voitu ennustaa. Mistä tuli korruptio – rahathan vain ilmestyivät itsestään isännöitisjän salkkuun; hän vain sitten piilotti ne tuuletushormiin, mistä ne löydettiin ilmiannon seurauksena – ja mistä se tuli, se ilmiantokulttuurikin? Mistä tulivat kylästyneet kotirouvat, nuo noidat, niidenhän olisi pitänyt muuttua mahdottomiksi, kun tuli vallankumous? Ihmiset katoavat niin kuin Venäjän maaperällä aina katoavat. Kissat syövöt marinoituja herkkusieniä haarukalla ja yrittävät maksaa raitiovaunumatkansa, mutta rahaa ei huolita, koska kissa on kissa eivätkä kissat ylipäätään saa matkustaa raitiovaunulla. Eikä kukaan ole huomaavinaan mitään. Venäläinen selviytymisstrategia kautta historian: ollan kuin ei oltaisikaan. Mitään ei tarvitse tehdä asioiden korjaamiseksi, jos niitä ei ole huomaavinaan, ja asiat voi aina valehdella sellaisiksi, että se asioiden huomaamatta jättäminen on erityinen hyve.
1990-luvun kurimuskaan ei tosiasaissa alkanut Neuostoliiton romahtamisesta 1991. Se oli alkanut jo viimeistään 1980-luvulla, kun Leningradista ei saanut vessapaperia mistään, mutta heroiinia sai joka paikasta. Putinistit luulevat, että kukaan ulkomaalinen ei käynyt Neuvostoliitossa ikinä eikä ole nähnyt, mitä siellä tapahtui. Mutta ikävä kyllä todella monet kävivät ja siksi tietävät, että putinistit valehtelevat niin kuin heidät Neuvostoliitossa opetettiin uskomaan, että lahjukset ilmestyvät itsestään lahjottavien salkkuihin. Kumma, että Venäjän valtiollisen pääpropagandan tuottajan, Venäjän telkkarin ykköskanavan johtajakaan ei muista tätä, vaikka hän oli 1980-luvulla nuori undergroundelokuvia tekevä punkkari. Mutta kaikki muut paitsi Konstantin Ernst itse muistavat hänet 1980-luvulta...(2.9.2023)
Outoja maahanmuuttajia
Itärajallamme on jo joitain viikkoja tapahtunut jotain oudohkoa; Venäjä tunkee rajan yli Suomeen ihmissalakuljettajilta tilaamiaan Lähi-idästä ja hiukan Afrikan mantereeltakin peräisin olevia ihmisiä. Näillä ei ole voimassaolevia tai ei lainkaan matkustusasiakirjoja, ja useimmat väittävät hakevansa turvapaikkaa, mikä ei ole uskottavaa, sillä he eivät tule seuduilta, jotka eivät olisi kansainvälisten arvioiden mukaan riittävän turvallisia. Tulijat ovat jokseenkin pelkästään hyväkuntoisia nuoria miehiä, mikä meitä Suomessa aina epäilyttää, sillä meikäläisestä näkökulmastahan nuorten miesten pitäisi nimenomaan pysyä levottomilla kotiseuduillaan, sillä näiden vastuullahan on yhteiskuntansa kehittäminen siedettävämpään suutaan. Millainen ihminen, etenkin nuori, terve mies, lähtee kotimaastaan, kun se on on kaaoksen vallassa? Ei ainakaan kovin korkeasti moraalinen.
Rajanylityspaikkoja on suljettu kahdessa erässä, ja viimeiselle avoimelle, Raja-Jooseppiin, ei tänään sattunut tulemaan yhtään ns. turvapaikanhakijaa, kun paikalle on ilmaantunut Frontex ja kansainvälistä mediaa.
On hieman epäselvää, mitä Venäjä hakee tällä hybridioperaatiollaan paitsi tietysti saamaan Suomen sulkemaan rajan kokonaan. Se tapahtuukin keskiviikon ja torstain välisenä yönä – nyt on maanantai.
Jostin syystä Venäjä haluaa katkaista kaikki Suomen ja Venäjän väliset, myös yksityisten henkilöiden väliset yhteydet. Muuta selitystä ei oikein löydy kuin halu tukkia väylä, jota kautta venäläiset voisivat paeta kotimaastaan länteen. Venäjähän on iso maa, ja sieltä voisi lähteä vaikka minne, mutta vain lännen suunta kismittää Venäjää. Heti Ukrainaan hyökättyään putkimies ilmoitti, että on vain hyvä, että venettä keikuttava väestönosa häipyy maasta turmelemasta Venäjän yhtenäisyyttä. Joten koska ääni on kellossa – eli toiminta Venäjän lännenpuoleisilla rajoilla – on muttunut, tilanne lienee Venäjän sisällä kiristymässä. Koulutus ja asiantuntijuus eivät ole perinteisesti olleet Venäjällä kauheassa kurssissa, mistä kertoo sekin, etä yliopistotutkinnot ostetaan rahalla, mutta nyt ollaan kaiketikin pisteessä, jossa joitain asiantuntijoita tarvittaisiinkin. Sitäkin on väläytetty, että Venäjällä oltaisiin suunnittelemassa täyttä liikekannallepanoa, minkä takia rajat länteen pitää saada kiinni, että tähän asti sotimisesta vapauteut Pietarin ja Moskovan hienohelmanuorukaiset eivät pääsisi livistämään. Sillä nämähän eivät mihinkään Kazakstaniin lähde.
Yksi outo piirre on ollut, että Venäjän meille ajamille ns. tuvapaikanhakijoille on Venäjän puolella pakkomyyty polkupyörät 300 dollarilla. Nimenomaan pitää olla dollareita. Ns. turvapaikanhakijoille on väitetty, että ilman sitä ei pääse Suomeen, vaikka vastkikään Suomessa tuli voimaan säädös, jonka mukaan enää EI pääse polkupyörällä vaan pitää olla autokyyti. Ns. pakolaiset itse eivät tee niillä pyörillä mitään vaan niitä on nyt hylättyinä pitkin raja-asemia. Ainoa syy, jonka minä keksin, on se, että Venäjän rajavalvonnasta vastaava FSB kerää tällä tavalla dollareita. Se nimittäin on aina ollut se 300 dollaria per kulkupeli kuin kulkupeli, vaikka sitten ilmesesti fillareiden loputtua potkulauta. Tämä ihmetyttää, sillä jo heti sodan alussa putkimies ilmoitti päämääräkseen uuden maailmanjärjestyksen, jota johtaa Venäjä ja jonka talous pyörii globaalisti Kiinan yuaneilla. Mihin he nyt dollareita tarvitsevat?
Ruplat on kerätty pois, luultavasti henkilökunnan omiin taskuihin. Rajavartijat ovat vieneet myös latureita, eli niistä vaikuttaisi olevan täydellisen ihanalla Venäjällä pulaa.
Eilen eräs itäsuomalainen kansannnainen totesi minulle, että noiden ns. turvapaikanhakijoiden olisi pitänyt suhtautua venäläisiin valtiollisiin varkaisiin seuraavasti: "Olis pitännä vettee turpaan".
Myönnän, että itselleni tämä ei olisi juolahtanut mieleen, mutta nyt, kun joku oli vaihtoehdon ääneen lausunut, ei voi kuin ihmetellä, miksi niin ei tapahtunut, sillä tokihan pojilta vietiin viimeiset rahat ja puhelinten laturit ja heitä oli aika paljon, ilmeisesti satoja, kytiksessä Murmanskin tienoilla.
Venäjäähän ei olla ikinä ymmärretty, mutta nyt pitää lisäksi ihmentellä näitä Lähi-idän poikia, jotka ovat aika helposti antautuneet suurvallan aseiksi sen simputtaessa pienempiään. Ei voi väittää, että rajanylittäjiä olisi ankaan toistaiseksi erityisen hirveä määrä, mutta heihin suhtaudutaan nyt niin poikkeuksellisen epäluuloisesti, että viranomaiset eivät ole kertoneet, mihin heidät on nyt aluksi sijoitettu. Aika monien mielestä he nimittäin ovat jokseenkin sama kuin venäläinen ohjus.
Seassa on ilmeisesti muitakin kuin vain ns. turvapaikanhakijoita ja Suomen kautta pidemmälle Eurooppaan tähtääviä elintasopakolaisia. Halla-aho, joka on niin lörppö, ettei häntä voi priesidentiksi valit, livautti jo, että mukana massassa on solutettuna sotarikollisia ja joitain Venäjälle hyödyllisiä toimia suorittamaan värvättyjä.
Venäjää lienee myös harmittanut, että venäläiset ovat aika hyvin viihtyneet Suomessa, ja yksi tämän hybridioperation päämääristä lienee huonontaa heidän välejään suomalaisiin siinä määrin, että venäläisasujaimet alkaisivat sabotoida suomalaista yhteiskuntaa. Tokihan se kenkuttaa, että ei pääse sukuloimaan Venäjälle, ja tässä ovat uuden vuoden juhlatkin tulossa. Monet venäläiset olisivat ehkä Venäjältäkin päin halunneet piipahtaa Suomessa lohiostoksilla yms.
Joten jos Venäjällä oli tarkoitus saada huononnettua Suomen ja Venäjän välejä entisestään, niin se kyllä onnistui niin hyvin, että pitää vallan ablodeerata. Venäjä todellakin on mahtavalla menestyksellä rakentamassa uutta rautaesirippua, ja mikäpäs siinä. Kyllähän sen edellisenkin kanssa pärjättiin, paitsi Neuvostoliitto, joka hajosi...
Ukrainassa menee huonosti. Ensinnäkin tietysti itse sota, mutta kansalaiset ovat osoittaneet siellä jo jonkin aikaa mieltään sen johdosta, että vastuut jakautuvat epätasaisesti. Ukraina on aivan poikeuksellisen korruptoitunut maa. Jo ennen näitä sotia Ukrainasta kerrottiin, miten kesken synnytyksen lääkäri oli vaatinut syntyvän lapsen isältä ekstrakorvauksia eikä tehnyt mitään tuossa vaikeassa synnytyksessä ennen kuin mies oli hakenut vaaditun setelitukon pankkiautomaatilta. Nytkin lääkärit ovat Ukrainassa korruption eturintamassa kirjoitellen lääkärintodistuksia kelpaamattomuudesta asepalvelukseen. Lisäksi jo heti sodan alussa tuli tietoja siitä, että ammuksia lähti heti Urkainan maaperälle saavutuaan livohkaan päätymättä koskaan rintamalle. Jopa kokonainen lentokone sattui joutumaan Ukrainasta poistuessaan "merihätään", ja lastiksi paljastui aseita – siis Ukrainasta pois päin meneviä, mitä hämmästeltiin.
Venäjä puolestaan on tekohengittämässä Intervisio-laulukilpailuita, joihin se edellyttää BRICS-mailta osallistumista, ja muut saavat tulla mukaan, jos haluavat. Samaa ollaan tekemässä muinaisille Ystävyyden kisoille, ja tänään TASSilla ilmoitettiin BRICS-maiden muotikilpailusta. (28.11.2023)
Jos maailma olisi koululuokka...
Maailmanmeno muistuttaa keramiikkakoristelua: ei mitään mahdollisuuksia hahmottaa, mitä on tulossa. Käynnissä on monentasoisia prosesseja, joista ei tihku mediaan kuin pikkuruisia pisaroita.
Välillä sattuu niin isojakin juttuja, että meille tavan talliaisille asti roiskuu: eilen saatiin hengiltä Aleksey Navalny. Kauheaa tietysti, vaikka en sattunutkaan tykkäämään hepusta. Minua eivät suuremmin innostaneet ne hänen takavuosi(kymment)en videosarjansa, jotka oli kohdistettu jotakuinkin kaikkia sellaisia ihmisiä vastaan, jotka eivät täyttäneet "arjalaisia" tunnuspiirteitä, jotkut suoraan juutalaisia vastaan; samaan hengenvetoon pitää kuitenkin todeta, että ymmärrän ne siinä mielessä, että Navalnyi taisteli korruptiota vastaan, ja se porukka, joka varasti Venäjän valtion omaisuuden 1990-luvulla, koostui todellakin pelkästään juutalaisista. Itse asiassa olen jopa hämmästellyt, että näiden oligarkien taustaan ei olla suuremmin kiinnitetty huomiota Venäjällä, jolla kuitenkin on huomattavan vahvat antisemitistiset perinteet.
Kun Venäjä hyökkäsi tuossa pari vuotta sitten uudemman kerran kahdeksan vuoden tauon jälkeen Ukrainaan, mieleeni juolahti, että meneillään saattaa olla muutakin kuin "vain" Venäjän hämmästyttävän röyhkeä hyökäys. Kiina ja Venäjä ilmoittivatkin heti, että ovat tätä myötä vaihtamassa ns. maailmanjärjestyksen joksikin meille muille tuntemattomaksi toiseksi.
Iran on avoimesti ja ulkopuolisen tarkkailijan vinkkelistä ylen avosydämisesti aseistanut nyt Venäjää, vaikka kaikki muistavat, osittain pitkävihaisen Venäjän sitä muistellessa, miten venäläinen diplomaatti joskus 1800-luvulla tapettiin Iranissa. Venäjä toki oli tätä ennen tukenut Irania samalla kun tuki Syyriaa ainakin nyt siten, että Venäjä ja Iran ovat Syyriassa olleet samalla puolella. Asiassa on kuitenkin ollut sellaista vääristymää, että Iran ei ole pystynyt aiemmin maksamaan Venäjälle näistä (sen mielestä vaikkei ehkä kenenkään muun mielestä) Venäjän sille suorittamista palveluksista.
Iranin ja sen "liitännäisten" kuten eri hizbollahien pääasiallinen vihollinen on Israel. Kun Iran oli kuitanut velkansa Venäjälle Venäjän mielestä riittävällä määrällä Shahed-lennokkeja, käynnistettiin Hamasin hyökkäys Gazasta Isreliin. Vaikuttaa siltä, että se tuli Iranille yllätyksenä – oikeesti – vaikka Iran on vanhastaan ollut Hamasin suurin tukija itse.
Hamas ei ole vain terrorisijärjestö, vaan se on pitänyt pystyssä koko Gazan sosiaalista infrastruktuuria, eikä se edes ole shiialanen Iranin lailla. Hamas on osa sunnalaista Muslimiveljeskuntaa. Sunnalaisuus ei hyväksy islamilaisen mystiikan suuntaa suufilaisuutta toisin kuin shiialaisuus – sunnalaiset pitävät suufilaisuutta harhaoppina siinä kuin shiialaisuuttakin. Muslimiveljeskunta perustuu toki sunnalaisen, mutta suufilaisuuteen kallellaan olleen Hassan al-Bannan näkyyn. Kuten useimmat kirjauskonnot, oikeaoppinen sunnalaisuuskaan ei suvaitse uutta ilmoitusta alkuperäisen jälkeen – tässä tapauksessa siis Mohammadin ilmoituksen jälkeen. Muslimiveljeskunnan ideologiassa on jo alun perin sosiaalipoliittiisia sävyjä, joita sunnalaisuus ei hyväksy, niitäkään, joskin juuri niiden takia Hamas kaikista mahdollisista epäkohdistaan huolimatta on ollut suosittu Gazassa – se on ainakin nyt tähän asti pitänyt yllä kouluja, sairaaloita ja muuta tällaista.
Olemme sis tilanteessa, jossa Iran on maailman ainoa shiialainen teokratia ja maailman ainaoa sunnalainen Muslimiveljeskuntavaltio on Turkki, ja muslimiveljeskuntalaisen Hamasin suurin tukija on ollut shiialainen Iran.
Väitetään, että Israelilta olisi tämä Hamasin hyökkäyssuunitelma tykkänään jäänyt etukäteen huomaamatta. Käsi ylös, kuka uskoo, että maailman tehokkain tiedusteluvalta olisi missannut tällaisen tapauksen? Yhtään kättä ei nouse – enkä sitä usko minäkään. Israelin eri tiedustelupalvelut olivat pitkään pitäneet Netanyahun ja hänen oikeistolaispellekumppaneittensa politiikkaa palestiinlaisia kohtaan pähkähulluna + israelilaisilla oli tullut mitta täyteen sen kanssa, että Netanyahu oikeistopellekumppaneineen oli romuttamassa oikeusvaltiojärjestelmää, sitä varsinaista asiaa, joka oli aikoinaan ollut se järkiperäinen syy juutalaisten haluun perustaa oma valtio. Israelin valtio ei siis ole syntynyt uskonnolliselle pohjalle vaan periaatteessa ateistiselle siionismille.
Kuten kaikki narisistit, Netanyahukin on turhamainen, ja hän oli matkustellut autoritaarisuudessaan hegenheimolaisena pitämänsä vissin putkimiehen tykönä tiuhaan. Hän lienee vilpittömästi kuvitellut, että tämä niin hänen itsensä kaltainen johtaja tukisi häntä missä oloissa tahansa. Netanyahun närkästys vaikutti aidolta, kun hän ilmoitti julkisesti paheksuntansa siitä, että putkimies ei ollutkaan hänen puolellaan sodassa Hamasia vastaan. Hamasia, jota Iran on aina uskollisesti tukenut, Iran, joka on nyt BRICSin jäsen ja joka on tukenut Venäjää asetoimituksin Ukrainaa vastaan. Aika outo logiikka Netanyahulla…
Nyt Netanyahu uhoaa, että hän aikoo tuhota Hamasin täydellisesti. Hommalla on vähän huono ennuste, sillä pitäisi tuhota samalla ainakin nyt Turkki. Ehkä vielä Irankin. Sitäpaitsi Muslimiveljeskunnan kannattajia on ympäriinsä, ja kuten meneillään olevan sodan joistain piirteistä on voitu päätelläkin, sen kannattajakunnassa on teknisesti orientoitunutta porukkaa – sunnalaisten keskuudessa tällaiset aihepiirit eivät yleensä ole olleet suosittuja. Insinöörien lisäksi Muslimveljeskunnan kannattajajoukoissa on muidenkin sunnalaisille epätyypillisten tieteenlajien edustajia kuten lääkäreitä. Myös shiialaisilla on samoja sunnalaisista poikkeavia harrastuksia, ja niinpä Muslimiveljeskunta ja shiialaiset tulevat kohtalaisen hyvin juttuun muutenkin kuin suufilais-suhteensa kautta.
Netanyahun haaste tuhota Hamas/Muslimiveljeskunta+kaikki maailman shiialaiset muistuttaa luonteeltaan Putinin haastetta tuhota koko länsi. Yleisemmin tässä näyttäisi olevan kyse siitä, että katsotaan, kuka on kuka islamilaisessa maailmassa.
Egypti ilmoitti maalmalle heti sodan ensimmäisenä päivänä, että se oli tiedottanut hyvissä ajoin Israelille, että Gazasta on nyt jotain isompaa tulossa mutta että Israelista ei korvaa lotkautettu. Israelista ei olla tällaista viestiä tunnustettu saadun vaan on pidetty kiinni omasta täysin epäuskottavasta narratiivista, että ei ollut aavistustakaan. Egypti on se paikka, jonne paska kipataan, kun Gazassa jotain tapahtuu. Nyt se on sulkenut Gazan vastaisen rajansa. Israelista väitetään lisäksi, että Egypti on jotenkin sallinut hamasilaisten rakennella tunneleita Gazan alle; Egypti taas sanoo, ettei Israelin väite oikein osu yksiin sen kanssa, että näitä tunneleita myöten tuodaan Egyptiin aseita kätkettäviksi ja että nämä aseet ovat osoittautuneet olevan kotoisin Israelilta. Osasyy korvan lotkauttamattomuuteen ennen viime hyökkäystä lienee osin se, että on luotettu siihen, että Hamas ei suuremmin hyökkää, vähän vain aina muodon vuoksi ja tunnelman ylläpitämiseksi, koska se on lahjottu aseilla ja Qatarista välitetyillä rahoilla. Qatarhan rahoittaa kaikkea, mitä Saudi-Arabia ei, ihan vain kettuillakseen, ja kun rahaa nyt on. Egyptissä on paljon kotoperäisiä Muslimiveljeskunnan kannattajia, ja hetken se oli maailman toinen muslimiveljeskuntalainen valtio – siiheksi, kun Saudi-Arabia ärähti ja Mursi sai lähteä kesken Arabikevättä seuranneen kautensa.
Saudi-Arabia on sunnalainen, mutta sellaisena vähän kuin "juutalainen – saudien uskonhaaraan, wahhabilaisuuteen, ei voi liittyä vaan siihen synnytään. Saudi-Arabialla on aika paljon rahaa, mutta väestömäärän perusteella se on vasta kuutostilalla sunnalaisten maiden joukossa. Neljä ensimmäistä sijaa menevät Aasian puolelle, ja lännempänäkin Egypti menee väestöluvulla ohi.
Turkin ja Iranin välimailla on kaksi hajonnutta valtiota, ja muutama päivä sitten oli Al-Jazeeralla – joka on qatarilainen mediatalo – aika hyvä artikkeli tämän selkkauksen meneillään olevasta vaiheesta Irakissa. Irakin valtion hallinto on halunnut amerikkalaisten pysyvän sen maaperällä jälkeen ISILin lyömisen, sillä sen oma armeija lienee maailman surkein eivätkä poliisivoimat ole yhtään paremmat. Väestö jakautuu melko tasan shiiojen ja sunnien kesken. Saddamin aikaan shiioja sorrettiin. Sittemmin nämä ovat pyrkineet ottamaan vahinkoa takaisin Iranin erittäin suurella myötävaikutuksella, niin suurella, että monien mielestä amerikkalaiset toisiaankin jostain näkökulmasta tarkasteltuna olleet ihan hyvä asia, sillä sirpaloituneelle vallalle löytyy maassa väkivaltaisia tavoittelijoita. Länsimaisilla eettisillä mittareilla kuten korruption määrässä Irakin uskonnollisten väestöryhmien välillä ei ole mitään eroa.
Irakissa on nyt siis hurja määrä erilaisia aseellisia ryhmiä kyttäämässä tilaisuuttaan. Monet näistä liitettiin ISIListä selvittyä vastoin tahtoaan Irakin armeijaan, mikä ei lisännyt näiden henkilöiden lojaalisuutta valtiota kohtaan. Tämä näkyy niin, että nämä paramilitaariset porukat ovat nyt innostuneet hyökkäilemään amerikkalaisten tukikohtia vastaan sillä seurauksella, että jokunen amerikkalaissotilas on pääsyt hengestään. Tämä on saamassa jenkkejä luopumaan tästä hyödyttömänpuoleisesta leikistä. On oletettavissa, että kun amerikkalaiset todellakin lähtevät, Irakissa syttyy sisällissota.
Iso osa näistä Irakissa toimivista joukkioista on enemmän tai vähemmän – yleensä enemmän – Iranin tukemia. Kun jenkit ovat nyt tehneet vastaiskujaan näitä periaatteessa vaikkakaan ei käytännössä irakilaisryhmiä päin, he ovat varoneet iskemästä suoranaisiin iranilaisiin kohteisiin. Nyt Iran väittää, että se ei halunnut sodan eskaloituvan niin kuin se nyt on levinnyt Gazasta ties minne. Minä melkein uskon tämän, sillä Iran on joutunut selkkauksiin myös muuten kuten läntisen naapurinsa Pakistanin kanssa vuoristoalueella, jota Pakistan ei tosiasiassa pysty valvomaan vaikka haluaisikin. Kiina taas kaveeraa Pakistanin kanssa.
Tässä kohden tulevat mukaan BRICSin kontrolloimat merikuljetusreitit. Jemenissä huthit ovat käytännössä sulkeneet merenkulun Punaisella merellä omassa päässään sitä, ja siten tietysti myös Suezin kanavassa Egyptin päässä, minkä oletan harmittavan Egyptiä. On jo käynyt ilmi, että Iran ei pystykään hallitsemaan näitä hutheja, vaikka näitä on pidetty nimenomaan Iranin käsikassaroina. Tästä oli aiempiakin merkkejä, mutta tuossa päivänä muutamana huthit hyökkäsivät jopa iranilaisen laivan kimppuun. Hutheja tunnutaankin ohjailtavan salmen tillilleen vastarannalta, Djibutista, missä on Kiinan toistaiseksi ainoa sen omien rajojen ulkopuolella sijaitseva sotilastukikohta.
Jos maailma olisi opetusryhmä, Iranilla ei olisi nyt itku kaukana. Mutta maailma ei ole opetusryhmä, joten kaikki pelaavat viimeiseen asti yhtä kovaa peliä.
Niin länsi kuin Venäjä ja Kiina väittävät nyt kaikki haluavansa lopettaa Välimeren pohjukan sodan ja perustaa Palestiinalaisvaltion. Jos kaikki nämä tahot ovat jostain samaa mieltä, on aivan varmaa, että ne ovat sitä kyllä eri syistä… Satavarmaa kuitenkin on, että Kiina haluaa toimipisteensä sinne Välimeren pohjukaan. Egyptistä tuli vuodenvaihteessa BRICSin jäsen, mutta se ei välttämättä ole siinä. Egyptiläset eivät nyt yhtään tykkää tästä sodasta, jonka masinoimisessa Kiina on aivan selvästi ollut mukana niin kuin Venäjäkin, ja tänään kerrottiin, että egyptiläiset ovat ruvenneet rakentaman betoniaitaa mahdollista Gazasta lähtevää yli kaksimiljoonaista väestövyöryä vastaan. Enpä ihmettelisi, jos Egyptiä kaduttaisi koko BRICSiin liittyminen.
Turkki on nähnyt tässä nyt oman saumansa. Vastikään Erdogan kävi Egyptin maaperällä, mikä ei tosiaankaan ole ollut hänellä tapana, asiasta keskustelemassa. Olin ollut ymmärtävinäni, että Iranin olisi pitänyt tulla samaan pöytään, mutta näin ei käynytkään... Entäs jos Egyptissä tapahtuu vallankaappaus?
Tässä kohden tulee mieleen, että väestömäärältään maailman nejänneksi suurimaassa maassa ja maailman suurimmassa muslimimaassa Indonesiassa on ruvettu päästämään kiinalaisia politiikkaan ja julkisiin virkoihin. Toisin oli Suharton aikaan… Ja samoin tulee mieleen, että justiinsa, kun ollaan Suomessa saatu Venäjältä turpiimme menettämällä sielä sijainneet investoinnit, nyt ollaan rakennuttamassa kaikista mahdollisista paikoista Haminaan eli lähelle itärajaa kiinalaisten kanssa akkutehdasta.
Ei ole kauan, kun kirjoitin tänne blogille yhdestä Kiina-aiheisesta kirjasta, jossa kerrottiin Taloustutkimukseen viitaten, että Suomi on Euroopan maista eniten riippuvainen Kiinasta.
Suomi-neito on vähän kuin kerta toisensa jälkeen väkivaltaisiin miehiin soruvat naiset. Tällainen nainen ajattelee, että kaikki ne kymmenen kertaa, jotka hänelle on tällä tavalla käynyt huonosti, ovat olleet vain poikkeuksia, ja että nyt tämä seuraava on se tosi tapaus – että nyt täysin psykopaattinen räyhääjä muuttuu unelmien prinssiksi, kunhan vain pääsee tämän naisen syleilyyn. Voin luvata, että näin ei käy. Kiina on ihan samanlainen tapaus kuin Venäjä, ja Suomi-neidon pitäisi nyt viimein lopettaa. (17.02.2024)
Karttasilla
Kun eilen olttiin selvitty melkoisesta sivuteiden auton helmat ylittävistä sohjomassoista, kaivoin hartioitani rentouttaakseni esille vanhan CIA:n vuoden 2012 tilastoihin perustuvan infograafisen pläjäykseni. Se on yhdistelmä Euroopan, Lähi idän ja vähän Aasian ja Afrikankin puolen uskonnollisista oloista ja bruttokansantuottista per capia naitettuna väestömäärään eli siihen absoluuttiseen määrään henkilöitä, joka sitä bkt/capitaa nauttivat. Piirtelin päälle nyt lyijärillä uudet boxit koskien vuotta 2022, joskin käytin väestämääriin YK:n arvioita, ja bkt-osaston arviot otin Maailmanpankilta.
Bruttokansantuotteet ovat kasvaneet hurjasti. Esityksessäni on kaksi maata, joissa bkt/capita on laskenut, ja ne ovat Libanon ja Sudan, ja varmaan sama on tilanne Libyassa ja Syyriassakin, joista ei ole kaikkia tietoja saatavilla.
Kasvuvauhdit ovat hirmuisia niissä lähinnä pohjoisen Euroopan maissa, joissa väestöt kasvavat hitaasti. Norja, Irlanti ja Tanska ovat ihan mahdottomia petoja, samoin kuin tietysti Sveitsi ja Luxemburg, mutta ne eivät oikein nyt liity tähän meneillään olevaan maailmanpoliittiseen kuvioon, koska kieltäytyvät kuulumasta. Niin rikas kuin onkin, Sveitsi saattaa vielä saada tässä jonkin verran turpaansa, koska se suojelee venäläisten oligarkien omaisuuksia. On se Sveitsi kyllä paska maa...
Entisistä itäblogin maista Slovenia ja Tsekki on jo hyvin lähellä pohjoiseurooppaalaisia lukuja, ja Liettua tulee ihan siinä perässä. Tänään iltapuhteena pistän rasteria niiden maiden päälle, jotka kuuluvat yli 50 000 bkt/capita -kerhoon.
Ei tarvitse nalkuttaa siitä, että ostobarometrillä korvattu luku olisi parempi kuin suora bkt/capita; niitä lukuja on saatavilla, mutta itse pidän tärkeämpänä väestörakennetta eli sitä, minkälaisilla elämäntarpeilla olevaa väestöä on käyttämässä maan varoja. Rahalla saattaa jossain päin maailmaa saada hyvinkin paljon enemmän kuin jossain toisessa paikassa, mutta myös väestö voi olla kovin nuorta, joten sen nuoren väestön on pakko saada aika paljon suhteessa ikäihmisiin – tämä mielestäni kumoaa sen ostobarometrillä korjatun luvun edut.
Tätä kirjoittaessa minulla on ollut pingottumassa akvarellipaperi. Rupean nimittäin tässä pyhäpäivän ratoksi piirtämään paperinukkea, mikä on aika paljon tärkeämpi asia kuin maailman epätasa-arvoisesti kasvava varallisuus. Mutta jos värin kuivumista pitää paperinukkeprojektissa välillä odotella, saatan hyvinkin piirrellä niinä hetkinä diagrammiini väestörakennelootat sekaan. Priorisointikysymys…
Kuvastani puuttuu Mongolia, olenhan väsännyt sen siinä heti noiden CIA:n vuoden 2012 lukujen tultua saataville. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, kuten se, että ihan viime vuosina on käynyt ilmi, ettei Jangtsen kuuluisa Kolmenrotkon pato ole täyttänyt vesihuollossa niitä odotuksia, joita siihen astetiin, vaan sinne Chongqingin nurkille on iskenyt kuivuus. Usein tällä blogilla toistamani hypoteesi kuuluu, että Kiina yllytti Venäjän sen turhamaisuutta hyväksi käyttäen hyökkäämään Urkainaan tietoisena siitä, että sen seurauksena länsi lisää Venäjää kohtaan niitä sanktioita, joita länsi jo Krimin miehityksen tiimoilta aloitti, mikä ajaa Venäjän suunnattomiin velkoihin Kiinalle. Eilen Yhdysvaltojen asettamat pakotteet sitten tekivät sen: ne mm. iskivät Venäjän mahdollisuuksiin edes teknisesti hoitaa maksujaan Kiinalle. Ja kiinalaiset eivät anna ilmaiseksi kenellekään mitään.
Minun hypoteesini mukaan Kiina ottaa pian isovelimäisesti yhteyttä Venäjään ja lohduttaa, että ei se mitään, Venäjä voi maksaa sitten kun jaksaa, ja sillä välin koroista jonkun pikku osan Venäjä voi kuitata sillä, että Kiina voi kääntää muutaman Siperian joen. Olen katsellut karttaa, ja minun maantieteestä mitään ymmärtämättömään silmääni näyttää siltä, että ne joet pitää suunnata kulkemaan Mongolian läpi. Mongolia on iso, harvaan asuttu maa – väestöä on 3.4 miljoonaa. Bruttokansantuote per capita on ollut vuonna 2022 14 230 dollaria.
Mutta nyt on akvarellipaperi lähes kuiva. (25.2.2024)
Karttasilla 2
Minulle on jäänyt muinaisilta ajoilta sellaisia tarvikkeita kuin kuin Lettrasetin rasterikalvoja. Niinpä liiskasin sellaista vanhaan infograafiseen esitykseeni, jossa on Eurooppa höystettynä joillakin Aasian ja Afrikan aluella. Rasterikalvoa kiinnitin niiden maiden päälle, joiden bruttokansantuote per capita on vuonna 2022 ollut yli 50 000 dollaria.
Euroopassa viidenkympin kerhon raja kulkee Suomen itäräjaa alaspäin pitkin Saksan ja Puolan välistä rajaa sulkien sisäänsä läntisen Euroopan mukaan lukien Italian mutta pois sulkien lounaasta Espanjan ja Portugalin. Vanhoista itäblogin maista kerhoon kuuluu entinen Jugoslavian osa Slovenia. Tsekki jäi nipin napin ulkopuolella, mutta todella nipin napin.
Toinen viiidenkympin kerho on arabinmaissa käsittäen Saudi-Arabian, Kuwaitin, Bahrianin, Qatarin ja Yhdistyneet Arabiemiraattikunnat. Ainoa viidenkympinkerholainen BRICSissä on tämän leirin Arabiemiraatit.
Saudi-Arabian eteläpuolella on Arabianmeren rannalla Oman, joka tekee kohtalaista tulosta – bkt/capita 41 724 dollaria. Toisin on sen läntisen rajanaapurin laita. Jemenin bkt/capita on 3 437, jolla perusteella on yksi maailman köyhimpiä maita – minun suppean karttani kolmanneksi köyhin Afganistanin ja Sudanin jälkeen. Ja siinä ne ovat samalla rannalla vierekkäin, nämä Oman ja Jemen.
Jemenin huthit väittävät taistelevansa tukeakseen Hamasia Gazan sodassa, mutta jos karttaa katsoo, niin kartan perusteella he taistelevat Kiinan etujen palvelijoina, sillä tillilleen huthitaistelijoiden hallitsemaa aluetta vastapäätä Punaisenmeren eteläpäässä, sen kapeimmassa kohdassa, on Kiinan ainakin toistaiseksi (tiedossa oleva) ainoa ulkomailla sijaitseva sotilastukikohta Djiboutissa. Minkä minä sille voin, että näin osoittaa ihan tavallinen vanhanaikainen paperinen kartta?
Iran on jättiläiskokoinen valtio, joten sitä ei tarvitse sääliä, mutta se on tällä hetkellä aika kinkkisessä tilanteessa. Ei ole tiedossa, minkä verran Venäjä vielä voi huseerata Lähi-idässä, kun sillä on tunnetut Afrikan-intressinsä, joiden toteuttamiseksi se edelleen sotii – Ukrainan lisäksi – kaiken aikaa. Al-Jazeeran mukaan Venäjällä on vielä Syyriassa ainakin droonitehtaita, joita johtavat venäläiset. Syyrian pääelinkeino on huumetehtailu ja -kauppa niin kuin on sen naapurin Libanoninkin. Viimemainitussa tilanne on ollut tämä vuosikymmeniä ja siihen on totuttu, mutta syyrailaiset huumekauppiaat ovat alkaneet häiritä nyt ainakin Jordaniaa. Iranissa ongelmaksi on koettu pikemminkin Afganistanista suoraan tapahtuva tai afganistanilaisten kanssa oman maan kansalaisten suorittama juumesalakuljetus.
Infograafisen pläjäykseni aloittaessani vuonna 2012 Turkki ja Iran kävivät taloudellisesti ja väestönkasvullisesti tasajalkaa. Nyt Iranin väkimäärä kasvaa Lähi-idän kovinta tahtia, mutta bkt/capita laahaa. Turkista on tullut Iranin "ruotsi". Iranin kansalaiset tietävät, että tilanteen ei tarvitsisi olla tämä. He pystyisivät parempaan. Heidän ei tarvitsisi kuulua Lähi-idän paarialuokkaan, ja he tietävät myös, ettei nykytila edes liity lännen paketteisiin Irania vastaan, vaan yksiseliteisesti kyse vain oman valtion johdosta, jonka mielestä on kivaa, että älykkäät ihmiset eivät saa tehdä mitään isänmaansa hyväksi.
Monista Iranin viime päivien toimenpiteistä huokuu tunnelma, että Iran ei tiedä, missä mennään. Iranissa tunnutaan suorastaan epältävän, että Kiina ja Venäjä, sen BRICS-kumppanit, kusettavat sitä. Varsinkin ulkopuolisesta paperinukkepiirtelijästä kusetun näyttää oikeinkin selvältä, mutta paperinukkepiirtely kieltämättä ei anna aivan parasta mahdollista pätevyyttä tämän asian arviointiin.
Myönnän, että suhtaudun maailman tapahtumiin kuin kaunokirjallisuuteen. Nämä juttuni ovat vähän kuin taideteollisen korkeakoulun kuva-analyysiharjoituksia… Joten nyt saipuaopperan analysointiharjoitus: Yksi saippuopperaimainen toimija on Kiina. Lähi-idän suhteen se ei ole edes yrittänyt väittää olevansa puolueeton – jos väittäisi, sille vastattaisiin, että korjaavat sitten kilunsa ja kalunsa Djiboutista. Mutta Ukrainassa sillä on pokkaa väittää olevansa puolueeton, sillä sen maaomistukset ja maatalousyritykset Ukrainassa eivät ole yhtä silmäänpistäviä kuin Djiboutin sotilastukikohta. Ukraina vaati eilen, että puolalaisten kapinoivien maanviljelijöiden tuhoaman viljalastin tapaus pitäisi tutkia. Niin minustakin. Pitäisi tutkia, miltä tiloilta, kenen omistamilta sellaisilta ja etenkin kenelle maksettavasta viljasta on kyse – minne menevät siitä viljasta saatavat rahat noin tarkasti ottaen. Äsken tuli tieto neuvotteluista, jolla tähdätään Puolan ja Ukrainan välisen rajan väliaikaiseen sulkemiseen.
Tänään tiedonanturoitiin, että Kinasta ollaan taas lähdössä diplomaattiselle sukkulointikierroskelle. Kiinan ulkoministeriön tiedottajan Mao Ningin mukaan tarkoitus on – lainaus The Guardianista – "contrbute Chinese wisdom to promote a politican settlement of Ukraina". Kiinan lähihistoriassa on parikin tapausta kiinalaisen viisuden yhteiskunnallisesta soveltamisesta, nimittäin suuri harppaus ja kulttuurivallankumous, eikä Tiananmenin aukion tapauskaan kovin hyvin sujunut. Voi olla, että Kiina ei itse ole oppinut niistä mitään, mutta muu maaima on, joten jos Kiina alkaa esitellä "viisauttaan", ehdotus kannattaa jättää jo tällä perusteella edes kuuntelematta, sillä idea ei johda muuhun kuin miljoonien nälkäkuolemiin ja saman ihmishenkimäärän vaativiin kansalaisten keskisiin, mielivaltaisiin väkivaltaisuuksiin – tästä on hyvää, poikkeuksellisen perusteellista näyttöä: Kiina tosiaankin on maailman kiistatta surkein ongelmanratkaisija.
Mitä kiinalseen diplomatiaan ylipäätään tulee, se on aika huonossa maineessa. Ihan tuossa viime vuosina Kiina lanseerasi "susidiplomatiaksi" kutsumansa linjan, jonka seurauksena Ruotsissa taisi olla virassa ihmiskunnan diplomatian historian suurin törkimys ja Lontoossa Kiinan lähetystön työntekijät kävivät katutappeluita. Nyt on matkaan lähdössä Li Hui -niminen heppu, ja jäämme seuraamaan, kenen hiuksia hän rupeaa ensimmäsenä repimään – siis konkreettisesti, ei kuvannollisti.
Vielä pari huomiota tästä tilastollisesta dekkarista: Egypti on hirveissä veloissa muutenkin, mutta katastrofia on syventänyt Punaisenmeren laivaliikenteen tukkiminen eteläpäässä, minkä takia Egypti ei saa enää edes tuloja Suezin kanavasta Punaisenmeren pohjoispäässä. Nyt Egypti on käynyt kerjuulla Jenkeissä. Miksei kääntynyt BRICSin puoleen? Egyptihän vast'ikään vuoden alussa liittyi siihen?
Toinen kiintoisa yksityiskohta on se, että Turkin bkt/capita on ollut vuonna 2022 suurempi kuin Venäjän, kun tilanne vielä 10 vuotta aiemmin eli vuonna 2012 oli ollut toisin päin.
Viime päivityksen tienoissa aloitettu paperinukke on valmis, ja kohta on ensimmäinen vaatekertakin. Paperinuken nimi on Kaisa. Sille tulee kolmet eri vaatteet asusteineen ja lisäksi oma auto. Minulla on autoiluneuroosi, mutta Kaisalla ei ole. (28.2.2024)
Kukapa taas olisi uskonut!
Noin klo 12.45: Toissapäivänä eli 22.3. 2024 tapahtui outo juttu. Jo pari viikkoa Yhdysvallat oli julkisesti pitkin maailmaa ilmoittanut, että ainakin sen omien kansalaisten pitää pysyä poissa suurista joukkokokoontumisista Venäjällä, koska on ilmeinen terrori-iskun vaara. Toissapäivänä sitten tapahtui 133 ihmishenkeä vaatinut hyökkäys Moskovan lähelle isoon kauppa- ja kulttuurikeskukseen, jossa oli alkamassa konsertti sen omassa konserttihallissa.
Venäjä tiedotti heti, että paikalle oltiin toimitettu mm. 50 ambulanssia, mutta pisti silmään, että pelastushenkilöstön kamppeisiin pukeutuneet ihmiset vain seisoa töröttivät rivissä kylki kyljessä katseet suunnattuna päin katastrofipaikkaa. Ei minkäänlasta liikehdintää heidän taholtaan kiireestä puhumattakaan. Syntyi vaikutelma, että he olivat valvomassa, että kukaan ei pääsisi onnettomuusalueelta pois. Kuvamateriaalia tuli aika paljon, eikä siinä näkynyt esimerkiksi yhtään ihmistä, jolla olisi ollut sellainen folion näköistä ainetta oleva peitto niin kuin meikäläisillä onnettomuuspaikoilla aina näkee. Kansainväliselle medialle taisi tulla tasan yksi kuva, still kuva, jossa kahdella ihmisellä oli jonkinlaiset rätit harteilla, ja ne näyttivät sellaisilta vanhan ajan sängypeitoilta, jossa on karvaista ruutua niin, että ruudun keskus on "kalju" – minun lapsuudenperheessäni meillä lapsilla oli sellaiset päiväpeitot. Kiinnostavaa oli sekin, että kun näytettiin yleisön kännyköillä kuvaamaa materiaalia konserttiasalista, niissä oli hämmästyttävän kuivaa. Yleensä teattereiden, konserttisalien sun muiden sprinklerit alkavat syytä vettä pienemmistäkin syistä.
Maailman mediat ilmoittivat, että yhteensä kuusi tiedustelupalvelua oli varoittanut Kremliä jonkinlaisesta iskusta.
Putkimiestä ei näkynyt ennen kuin eilen, jolloin hän loihe lausumaan, että kyllä varoitettiin, mutta että nämä varoitukset ovat aina pelkkää kiristystä, jolla pyritään aiheuttamaan epävakautta. Hän oli ilmeisesti joutunut kokonaisen vuorokauden miettimään, miten asetella sanansa. En siis väitä, että putkimies olisi itse vasiten tilanut iskun vaan että minusta vaikuttaa, että hän olisi myös voinut vain kytätä, milloin hyökkäys se tulee ja kehitellä odotellessaan erilaisia malleja, joilla reagoida. En siis suoranaisesti sulje tilaamistakaan pois laskuista. Tokihan nyt on kulunut mukava neljännesvuosisata eli 25 vuotta siitä, kun putkimies uraansa aloitellessaan ja Tsetsenian sodalle oikeutusta hakiessaan räjäytteli joukon asuinkerrostaloja ja väitti, että asialla olivat tsetseenit.
Nyt oli vastikään Israel kokeillut väittää, että heidän tiedustelupalveluillaan, maailman tehokkaimmilla, ei ollut aavistustakaan, että Hamas voisi hyökätä poikkeuksellisella voimalla, ei, vaikka egyptiläiset olivat niin heille sanoneet. Homma kusi ihan heti kintuille – kukaan ei ole uskonut Israelin väitettä, ja juutalainen kansakunta on nyt kokenut ensimmäisen tiedotustappionsa toisen maailmansodan jälkeen. Antisemitismi maailmalla on ennätyslukemissa sitten toisen maailmansodan, ja tällä hetkellä juutalaiset, eivät vain Israelin, ovat maailman vihatuimpia ihmisiä ja samalla viivalla kuin ISIL, länsimaisessa mediassa Isis eli Islamic State. Ja kas, se sitten toisaankin "ilmoittautui" Venäjän toissapäiväisen iskun tekijäksi tilillään eräällä verkkoalaustalla. Tarkkaan ottaen Isis-K, josta on ollut tällä blogilla puhetta sekä toista vuotta sitten poistetuissa vanhoissa jutuissa että parissa nyt vielä täällä olevassa.
Verkkoalustojen ongelma vain on, että kuka tahansa voi tehdä sinne kenen tahansa nimellä tilejä ja mättää sinne mitä haluaa. Mainitulle tilille oli nyt ilmeisesti yön aikana laitettu tieto iskupaikalta Moskovasta kuvatusta videosta – sitä vain ei ole nähnyt kukaan paitsi amerikkalaiset, jotka ilmoittivat, että kyseinen pätkä on aito ja että he eivät näytä sitä, koska se on niin raaka…
Paskavideoiden tekeminen on helppoa siihen mittaan asti, että on sitä liikkuvaa kuvaa ylipäätään, mutta niihin on vaikea saada uskomaan ketään. En todellakaan kuvittele olevani ainoa, joka on kiinnittänyt huomiota Moskovan Crocus-keskuksen tulipalopaikan ympärillä vain rivissä seisoskeleviin, pelastushenkilöstön lailla pukeutuneisiin tyyppeihin ja siihen, että yhtäkään pelastettua ihmistä ei näy ja että haastatellut ovat kaikki niitä, jotka ovat onnistuneet itse pelastatumaan ennen kuin "pelastushenkilökunta" oli ilmaantuntu paikalle. Sikäli kun tuo amerikkalaisten "raaka" video on edes olemassa, siinä luultavasti on samanlaisia outouksia.
ISIL on kyllä olemassa, joskin kai nykyisin tai ainakin useinmiten vain etikettinä, jonka erilaiset äärisunnalaiset taisteluryhmät liimaavat päälleen tunnuksekseen. Ryhmät vieläpä tappelevat keskenään. Siitä ei ole kuin muutama viikko – olisko ollut niitä samoja aikoja, kun Jenkit ensimmäisen kerran kielsivät Venäjällä olevia kansalaisiaan hankkiutumasta paikkoihin, joissa on paljon väkeä – Iran suivaantui Pakistanin puolelta ilmaantuviin ongelmiin. On ollut yleisempää, että Iran on suivaantunut Afganistanin puolelta tuleviin ongelmiin, ja niiden aiheuttajat ovatkin sanoisiko vaikka että yliedustettuja Iranin kuolemaantuomituissa. Kiina huolestui tästä Iranin suivaantumisesta Pakistaniin. Kiina on yrittänyt pysytellä positiivisissa väleissä Afganistanin ja Pakistanin kanssa. Kiina ei mielellään sodi, koska sen armeija on korruptoitunut, vaan se pyriki porkkanateitse vähentämään Afganistanin ja Pakistanin harjoittamaa uiguurien taistelukouluttamista. Iranin, Afganistanin ja Pakistanin välillä nimittän on mahtava koulutusalue. Se on niin vuoristoinen ja vaarallinen, että minkään näiden kolmen maan valvaontaviranomaiset eivät uskalla mennä sinne, joten siellä testosteronidementikot saavat puuhata rauhassa mitä haluavat.
Näiden terroristiryhmien ongelma ymmärrettävästi on raha. Ruokansa he voivat hankkia tuolla Pashtunistanissa tai Khorasanissa vaikkapa terrorisoimalla alueen reunoilla onnettomuudekseen asuvia maalaisia, mutta aseisiin tarvitaan kovaa valuuttaa. Reilu viikko sitten päättyivät Iranin, Kiinan ja Venäjän Omanin lahdella ja Arabianmerellä pitämät viikon mittaiset merisotaharjoitukset. Onhan niitä vuosittain pidetty jo jonkin aikaa, mutta voi olla, että Saudi-Arabian mielestä ne oltaisiin voitu nyt Ukrainan ja Gazan tilanteiden takia jättää väliin. Eihän sitä tiedä, vaikka saudit olisivat ajatelleet, että jos Kiina, Iran ja Venäjä pitävät heidän lähialueillaan merisotaharjoituksia, niin saudit voinevat vastaavasti tukea asellisesti Kiinan, Iranin ja Venäjän tienoilla operoivia terroristiryhmiään? Mistä näitä tietää, mitä nämä ajattelevat…
Saattaa myös olla, että isku tuli putkimiehen mielestä yllätävästä suunnasta, vaikkei ehkä kenekään muun mielestä. Oltin ilmeisesti sovittu Valko-Venäjän kanssa, että sanotaan terroristien paenneen Venäjän ja Valko-Venäjän välistä rajaa kohti, koska olisi liian tyhmää väittää, että ukrainalaiset terroristit pakenisivat suoraan Ukrainan suuntaan. Mutta kun iskun tekijöiksi ilmoittautui äärimuslimiryhmä, Venäjä vaihtoi tiedotusstrategiaa, mutta unohti kertoa siitä Valko-Venäjälle, joten Valko-Venäjältä heti livautettiin maailman tiedotusvälineille, että Venäjä oli pyytänyt apua heidän väliselleen rajalle terroristiryhmän lähestymisen takia.
Tämä perustuu nyt siis oletukseen, että putkimies ei suoranaisesti tilannut iskua vaan odotteli, milloin se tulee, sillä jos kuusi tiedustelupalvelua väittää, että se tulee, niin se tulee. Se vain tuli suunnasta, jota ei oltu otettu lukuun. Nyt on mediassa spekuloitu, että sunneilla on paljon menneiltä vuosikymmeniltä hampaankolossa Venäjää vastaan ja Venäjä ylimielisyydessään on jättänyt sen huomiotta. Voi kuitenkin olla, että hampaankolossa on tuoreempiakin asioita. Venäjä on käyttänyt sunnalaisia ihmisiä, vieläpä miehiä, ihmisammuksina länttä vastaan. Että länttä vastaa, se on periaatteessa ihan hyvä, mutta sunnimiehiä ihmisammuksina eli arvottomampina kuin katuhuoria, se ei välttämättä käy. Ja nyt Venäjä on kaavaillut viisumivapauttakin näiden maiden kanssa.
Lännessä ajatus menee niin, että nuo ihmisammukset ovat ihmisiä, jotka aidosti halauavat pois kotimaistaan ja ovat vain käyttäneet Venäjää kauttakulkumaana, mutta Venäjä onkin sitten käyttänyt heitä ammuksina. Eli lähtökohta on, että nämä ihmiset ovat meidän mielestämme aidosti halunneet pois kotimaistaan. Musliminäkökulmasta juttu menee hiukan toisin. Siellä ihmiset eivät ole samalla tavalla itsenäisinä toimijoina pidettyjä kuin meillä eivätkä siis vastuullisia omista teoistaan. Jos sunnimuslimi lähtee omasta maastaan, se johtuu siitä, että jokin ulkoinen paha taho on saanut hänet pauloihinsa ja näin hän alkaa toimia vastoin Jumalan tahtoa. Yhteiskunta ja sen toimijat (kuten omasta mielestään nämä ääri-islamilaiset terroristijärjestöt) katsovat, että on yhteiskunnan asia varjella yksilöitä joutumasta tällaisiin kiusauksiin. Tällä logiikalla jyrkissä islamilaisissa maissa kuten Iranissa ja Saudi-Arabiassa on moraalipoliisit. Ei voida vaatia, että ihmiset yksin kontroloisivat jotain niin voimakasta impulssia kuin seksuaalisuus vaan he tarvitsevat siihen yhteiskunnan eli moraalipoliisin apua. Voisin hyvin kuvitella, että Isis-K:ssa katsotaan, että Venäjä sallii muslimimiesten matkustaa kauttaan lännen rajamaille, missä Venäjä sitten käyttää näitä muslimimiehiä ihmisammuksia. Pointti ei ole siinä, haluavatko nämä muslimimiehet sinne vai eivät vaan se, että joku taho niin kuin nyt Venäjä tekee mahdolliseksi heidän toteuttaa tällaisen Jumalan tahdon vastaisen asian. En missään tapauksessa väitä, että tietäisin näin olevan enkä ole itsekään varma, ajattelevatko islamistit nyt tässä tapauksessa näin, mutta heidän logiikkansa mahdollistaisi tällaisen.
Mutta kuten jo Ukrainan sodan ensimmäisenä päivänä totesin, mielestäni Venäjä potee Nastasja Filippovna -syndroomaa. Nastasja Filippovana on Dostojevskin romaanin Idiootti päähenkilö, jossa kamppalilee kaksi elämänstrategiaa. Lapsekas, aikuiselle ihmiselle mahdoton vastuuttomuuden malli on ruhtinas Myskin, ja raaka, hyötynäkökulmainen ja edellisen, lapsellisen paratiisin, poissulkeva malli on Rogozin. Muita vaihtoehtoja kuten itsenäistä, tilannekohtaista päätöksentekoa, päähenkilö ei tunne vaan hän uskoo, että valittavissa on vain nämä ääripäät absoluuttisissa muodoissaan. Venäjän Totski on Ukraina. Nastasja Filippovna on tullut kieltämättä aikanaan Totskin hyväksikäyttämäksi, mutta Nastasjalla olisi nyt vaihtoehtona myös itsenäistyminen. Venäjä-Nastasja on ollut kulttuurisesti täysin riippuvainen Ukrainasta, mutta nyt Totski-Ukraina haluaakin mennä naimisiin jonkun kunniallisen tahon kanssa.
Meillä on kansanperinteessämme vastaavaa psykologista jännitettä käsittelevä kertomus Kullervosta.
Kullervot ja Nastasja Filippovnat tuhoutuvat kertomuksissa. Venäläiset arvostavat klassikkoromaaneitaan, ja minua hämmästyttää, etteivät he vaikuta näkevän valtiovallassaan Nastasja Filippovnaa. Venäjä-tutkijat puolestaan ovat lukeneet Dostojevskinsa ja julistavat, että tämä nyt käsillä oleva terrori-iskukriisi on merkki Venäjän heikkoudesta. Nähtäväksi jää. Odotan suorastaan innolla sitä, mitä Kiina tuumaa tästä käänteestä.
PS. klo 18.55. Kiinalta tuli viralliselle englanninkieliselle propagandasivustolle kuitti: Kuulemma yhdellä pidätetyistä olisi Global Timesin mukaan ollut Ukrainan passi. Neljä siis on pidätetty, ja motiivi on Global Timesin mukaan ollut raha, minkä he korostavat olevan epätavanomaista islamistisille ryhmille, jotka sitä paitsi tappavat itsensä iskuissaan päästäkseen marttyyreiksi. Kiinan mukaan tämä todistaa, että iskun takana ovat Ukraina ja Yhdysvallat, kun tämä sama asia minun mielestäni päinvastoin todistaa, että isku on putkimiehen tilaama semminkin kun hän on tilannut tällaisia iskuja aiemminkin.
Maailma on tosiaankin jakautunut kahteen leiriin, joiden käsitykset ja logiikka rupeavat ankarasti eroamaan luultavasti kohta ihan fysiikan lakien suhteen.
Kiinan on kuitenkin pakko olla jo omasta puolestaan eikä vain Venäjää puolustaakseen sitä mieltä kuin on. Isis-K:han kouluttaa porukkaansa vähän niin kuin heidän tontillaan eli maissa, joita Kiina tukee, nimittäin Pakistanissa ja Afganistanissa.
Sen verran älyllistä rehellisyyttä Global Timesin artikkelissa kuitenkin oli, että siinä myönnettiin sunni-islamistien iskujen lisääntyneen Venäjällä ja ja Iranissa samalla kun ne ovat vähentyneet lännessä. Se kuitenkin selvästi kiistettiin, että asialla Crocuksessa olisivat olleet sunni-islamistit. (24.3.2024)
Tadžikistanista
Aamutuimaan:Monesti tällä blogilla mainitussa infograafisesta esityksestäni Euroopasta, Lähi-idästä ja osasta Aasiaa (jokusella Afrikan maalla höystettynä) käy ilmi, että Tadžikistan on tämän (kieltämättä valikoidun) esityksen kolmanneksi köyhin maa – köyhempiä ovat Afganistan ja Sudan.
Eilen Ylellä kerrottiin, että Khorasan ei olekaan vain se entinen Iranin maakunta Afganistanin ja Pakistanin vastaisella rajalla Pashustanin jatkona länteen päin, vaan Khorasan on myös muinainen iso valtakunta, jota ISIL-K:n arvellaan tavoittelevan jonkinlaisena uudelleen syntyvänä paratiisina.
Tadžikistanin iskeytyminen tietoisuuksiin johtuu nyt siis siitä, että Moskovan laitamien Crocus-keskuksen iskun syyllisinä on otettu kiinni neljä henkilöä, joista kolmen on kerrottu olevan Tadžikistanista. Alkuun väitettiin, että yhdellä olisi ollut Ukrainan passi, mutta tämän neljännen miehen kansallisuudesta ei ole sen koommin ollut puhetta, mistä on juolahtanut mieleeni, että tämä on mahdollisesti kiinalainen. En keksi muita syitä kansallisuuden salaamiseen, paitsi tietysti sen, että tyyppi olisi kantavenäläinen. Näiden oletetaan edustavan ISIL-K:ta. Itseäni epäilyttää, että ovatkohan oikeat syylliset, koska heidät saatiin hämmätyttävän nopeasti kiinni – kun ottaa huomioon, että oli perjantai-ilta vilkkaalla alueella ja asialla olivat yleensä hitaasti toimeen tarttuvat venäläiset viranomaiset, jotka korvaavat mielellään hitautensa sitäkin hurjemmalla väkivallalla vähän kuin ärsyyntyneenä siitä, että taas pitää tehdä jotain.
Tadžikistan on mahdotonta seutua. Toki siellä 1980-luvun lopulla pistäytyessäni oli talvi – se kylläkin oli jo lopuillaan, ja oli kova vuoriston lopputalven valo – mutta silti uskallan väittää, että seutu on hirmuisen karua, oli vuodenaika tai vuosikymmen mikä tahansa. Elinkeinomahdollisuudet ovat takuuvarmasti vähäiset, ja niinpä sieltä on nykyisin lähdetty joukolla Venäjälle vierastyöläisiksi. Ihmiset olivat 80-luvulla yrmeitä eivätkä selvästi pitäneet ulkomalaisista, eivät edes venäläisistä, ja tällä kannalla olivat myös lapset, vaikka lapset yleensä ovat positiivisen uteliaita ympäri maailman.
Oheisen kuvan pojat heittelivät meitä ensin kivillä, mutta osoittivat sitten haluavansa ruveta kanssamme käsirysyyn.
Myöhemmin vähän ennen iltaseitsemää:
Tutkintavankeuteen suljettuja terroristeja on Moskovassa nyt kahdeksan, ja näistä neljä on todettu tadžikistanilaisiksi ja yksi kirgiisiksi. Lopuista kolmesta ei olla sanottu muuta kuin että nämä ovat saman perheen jäseniä ja yhdellä on Venäjän passi.
Kiinakin on viimeisen viikon sisällä saanut osansa iskuista, nimittäin Pakistanissa kolmesti. Tämänpäiväisessä kuoli viisi kiinalaista insinööriä ja heidän kuljettajansa näiden ollessa matkalla patotyömaalle, joka on Kiinan hanke. Muut kaksi tapahtuivat aiemmin ja kohdistuivat Pakistanin laivastotukikohtaan ja strategiseen satamaan, joihin Kiinan on sijoittanut miljardeja. Islamistit ovat yleensä operoineet tuolla luoteessa, missä tapahtui tämänpäiväinen isku ja mistä he pyrkivät häätämään kiinalaiset pois riistämästä Pakistanin mineraaleja. Mutta Pakistanin valtiovalta puolestaan on kiinalaishankkeiden suhteen tarkalleen päinvastaisella kannalla...
Jotain isompaa näyttäää nyt tapahtuvan tuolla seudulla ulottuen Pakistanista pohjoiseen päin Afganistaniin ja näköjään vielä Tadžikistaniin ja Kirgiisiaankin, ja länteen päin Iranin puolelle. (26.3.2024)
