Hagendorn, Ann. Nukkuva agentti – Atomivakooja, jota ei koskaan saatu kiinni. Makulointikelpoinen laitos 2022. Kirjassa vaikuttaa aluksi siltä kuin siinä oltaisiin vain sinkoiltu ilmoille summittaisia väitteitä ilman minkäänlaisia lähdetietoja. Kun on jo heittämässä opuksen käsistään epäammattimaisena höpinänä, paljastuu, että lopussa on numeroilla varustettu luettelo viitteistä – niitä numeroita ei vain ole leipäteksissä...

Ann Hagendornin kirja Nukkuva agentti kertoo Yhdysvaltojen Manhattan-projektina tunnetussa atomipommihankkeessa työskennelleestä vakoojasta, George Kovalista. Tämä oli Yhdysvalloissa Venäjältä emigroituneille kommunistivanhemmille syntynyt, Jenkeissä armeijat käynyt ja yliopistossa kemiaa opiskellut, jolle Putin antoi postuumisti Venäjän federaation sankarin arvonimen vuonna 2007 ansioista poloniumin tuotannon ja jalostamisen selostamisesta Neuvostoliitolle 1940-luvulla.

Mutta kuten aika usein, niin tässäkin teoksessa minun huomiotani kiinnittivät varsinaista asiaa enemmän ihan muut seikat.

Vastikään näin kassamagneettina mainostetun elokuvan Oppenheimer. Siinä todettiin ydinfysiikan olleen toisen maailmansodan alla ja aikana hyvin vahvasti juutalaisten hallitsema tieteenala. Myös George Koval oli juutalainen, tosin kemisti. Minua alkoi hirmuisesti kiinnostaa, minkä verran juutalaisuutta uskontona näissä älykköperheissä mahdettiin harjoittaa?

Kaiken kaikkiaan Yhdysvaltojen antisemitismistä on puhuttu aika vähän. Israelissa ollaan mielellään syyttämässä antisemitismistä, kunhan se tapahtuu Euroopassa, mutta Yhdysvalloissa ilmenevästä ei juuri hiiskuta. Kovalin vanhemmat päättivät paeta tätä Amerikan antisemitismiä – takaisin sinne, mistä olivat aiemmin lähteneet samasta syystä.

Tähän heitä kannusti järjestö nimeltä Idishe Kolonizatsye Organizatsye in Russland, IKOR. Se  valisti vuodesta 1924 lähtien amerikkalaisia siitä, miten Neuvostoliitto oli perustamassa juutalaisille omaa autonomista aluetta lähelle Kiinan rajaa. Tätä juutalaisparatiisia kutsuttiin alueen pääkaupungin mukaan Birobidižaksi. Yhdistyksellä saatoi olla useampiakin motiiveja, mutta yksi oli se, että sen avulla kerättiin Amerikan juutalaisilta varoja amerikkalaisten koneiden ja työkalujen lähettämiseen Neuvostoliittoon. Eräs yhdistyksen aluejohtaja oli Sioux Cityn osastoa vetänyt Abram Koval, George Kovalin isä. Täkynä käytettiin Neuvostoliiton taistelua fasismia vastaan.

Niinpä George Kovalin perhe, vanhemmat ja kolme poikaa, läksivät  Birobidižaan 1932. Kovalit olivat sitä mieltä, että sosialismi oli ainoa tapa lopettaa juutalaisten sorto. Perillä ei kuitenkaan odottanut luvattu paratiisi. Birobidižassa oli vallalla "Teoria, jonka mukaan "työ on etusijalla, eikä sillä ole merkitystä, saako ruokaa tai vaatteita" […]". Niinpä monet paluumuuttajat palasivat takaisin niihin kapitalistisiin maihin, joihin olivat jo kerran paennet.

 

Mutta eivät Kovalit. Gerge jatkoi kemian opintojaan Mendelejevin yliopistossa ja kirjoitti 1935 Moskovasta IKOR:in virallisessa lehdessä julkaistussa avoimessa kirjeessään: "Haluan kovasti saada teidät ymmärtämään, miten ihana maa tämä on: miten mahtavaa rotua ovatkaan 'BOLŠEVIKIT' ".

Stalin olí tuohon kirjeeseen mennessä jo aloittanut puhdistuksensa ja vuoteen 1939 tultaessa lähes puolet Neuvostoliiton sotilastiedustelun henkilöstötä oli tapettu suoraan tai toimitettu Siperiaan. Mukana oli niitäkin, jotka olivat toimineet aikoinaan Amerikassa. Kun nyt sitten uusia tällaisia tarvittiin, otettiin yhteyttä sujuvaa amerikanenglantia puhuvaan kemianopiskelijanuorukaiseen. Samana vuonna häntä alettiin kouluttaa vakoojaksi ja 1940 oli edessä lähtö Yhdysvaltoihin ns. liikematkalle, joka tuli kestämään 8 vuotta.

Hämmästyttävää on, miten vähän amerikkalaiset olivat huolissaan atomisalaisuuksiensa mahdollisesta vuotamisesta. Tietoja julkaistiin avoimesti ympäri maailmaa leviävissä amerikkalaisissa tieteellisissä julkaisuissa. Sama päti britteihin. Jo 1941 Fuchs lähetti Neuvostoliittoon tarkkoja tietoja brittien atomitutkimuksista.

Kommunisminvastaisuus Yhdysvalloissa kiihtyi sadan loputtua. Vastapuolella tilanne oli vastaavanlainen, eli amerikanvastaisuus lisääntyi Neuvostoliitossa, joskin vielä enemmän kasvoi Venäjällä vanhastaan tuttu antisemitismi. Vuonna 1948 Stalin päätti lopettaa Birobidižan erityisaseman jiddišin- ja hepreankielisine kulttuureineen, juutalaisine kustantamoineen, kirjastoineen, teattereineen, kouluineen…Synagoogasta tässä luettelossa ei kuitenkaan mainita mitään, joten juutalainen kulttuuri lienee ollut suvaittua parhaimmillaankin vain niin pitkään kun ei ollut uskonnollista. Erityistä vainoa Birobidižassa kohdistettiin erilaisiin koulutettuihin asiantuntijoihin.

Koval älysi paeta Yhdysvalloista nipin napin ajoissa vuonna 1948. Hän palasi Neuvostoliittoon. Hän ei koskaan paljastunut, ja Neuvostoliitossa häntä vältettiin paljastamasta aina siihen mittaan, että hän ei saanut veteraanieläkettä, sillä sikäläisissä papereissa hän oli sotamies. Hän joutui yliopistosta valmistuttuaan anelemaan työpaikkaa ja vetoamaan tahoon, joka tiesi hänen julkisuudelta visusti salatuista vakoilusavutuksistaan.

 

Huomiota hän kiinnitti varsinkin sitten, kun hän Neuvostoliton hajoamista seuranneella katastrofaalisella 1990-luvulla yritti rahan arvon romahtamisen tähden käytännössä mitätöityneen eläkkeensä jatkoksi saada veteraanitukea Yhdysvalloista – siellähän hän oli armeijan palveluksessa toiminut. Sitä varten hän joutui käymään Yhdysvaltain lähetystössä, ja hänen visiittejään sinne alettiin seurata. Tuki evättiin aika ymmärrettävästi.

 

90-vuotissyntymäpäivillään Koval sitten itse paljasti vakoilijanimensä.

 

Koval eli siis pitkän elämän 1913–2006. Uskoiko hän järjestelmään hamaan loppuunsa asti? Ainakin hän ehti nähdä Neuvostoliiton romahtamisen ja rosvokapitalistisen Venäjän syntymisen... Tästä tämä kirja ei valitettavasti kerro. (5.8.2023)