Raakaa juutalaista sarjakuvaa
14.10.2024
blogi/etusivu >>

Kun teimme "ulkomaanmatkamme" Heinolaan, pysähdyimme menomatkasta muutamaksi tunniksi Mikkeliin. Muistissa oli kesällä avattu uusi Mannerheim–osa, jota emme olleet vielä nähneet.

Museokauppaa kierrellessäni huomasin uudennäköisen laitoksen Art Spiegelmanin Mausista. Maus oli pitkään ollut lukulistallani, mutta oli päässyt unohtumaan. Olisin ostanut sen nyt, ellei repun paino olisi huolestuttanut minua – siinä vaiheessa matkaa vielä…

Onnistuin nyt saamaan siitä kirjastosta vanhan ensimmäisen osan suomennoksen vuodelta 1990.

Kyseessä on omaelämäkerrallinen sarjakuvakirja, joka kertoo Spiegelmanin puolalaisten juutalaisvainoja paenneiden vanhempien tarinaa, painopiste isässä.

Tähän ensimmäiseen osaan on liitetty vanhempi, aikanaan itsenäisenä julkaistu sarjakuva Vankina helvetin planeetalla. Se kertoo Art Spiegelmanin nuoruuden mielisairaalareissusta ja siitä, miten pian hänen sieltä päästyään hänen äitinsä tekee itsemurhan. Tässäkin painopiste onnistuu olemaan isässä sen lisäksi, että kaikki syyttelevät toisiaan paitsi Artie vain itseään. Aasinsilta laajempaan kertomukseen on se, että Artien isä löytää uuden vaimonsa kätköistä tämän sarjakuvan – kun etsi tai väitti etsineensä Artien äitivainaan papereita. Artie, jonka olisi jo pitänyt oppia isänsä luonne läpikotaisin, hämmästyy, kun isä ei suutukaan sarjakuvasta vaan pitää sitä päinvastoin kiinnostavaan – kertoohan se hänestä itsestään.

Varsinaisen kertomuksen aihe on tässä ensimmäisessa Mausin osassa siis pakomatka pitkin Puolaa ennen kuin Artien isä ja äiti päätyvät keskitysleirille. Keskitysleirikokemuksista on kaiketikin kyse sitten toisessa osassa. Molemmat osat ovat ilmestyneet tuonnempana yksissäkin kansissa, ja sellainen olisi ollut Muistissa kaupan. Mutta yhta kaikki, pakomatka kerrotaan siten, että aikuinen, toipunut Artie haastattelee isäänsä. Samalla kuvaillaan vähän isän ja tämän toisen vaimon arkea. Isä yrittää kyllä tässäkin vaiheessa simputtaa jo aikuista poikaansa, mutta tämä älyää jo olla juoksematta ansaan.


Miten tällainen persoonallisuustyyppi kuin Artien isä on syntynyt? Vaihtoehtoja on varmaan monia, eivätkä kaikki saman kokeneet ole muuttuneet banaaleiksi hirviöiksi. Tämä Spiegelmanin sarjakuva kuitenkin antaa vähän avaimia ymmärtämiseen – kokemukset saksalaisten vainon kohteena tekivät joistain narsismiin asti itsekeskeisiä ja täysin sokeita oman uuden "elämänstrategiansa" vaikutuksille niihin, jotka onnettomuudekseen joutuivat tällaisten strategistien läheisiksi. Artien hahmo toteaa yhdessä ruudussa isästä, että "Eräällä tavalla tämä on kuin rasistinen pilakuva saidasta vanhasta juutalaisesta".

Ja viimeisellä sivulla Art syyttää isäänsä äidin murhaamisesta.