Meillä on vuosikymmenet kitunut sitrunapuu. Se on välillä käytännöllisesti katsoen kuollut, mutta lopulta on jostain juuren tienoilta aina noussut joku verso esiin. Puu, jos näin voi edes sanoa, on siis kasvanut esiin monesti, ja kuollut muutaman kymmenen sentin kokoisena yhtä monesti, joten se ei oikeastaan ole puu.

Mutta nyt siihen on ilmaantunut kukkia. Tätä emme ole päässeet koskaan näiden vuosikymmenten aikana ennen havainnomaan. Tsutsuttelin kukkia eilen pehmeällä siveltimellä lisätäkseni todennäköisyyttä, että saisimme havaita myös hedelmiä. Uskoni asiaan ei kuitenkaan ole kovin vahva. Mutta saahan sitä kokeilla. (19.9.2024)