Monet kyselevät, että näinkö Tiibetin matkallani Mount Everestin, ja vastaus on, että no en. Sitä paitsi se sijaitsee Nepalin puolella. Tätä serpentiinitietä pitkin toisin pääsisi Nepaliin…Mount Everesti kävijäin perusleiri sijaitsee kylläkin Tibetissä.
Lhasa on eri arvioiden mukaan vähän eri korkeudessa, joten sanottakoon tässä varovasti, että se on hiukan vaille 4 000 metrissä. Potalan palatsin sanotaan sijaitsevan 3 900 m korkeudessa. Mutta kun niillä main oltiin, pitihän sitä vähän ylemmäs päästä, kunhan enimmät vuoristotaudin oireet oltiin selvitetty.
Ensimmäistä lumihuippuista vuorta odotettiin innolla nähtäväksi, ja tässä se on.
Toinen, mitä odotettiin, olivat jakit. Ensimmäinen jakkeihin liittyvä havainto oli tämä jakin paska.
Koska vuorilla ei kasva juuri mitään eikä varsinkaan mitään lämmitys- tai ruoanvalmistustarkoituksessa poltettavaa, polttoaineena käytetään tätä kelpo ainetta. Sitä on kasattuna kylissä aitojen päälle yms. kuivumaan.
Edellä olevan jakinpaskaläjä on suurin piirtein 4 300m korkeudesta, ja ensimmäisen jakkeihin liittyvän havaintoni kunniaksi otin lähettyviltä muistoksi pienen liuskaisen kivenpalan. Vuorilla on vähän väliä tällaisia kivikasoja, joihin vaeltajat sun muut matkalaiset pistävät itse kukin oman osansa hyvän onnen ja menestyksen toivossa.
Siunauksen toivossa on ripusteltu pitkin Himalajaa myös rukouslippuja, jotka muodostavat välillä melkoisia ryteikköjä. Usein rukouslippuryteikön lähettyvillä on myös suitsukkeenpolttouuni, kuten tässä kuvassa.
Tiibetiläinen suitsuke ei ole sellaisia intialaismallisia tiiviitä tikkuja, vaan suitsukkeena käytetään vuorilta kerättäviä kasveja. En ole vähimmässäkään määrin varma, käytetäänkö juuri kuvan kasveja tähän tarkoitukseen, mutta näimme vuorilla hyvinkin vaarallisen näköisissä paikoissa nuoria miehiä kiipeilemässä kasveja keräten. Kasvillisuutta nimittäin on vuorilla aika harvakseen, joten kuvasin sen, mikä kohtuudella kuvattavaissa oli.
Kasvit viedään sitten myytäväksi vaikkapa Lhasaan, missä niitä näkee kaupattavan isoissa koreissa. Mekin luulimme ensin Lhasassa ollessamme, että nämä korien kasvit olisivat jotain paikallista maustetta, mutta kauppiaat oikaisivat käsityksemme.
Aina rukouslippuviidakko ei ole millään erityisen pyhällä paikalla. Tämä rukouslippusuma on Simlaksi kutsutussa paikassa, ja paikallisen informantin mukaan se on syntynyt tähän siksi, että siitä on hyvä näköala turkoosivetiselle patoaltaalle; koska ihmisillä on ollut tapana pysähtyä siihen ihailemaan näkymää, siihen on pesiytynyt kauppiaita, etenkin rukouslippu- ja rihkamakauppiaita, ja niin on saanut alkunsa tämä rukouslippujen suma.
Näillä main, mistä Aasian vedet melkein puoliksi tulevat, on paljonkin vesivoimalaitoksia. Vuonna 2009 aloitettiin Tiibetissä ensimmäinen hanke Brahmaputran valjastamiseksi. Tämä ei ole ollut huolestuttamatta Intiaa, joka siis sijaitsee alavirtaan. Systeemin pitäisi olla valmis 2015. Saavat olla tarkkana Intiassa, ettei sieltä valu huumeita Kiinaan. Tai Intiasta loppuu vesi.
Patoaltaan lisäksi näimme myös luonnonjärven nimeltä Yamdrok Yumtso (käytössä on useita kirjoitusasuja, mutta tämä on se, jonka paikallinen kirjoitti muistikirjaani) noin 4 500m korkeudessa. Senkin vesi oli häikäisevän turkoosia kaukaa katsottuna, mutta kun meni rantaan, se oli kyllä ihan normaalia kirkasta vettä. Tiibetiläisen mytologian mukaan kyseessä on järveksi muuttunut jumalatar, ja järvi on yksi kolmesta Tiibetin pyhästä järvestä.
Vuorilla noin ylipäätään uskotaan elelevän henkiä. Paikallisen väestön mukaan jäätiköiden hupeneminen ei johdu ilmaston lämpenemisestä vaan kiinalasten harjoittamasta kaivsotoiminnasta, josta vuorten jumalat ovat suuttuneet. Kuvassa Kharola-jäätikkö, jonka tienoille on syntynyt turistirysä siksi, että tässä nyt sattuu olemaan kohtalaisen helppopääsyisessä paikassa nähtävissä valuva, alta geelimäiseksi muuttunut jäätikkö. Ja jälleen rukouslippuja ynnä suitsukekasvienpolttouuni.
Himalajan järvien turkoosi väri johtunee jostain levästä. Vuorilta tullessaan vesi on kylläkin ruskeaa hiekka- ja savimössöä, mikä näkynee tässä huononpuoleiessa kuvassa, jossa vuoripuro laskee järveen.
Turismiin liittyvät elinkeinot kukoistavati korkeallakin Himalajalla. Siellä täällä on paikkoja, jossa on tällaisia mannekiinijakkeja ja -lampaita/karitsoita/kilejä, joiden kanssa turistit voivat maksua vastaan kuvauttaa itseään. Ja tietenkin on rihkamanmyyjiä. Osa rihkamnnäköisestä tavarasta on hyvääkin, kuten kivi-intarsiakorut, mutta harvapa länsituristi tunnistaa ehtaa kivi-intarsiaa jostain muusta kuvioiltaan vähän samannäköisestä.
Suhtautumiseni näihin yrittäjiin oli/on kaksijakoinen. Toki on parempi, että yrittävät askaroida jotain rahan eteen sen sijaan että suorastaan kerjäisivät, mutta toisaalta nämä ihmiset kyllä halventavat omaa kulttuuriaan. Jotenkin minua häiritsivät feikit kivi-intarsiat. Kivi-intarsian tekeminen kun kuitenkin on jalo toiminnanlaji. Nyt paikalliset ihmiset ovat oppineet, että on se ja sama, saman rahanhan siitä saa, oli esine oikea, kauniisti taidolla tehty kivi-intarsia tai vain jotain etäisesti siltä vaikuttavaa. Hmmm…Vaikea juttu….
Korkeimmillaan kävimme 5 045m korkeudessa. Siellä täällä pitkin Himalajaa on oheisessa kuvassa näkyvän kaltaisia merkkejä, joissa on paikan nimi ja sijaintikorkeus. Teksti ei tästä pikkuisesta kuvastani välttämättä näy, joten kerron, että merkin oikeassa laidassa pystytekstissä lukee, että tässä ollaan 5039 m korkeudessa. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän viluttaa, vaikka minulla oli kyllä ihan reilusti päällä. Mutta pitäää muistaa, että Lhasasta lähdettäessä oli ollut shortsien, spagettiolkaintoppien ja sandaaleitten keli.
Vuorilla oli muitakin kiintoisia liikennemerkkejä. Kaikenlaiset merkit kiinnostavat minua. Ammattitauti… (syyskuu 2012)
H:n kommentti:
Luin juuri Muuttuva Tiibet-kirjasta että oikeat silmäkuvioiset korut (dzi/gzi) olisivat akaattia, jossa mineraalin eriväriset kerrostumat muodostavat viiva- ja silmäkuvioita. Eipä tainnut olla noilla markkinoilla tarjolla.
