Miten sitä ihmiset sitten asuvat ja elävät Himalajalla?
No, talot joudutaan tekemään pääosin kivestä tai tiilestä. Oheisessa kuvassa on kylänraittia Gyangtse-nimisestä pikkukaupungista.
Jos joku on näkevinään edellisessä kuvassa, kaupungin keskustan kadulla, vähän kauempana pikkuisen lehmän, niin tässäpä kaupunkilaislehmiä lähempää. On lyhyt matka lypsylle.
Lehmien lieka on myös lyhyt, sillä ihan parin metrin päässä tästä paikasta oli rouvilla meneillään loimenluonti. Tässä eräs nainen parasta aikaa juostakipittää toiseen päähän lanka matkassaan.
Loimenluonti ei ole yksinäistä vaan pikemminkin yhteisöllistä puuhaa.
Loimi luultavasti käytetään kankaan kutomiseksi tällaista esiliinaa varten, johon siis on yhdistetty kolme kapeaa kangasta.
Aika usein näkee, että varsinkin naisilla on suunsa eddessä jonkinlainen suojus. Johtuisiko siitä, että näillä main voi pöly lentää.
Gyangtse on suorastaan pieni kaupunki, mutta pitkin vuoristoa on pieniä kyliä kaikkialla, missä vain on vähänkin tasaisempaa rakentaa.
Osa tiibetiläisistä elää paimentolaisina, jolloin jakkien ja lampaiden perässä joudutaan joskus asumaan teltoissa.
Näimme myös tällaisia komeampia telttoja, tosin alempana, ja pihassa onkin sitten maasturi.
Pääsimme käväisemään eräässä kodissa. Sitä emännöi kuvan 55-vuotias leskirouva, jolla oli huollettavanaan lapsivuoteseen kuolleen tyttärensä 5-vuotaat kaksostytöt. Lapsien isä oli miehille tyypilliseen tapaan häipynyt kuvioista. Lapsia ja lasten vaatteita ei Tiibetissä alituiseen putsailla. Lapset tulevat siitä vain allergisiksi.
Seuraava kuva on juuri tämän perheen kotoa, siis sisäänkäynti. Tiibetissä koristellaan kaikki mahdollist paikat, ja tässäkin koristeet ovat puuta, mistä on pulaa.
Kuvan vadissa on villipersikoita. Niitä kuivataan talveksi seinälle ripustettavaina ikään kuin helminauhoina.
Perheellä oli kaksi lehmää, vihainen koira ja makuhuoneessa telkkari, joista viimeksi mainittu näkyy viereisestä kuvasta.
Televisio ei ole aina viihdyke vuoriallakaan. Tässä tiibetiläinen baaritiski.
Samaisen ravintolan nurkassa oli jotain valkoisilla siunaushuiveilla siunattua - jotain…
Mutta tässä on kyseisen ravintolan tarjoamaa ruokaa. Oli, muutten, poikkeuksellisen hyvää. Kuvan nurkasta voi havaita pienen palan leipää. Kiinassa ei ylipäätään leipää syödä, ja Tiibetissäkin sen usein korvaa tsampa, eli paahdetusta ohra jauhetusta jauhosta ja voiteestä tehty 'taikina'. Voitee puolestaan on valmistettu vihreästä teestä, voista ja happamasta maidosta, mausteena suolaa.
Vuorilla ei oikein kasva mikään muu paitsi sinnikäs ohra. Tässä syksyn satoa.
Modernit tavat leviävät Himalajallakin, ja tämän kuvan nuori nainen voisi olla jotakuinkin mistä tahansa päin maailmaa, ellei taustalla olisi tyypillinen tiibetiläinen oviaukko verhoineen.
Rukouslippuja voi siis olla viritettyinä paikkoihin joko paremmista tai huonommista syistä, ja oheisessa kuvassa liput liittyvät vesihautauspaikkaan. Kuva on pieni, mutta siitä saattaa hyvän mielikuvituksen avustamana havaita rukouslippujonon kulkevan yli joen.
Suurin osa tiibetiläisistä haudataan ilmahautauksella, eli kuolleen lihat irrotetaan luista, luut pilkotaan, ja nämä viedään vuorille korppikotkille - ensin luut ja jälkiruoaksi lihat.
Lapset ja nuoret noin 20 ikävuoteen saakka voidaan haudata myös vesihautauksella, jossa proseduuri on muuten sama paitsi että ruumis tarjoillaan joen kaloille. Tässä yhteydessä mainittakoon, että Tiibetissä ei syödä kalaa. (syyskuu 2012)
