Jokunen blogipäivitys sitten valitin graafisen suunnittelun tason romahdusta. Oheinen kuva aamun Hesarin etusivusta ei vähennä juuri sen asian valittamisen aihetta, mutta ilahtuneena voimme sen johdosta todeta, että copy writing sentään kukoistaa.

Tämä ilmoitus on toki tällaisenaankin mainio, mutta jos tästä olisi halunnut graafista suunnittelua, auto olisi pitänyt saada vähän alemmas eli alemmalle huomioarvoalueelle ja seisomaan tuolle kuolemattomalle otsikolle; Kian logo olisi pitänyt photoshopata isompana ikään kuin auton taustalle auton yläpuolelle sille toiselle eli ylemmälle huomioarvoalueelle. Leipistä olisi näin ollen tullut siirtää alemmas.

Mutta kuten sanottua, tällaisenakin kuin nyt Hesarin etusivulla tämä menee, ja ellei Helsinki olisi niin syrjässä, lähtisin tämän ilmoituksen perusteella nyt elämäni kerran automessuille nähdäkseni, miten tätä ideaa on sovellettu messuosastolla. Ideassa on monipuolista potentiaalia, niin monipuolista, että  kannattaa ehkä jopa harjoittaa itsehillintää. Pointti kun juuri on siinä, että reipas, ajan myskyaallolla ratsastava tekstisisältö muodostaa jännitteen ikuisuusarvoja noudattavan ulkoasun kanssa.

Semanttiselta ja kulttuurihistorialliselta kannalta ilmoitus on verbalistiikaltaan itäeurooppalainen. Teksti  edustaa venäläisten vitsien genreä. Otsikko "Voi näitä Elon päiviä" ei käänny muille kielille, mutta syy ei ole vain kielessä siinä vaan koko mentaliteetissa.

Tästä tulee täysin absurdisti ja asiaan mitenkään liittymättä mieleen takavuosikymmenten venäläinen vitsi: oligarki oli ostanut viime viikolla uuden auton ja tuli nyt ostamaan uutta. Autokauppias kysyi, mikä siinä viime viikolla ostetussa oli vikana. Tuhkakuppi tuli täyteen.

PS. Päivän some: Murmanskissa on Yhtenäinen Venäjä -puolue jakanut Ukrainassa kaatuneiden äideille naistenpäivälahjaksi lihamyllyjä. Tämä on venäläiseksikin vitsiksi aika raju, ja, no, kotoisin somesta... Sitä paitsi tämä esitetään totena ja oikein valokuvan kanssa...