AI ja puukkojunkkarit |
| 03.02.2025 |
Olen tässä mietiskellyt tekoälyhypetystä ja yrittänyt ymmärtää, mikä siinä on niin hypetettävää. Nääs kun minun käsitykseni mukaan siinä ei ole periaatteessa kyse muusta kuin pitkälle viedystä hypertekstistä, ja sehän oli käytössä jo 1990-luvulla. Muistan tämän hypertekstihypetyksen, kun hyvin monta vuosikymmentä sitten istuskelin työnantajan määräämillä verkkovistinnän kurseilla.
Tekoälyhypetys perustunee sille, että on katsottu tapahtuneen jonkinlainen laadullinen hyppäys, kun on laadittu järjestelmä, joka pysyy käsittelemään suurempaa määrää tietoja ja hakemaan sen tietoyksiköiden välille korrelaatioita. Edelleenkään tekoälyllä ei ole käytettävissään muuta viisautta kuin tietoyksiköt, jotka sinne on asiakseen syöttämällä syötetty (eräs ystäväni esimerkiksi opettaa tekoälylle eturauhassyöpää tällä tavalla) tai tietokannat, joihin se on suoraan kytketty (mistä on ollut se Hararin viimeisimmässä kirjassaan kuvaama seuruas, että israelilaiset pankit eivät myönnä lainaa henkilöille, jotka päästävät puhelimensa akun alle 25%:iin, sillä tekoäly on havainnut korrelaation puhelimen akun alhaiseen tilaan päästämisen ja maksuhäiriöiden välillä – jostain syystä tätä korrelaation havaitsemista kutsutaan tekoälyn yhteydessä oma-aloitteiseksi päättelyksi, jollaisena minä en sitä kyllä pidä).
Ammoisina aikoina näitä odottamattomia korrelaatioita, jotka saattoivat johtaa myös odottamattomien syy–seuraus -suhteiden huomaamiseen, tehtiin informaatiografiikalla. Parikymmentä vuotta sitten infografiikasta tuli lyhytaikainen muoti. Se jäi lyhytaikaiseksi, koska informaatiografiikka ymmärrettiin väärin eli vain yksiylotteisen datan visalisoimisena eli teknologian kehityksen mahdollistamina siistimmännäköisempinä diagrammeina. Alun alkujaan informaatiografikassa on ollut kyse moniulotteisesta tiedon "ristiintaulukoimisesta", ja on määrittelykysymys, ovatko ja minkä verran datavisualisointi ja informaatiografiikka sukua toisilleen. Tämän problematiikan minäkin kyllä myönän nyt jääneen historiaan.
Ihan vastikään syntyi haloo, kun kiinalaiset huomasivat, että eihän tässä, persketti sentään, ole kyse kuin kehittyneestä hypertekstistä, mistä oli seurauksena, että ei tarvitakaan niin hienoja siruja kuin lännessä on luultu. Kiinalaisten DeepSeek toimii myös sikäli kiinalaisella periaateella, ettei se edes uskottele, että järjestelmään on syötetty kaikkea mahdollista dataa. Eli on käynyt ilmi, että tekoäly ei ole yhtään sen kummenpi kuin mikään muukaan tiedonsaatavuuden rajoittamisen tai edistämisen järjestelmä. Eräs suomalainen matematiikanopettaja keksi kokeilla, miten eri firmojen tekoält selvisivät ylioppilaskirjoituksen pitkän matematiikan kokeesta, ja parhaaksi matikassa ososittautui DeepSeek – mikä on ymmärrettävää, sillä tietotekniikka on parhaimmillaan asioisssa, joihin ihminen ei liity mitenkään vaan pelkkä logiikka riittää. Sitä vastoin on tuotu ilmi, että DeepSeek ei osa vastata kysymykseen, suorittaako Kiinan hallitus sensuuria – tai edes DeepSeek itse... Tekoälyn käsite sinällään ei sisällä, että sen käyttämän dataan pitää kuulua tietoa Tiananmenin tapahtumsita sen enmpää kuin välineitä lapsipornon valmistamiseen.
Tekoäly on siis osoittautumassa mediaksi siinä kuin mikä tahansa muukin media.
Ihmisiin ja heidän käyttäytymiseensä liityvien onglemien praktiseen ratkaisemiseen siitä ei ole apua. Se ei pysty edes rajottamaan fentanyylin leviämistä Yhdysvalloissa, se ei estä perheväkivaltaa eikä se pysty lopettamaan sotimista.
Mikä tahansa media on myös itsenään eli omana kokonaisuutenaan loppupelissä representaatio. Ja minkä tahansa representaation saa hajalle, kun vain rikkoo sen sääntöjä. Fentalyylin käyttäjät siis rikkovat tekoälyn sääntöjä, ja siksi he ovat tekoälyn ulottumattomissa. Tekoäly ei kertakaikkiaan voi heille mitään, ei sen enempää kuin häiriköiville teineille tai vaimonsa hakkaajille. Juuri tästä syystä meillä on lisääntynyttä häiriökäyttäytymistä. Eli taas kerran on syytä kaivaa nahtaliinista Elina Haavio-Mannilan sosiologian klassikko puukkojunkkareista.
Lisäksi saattaa olla syytä puhaltaa pölyt myös Kaarlo Nordenstrengin tajunnatäyttövallan käsitteen ympäriltä. Ihmiset nimittäin yleensä keksivät lopulta keinoja vastustaa ylivoimaista tajunnantäyttövallan käyttäjää, jollaiseksi tekoälyä nyt ollaan propagoimassa.
Viimeksi muokattu: 03.02.2025 12:20:29
Kommentit
Lisää kommentti
